WSOY, 2003
Luin ~ 31.5.2017
Kuva
Kuvaus:
Esittelyteksti: Paljastava näkymä juurettomuuden tuskaan ja äidinrakkauden pimeään puoleen. Voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen.
Äidinrakkauden pimeämpi puoli.
Raisa Lardot ei säästä lukijaansa. Paljastava Pikku äiti riipaisee, se avaa näkymiä mielen syvyyksiin ja lapsuusajan järkytysten seurauksiin. Se on kertomus juuriltaan riuhtaistusta naisesta ja äidistä, joka ei kotiudu uuteen ympäristöönsä, ei opi sen kieltä, ei saa lohtua sen uskonnosta. Loppuvuotensa dementoituva äiti hiipuu laitosten nurkissa, lähes unohdettuna. Vaikka äidin kuolema on helpotus lapsille, myös teoksen minä-kertojalle, vastaamattomat kysymykset vievät tuskallisiin muistoihin.
Pikku äiti on voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen. Se kuvaa aidosti läheisten voimattomuutta ja hätää, kun oman vanhemman elämänhalu sammuu, mutta ruumis vielä jaksaa.
Takakansiteksti:
Omakohtainen, monitasoinen kertomus äidistä ja tyttärestä, äitiydestä ja lapsen roolista sekä siitä miten osat lopulta vaihtuvat. Miten menneisyytensä synkät salat kätkenyt äiti kuollessaan viitoittaa tyttärelleen tien eteenpäin.
Raisa Lardot palaa omimpiin teemoihinsa. Sivullisuuden ja syyllisyyden tunnoista teos nousee yleiselle tasolle, vahvaksi puheenvuoroksi ihmisarvoisen vanhenemisen ja kuoleman puolesta.
Kommentti: Rehellisyydessään hyvin surumielinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti