McFarlane, Mhairi: Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

Here´s Looking at You, 2013

Suom. Anja Lindqvist

HarperCollins, 2015

Luin ~ 27.6.2017

Kuvaus:
Etsitään: Mukavaa miestä älykkäisiin keskustelutuokioihin ja romanttisiin hetkiin. Hakija: Tuuheakutrinen ja ajoittain karskiakin puhetapaa käyttävä historian asiantuntija.
Anna Alessi ei voisi olla onnellisempi siitä huolimatta, että suurin osa hänen tapaamistaan miehistä on suorastaan sekopäisiä. Hän on kolmekymmentä ja risat, rakastaa työtään, ja elämä tuntuu odotettua paremmalta. Asiat eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä hyvin. Hän haluaisi mieluiten unohtaa kouluaikaiset tapahtumat, ajan jolloin hän oli koulukiusattu.
Kun James Fraser – tyyppi joka oli ollut viimeisen koulukiusausepisodin takana – ilmestyy taas Annan elämään, kaikki kääntyy ylösalaisin. Mutta James vaikuttaakin nyt toisenlaiselta. Hän on kohtelias, kypsän oloinen, jopa hauska. Ihmisethän voivat muuttua? Miksi Anna tuntee kuitenkin olevansa idiootti luottaessaan tähän mieheen?
Kommentti:
Chiclitiä tai ei, hauska kirja. Eikä niin pinnallinen kuin päälle päin vaikuttaa. Kermavaahtona kakun päällä tapahtumapaikka, Lontoo: British Museum, Russell Square ym. Siellähän me just viikko sitten oltiin :).

Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974

Otava, 2009 (ens. painos 1975)

Suom. Martti Anhava

Luin ~ 25.6.2017

Kuvaus:
Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi.

Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.

Lastenkirjallisuuden suosikkihahmo Fedja-setä tunnetaan ympäri maailman. Kirjailija Eduard Uspenskin teos on lämpimän humoristinen.

Kommentti:
Yritän aina välillä lukea jonkin klassikon ja lasten/nuortenkirjan. Tämä nyt taisi olla sekä että.

Shin, Kyung-sook: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
Ommarul putakhae, Korea, 2008
Please Look after Mom
Suom. Taru Salminen
Into, 2015
Luin ~ 23.6.2017

Kuvaus:

Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen…

Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa Soulin metroasemalla. Perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Samalla he joutuvat kysymään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan.

Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Lasten muutto maalta kaupunkiin on mullistanut perheen elämän. Kirja on kansainvälinen bestseller ja ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.

Kommentti:

Olipa vaikea kirja lukea. Olin suurissa vaikeuksissa hahmottaa, kuka kertojista kulloinkin oli äänessä. Kertojan sinä-subjekti hankaloitti vielä lisää.
Luin kirjaa 4 päivän matkalla Lontooseen, mutta ei tämä ollut hyvä valinta matkakirjaksi.
Tykkäsin tarinasta, se antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta siitä, mitä me yleensäkään tiedämme toisista ihmisistä, läheisistäkään?
Onkohan suomennos tehty suoraan alkuperäkielestä vaiko englanninkielisestä käännöksestä?

Cleave, Chris: Sodassa ja rakkaudessa

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Everyone Brave is Forgiven, 2016

Gummerus, 2017

Suom. Irmeli Ruuska

Luin ~ 12.6.2017

Kuvaus:
Kun toinen maailmansota julistetaan alkaneeksi Englannissa, 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi. Hän elättelee toiveita hohdokkaasta vakoojan pestistä eikä into laannu vielä silloinkaan, kun hänet laitetaan opettamaan Lontooseen pommitusten ajaksi jääneitä lapsia: värillisiä, köyhiä, jollain tavoin vammautuneita.

Toisella puolella Lontoota Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Tomin järkytykseksi hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sotaa ei voi paeta kukaan – ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella.
Sodassa ja rakkaudessa on suuri lukuromaani. Se on inhimillinen, mukaansatempaava, elämän puolella oleva kertomus rakkaudesta, rohkeudesta ja sodan mielettömyydestä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka samanlainen ihmissydän on eri aikakausina, eri paikoissa, suurimmankin hävityksen keskellä. Kommentti:
Päähenkilöt: Mary, Tom, Alistair, Maryn ystävä Hilda.

Gyasi, Yaa: Matkalla kotiin

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Homegoing, ....
Suom. Sari Karhulahti

Otava, 2017

Luin ~ 5.6.2017

Kuvaus: Ylistetty, kiihkeä romaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin.

Sisarusten jälkeläiset kasvavat kahdella puolen valtamerta. Lumoavien henkilöhahmojen myötä romaani kuvaa ghanalaisten elämää orjakaupan keskellä ja piirtää elävän kuvan mustien amerikkalaisten sukupolvista orjaplantaaseilta Harlemin jazzklubeille ja nykypäivään. Rakkaus kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet.

Gyasin värikylläinen kerronta tempaa mukaansa ja kulkee Chimamanda Ngozi Adichien ja Toni Morrisonin jalanjälillä.

Kommentti :
Tämä kirja toteuttaa sen, mikä on usein kiinnostanut. Miten ihmisten tiet eroavat, harhailevat ja aikanaan risteävät taas. Miten pienistä sattumista ja suurista maailman tapahtumista riippuvaisia ihmisten kohtalot usein ovat. Tässä kerrotaan kahden suvun haaran tarina sukupolvi kerrallaan ja onhan se todella mielenkiintoista. Vertauskohtana on Afrikan ja Amerikan mustien kokemusten kehitys (?) viimeisten parin vuosisadan aikana.
Koska kirja käy läpi niin monta sukupolvea, jäävät henkilöt lopulta hieman ohkaisiksi. Juuri, kun pääsin jyvälle henkilöstä ja hänen elämästään, siirryttiin seuraavaan.
Totean siis tykkääväni enemmän kirjoista, joissa päähenkilön elämästä todella kerrotaan ja hänestä tulee lähes elävä hahmo. Tykkäsin kyllä tästä kirjasta, mutta eivät henkilöt välttämättä jää kovin syvästi mieleen, vaikka heidän tarinansa koskettavia ovatkin.

Lardot, Raisa: Pikku äiti

Raisa Lardot: Pikku äiti

WSOY, 2003

Luin ~ 31.5.2017

Kuva

Kuvaus:

Esittelyteksti: Paljastava näkymä juurettomuuden tuskaan ja äidinrakkauden pimeään puoleen. Voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen.
Äidinrakkauden pimeämpi puoli.
Raisa Lardot ei säästä lukijaansa. Paljastava Pikku äiti riipaisee, se avaa näkymiä mielen syvyyksiin ja lapsuusajan järkytysten seurauksiin. Se on kertomus juuriltaan riuhtaistusta naisesta ja äidistä, joka ei kotiudu uuteen ympäristöönsä, ei opi sen kieltä, ei saa lohtua sen uskonnosta. Loppuvuotensa dementoituva äiti hiipuu laitosten nurkissa, lähes unohdettuna. Vaikka äidin kuolema on helpotus lapsille, myös teoksen minä-kertojalle, vastaamattomat kysymykset vievät tuskallisiin muistoihin.
Pikku äiti on voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen. Se kuvaa aidosti läheisten voimattomuutta ja hätää, kun oman vanhemman elämänhalu sammuu, mutta ruumis vielä jaksaa.
Takakansiteksti:
Omakohtainen, monitasoinen kertomus äidistä ja tyttärestä, äitiydestä ja lapsen roolista sekä siitä miten osat lopulta vaihtuvat. Miten menneisyytensä synkät salat kätkenyt äiti kuollessaan viitoittaa tyttärelleen tien eteenpäin.
Raisa Lardot palaa omimpiin teemoihinsa. Sivullisuuden ja syyllisyyden tunnoista teos nousee yleiselle tasolle, vahvaksi puheenvuoroksi ihmisarvoisen vanhenemisen ja kuoleman puolesta.

Kommentti:
Rehellisyydessään hyvin surumielinen tarina.

Rodriguez, Deborah: Kabulin kauneuskoulu

Deborah Rodriguez (ja Kristin Ohlson): Kabulin kauneuskoulu

The Kabul Beauty School, 2007

Suom. Marja Helanen-Ahtola

WSOY, 2008

Luin ~ 29.5.2017

Kuvaus:

Suurin osa Afganistanissa työskentelevistä länsimaalaisista elää tukikohtien tai lähetystöjen muurien sisällä.
Amerikkalainen Deborah Rodriguez on niitä harvoja, joka tuntee Kabulin kaoottiset korttelit ja kuhisevan arjen.
Vuonna 2003 Rodriguez, michiganiläinen kampaaja, perustaa sponsorien tukemana kaupunkiin kauneuskoulun tarkoituksenaan auttaa afgaaninaisia itsenäistymään. Tiukasti patriarkaalisessa maassa koulusta tulee henkireikä sinne valituille oppilaille. He saavat heittää burqat päältään ja tutustua hiusgeeleihin, lakkoihin, meikkeihin ja huulipuniin. Heidän tarinansa limittyvät kirjassa Rodriguezin omaan - on tuore aviovaimo, jonka on teeskenneltävä neitsyttä, on 12-vuotias morsian, joka on myyty miehelleen velkojen maksuksi, sekä nainen, joka ei ole poistunut talostaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauneuskoulussa nämä alistetut naiset oppivat paitsi kähertämään ja värjäämään, myös ymmärtämään ystävyyden ja vapauden merkityksen.
Kabulin kauneuskoulu on koskettava pala arjen historiaa. Se kuvaa naisenelämän vaikeutta Afganistanissa sekä maan murrosvaihetta, jossa sorrettu sukupuoli pääsee viimein ulos kotiensa vankeudesta.
Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe, mutta kirja ei erityisesti sykähdyttänyt.

Sendker, Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa
(nyt nimi on oikein)
Herzenstimmen, 2012

Englanninkielisestä laitoksesta A Well-Tempered Heart
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2017

Luin ~ 14.5.2017

Kuvaus:

Huolimatta menestyksekkäästä juristin urastaan New Yorkissa Julia Win on kyllästynyt elämäänsä. Päivät ovat täynnä töitä ja kiirettä, kunnes eräänä päivänä Julia kuulee äänen, joka esittää hänelle yksinkertaiset kysymykset: Miksi sinä elät yksin? Kuka sinä olet?

Julia matkustaa isänsä kotimaahan Burmaan etsimään itseään ja onneaan. Hän kuulee siellä tarinan burmalaisesta äidistä, jonka täytyi sisällissodan aikana tehdä kauhistuttava valinta kahden poikansa välillä. Molemmat naiset joutuvat kulkemaan kauas etsiessään elämän tarkoitusta, ja matkan varrella he kohtaavat sydänsuruja, menetyksiä ja rakkautta.

Lumoava, itsenäinen jatko-osa suositulle Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanille kertoo ihmisen halusta löytää taito elää tässä hetkessä sekä ikuisen rakkauden etsimisestä. Itämaista mystiikkaa huokuva tarina vie lukijan trooppiseen Burmaan ja sen kauneuden ja kauheuden keskelle.

Kommentti:
Hieno jatko-osa. Joka toivottavasti jatkuu vieläkin, tarinahan jää ihan kesken.
Ihan loppuosaa lukuun ottamatta hieno tarina. Jotenkin lopussa teksti lipsahti keskinkertaiseen rakkausromaaniin hienon, hieman mystisenkin itämaisen tunnelman jälkeen.

Edit. Olinpa ollut huolimaton. Kirjailijan nimi oli väärin, kahdellakin tavalla ja lisäksi kirjan nimi oli väärin. Pahoittelut huolimattomuudesta, en tosiaankaan tainnut keskittyä päivitykseen kunnolla.

Moyes, Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

The Last Letter From Your Lover, 2010

Gummerus, 2014

Suom. Heli Naski

Luin ~ 5.4.2017

Kuvaus:

Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain ”B” – mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken.

Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon – siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle.

Kommentti:

No, nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Jojo Moyesit. Uusi onkin jo tulossa. Tästä en tykännyt yhtä paljon kuin edellisista. Jotenkin tuo ajassa edes takaisin hyppiminen on rasittavaa, kun sitä käytetään niin monissa kirjoissa.
Väliin liitetyt satunnaiset jäähyväiskirjeen pätkät vain sekoittivat tarinaa, eli en tykännyt niistä. Tarina - tai oikeastaan kaksi tarinaa, joista toisessa hypittiin kahden ajankohdan välillä - sinänsä oli kaunis ja mielenkiintoinen, eli juoni oli hyvä.

Yanagihara, Hanya: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

A Little Life, 2015

Tammi, 2017

Suom. Arto Schroderus

Luin ~ 30.4.2017

Kuvaus:

Romaani joka kuohutti Amerikkaa.
Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista.

Neljä pennitöntä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin. Komea Willem haluaa näyttelijäksi, sukkela JB taidemaalariksi ja turhautunut Malcolm arkkitehdiksi. Nelikon keskiössä on säkenöivä, salaperäinen Jude, jonka traumaattinen menneisyys ei jätä ystävyksiä rauhaan. Siinä missä rakkaus, menestys ja addiktiot osoittautuvat vuosien mittaan ohimeneviksi ilmiöiksi, pysyttelee Jude sitkeästi kaiken avun ulottumattomissa.
Rikkinäisen Juden kujanjuoksua kuvatessaan Yanagiharan kohuttu romaani sukeltaa tummista tummimpiin vesiin, mutta ystävyyden, sen kauneuden ja murheiden, tulkkina se kulkee vakaasti kohti valoa.

Kommentti:

Raskas kirja lukea. Harmi, että jouduin alussa lukemaan kirjaa niin lyhyinä pätkinä, se olisi ansainnut intensiivisemmät lukutuokiot. Alussa oli myös vaikea saada selkoa henkilöistä, jouduin usein plaraamaan taaksepäin ja palauttamaan mieleeni, kenestä olikaan kysymys. Toki kirjan edetessä henkilöt selkenivät ja muutenkin alkoi hahmottua, kuka on varsinainen päähenkilö. Rankkuudestaan ja surullisuudestaan huolimatta erikoisella tavalla valoisa kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Suosittelen ehdottomasti lukemaan - ja varaamaan lukemiselle runsaasti aikaa.

Moyes, Jojo: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
The One Plus One, 2014
Gummerus, 2017
Suom. Heli Naski
Luin ~ 7.4.2017

Kuvaus

Yksinhuoltajaäiti Jess Thomas asuu paremmat päivät nähneessä talossa matemaattisesti lahjakkaan tyttärensä Tanzien sekä teini-ikäisen poikapuolensa kanssa. Jessillä on kaksi työpaikkaa ja ikuisena optimistina unelma paremmasta elämästä.
Menestyvän it-firman omistaja Ed tekee elämänsä virheen ja huomaa joutuneensa pulaan. Sattumalta Ed tapaa Jessin ja löytää itsensä pian ajamasta hullunkurista seuruetta koululaisten matematiikkakilpailuun Skotlantiin.

Edistä ei missään nimessä ole kenenkään prinssiksi, eikä Jess edes halua tulla pelastetuksi. Ovatko he kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa? Suositun englantilaiskirjailijan uusi menestyskirja on tähän päivään sijoittuva, koskettava ja elämänmakuinen romaani sitä, miten rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.
Kommentti:

Voi kun minä sitten tykkään tällaisista sympaattisista tarinoista, joissa on huumoria. Oli niin kiva välillä hörähdellä ääneen.

Vuorela, Seita: Lumi

Seita Vuorela: Lumi
WSOY, 2016

Kuvaus:

Palkitun nuortenkirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.
Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa.

Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

Bowen, James: Bobin joulu

James Bowen: Bobin joulu
A Gift from Bob, 2014
WSOY, 2016
Suom. Kimmo Paukku
Luin ~ 9.3.2017

Kuvaus:

Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja miten ne muuttuivat, kun Bob astui hänen elämäänsä.

Joulu oli aina ollut vaikeaa aikaa Jamesille, niin myös vuonna 2010: entisen huumeveikon terveys reistaili, rahaa ei ollut sähköön, ei lämpöön ja hädin tuskin ruokaan. Siksi jäisille kaduille oli pakko lähteä kitara ja lehdet kainalossa. Pikkuhiljaa uskomattoman lämmin joulutunnelma tavoittaa ystävykset.

Vasta kun unohtaa itsensä ja saa huolehtia toisista, viriää todellinen joulumieli. Tämän ymmärsi vaikeudet voittanut James kissansa Bobin avulla.


Kommentti:

Kissanomistajana on toki luettava lisää Bobista, kun on häneen kerran tutustunut. Kolmas kirja.

Rytisalo, Minna: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.3.2017

Kuvaus:
Kuka on Lempi? Mitä on lempi?
Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

"Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku."

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.

Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.

Kommentti: Nyt tykkäsin todella! Hieno, upea kirja! Kolmen eri henkilön kertomus neljännestä. Oivalluksia, tarina täydentyy pala palalta.
En halua paljastaa liikaa, mutta suosittelen kyllä luettavaksi.


Olen joistakin kirjoista tallentanut jonkin tärkeän sitaatin ja muistaessani lisäilen niitä joihinkin vanhoihinkin merkintöihin. Tässä tämän kirjan sitaatti s. 221:
" Tämä kokemus on auttanut minua monessa koettelemuksessa: kun ihminen tuntee vahvasti sisällään, että on selvinnyt pahasta paikasta, hänessä on voimaa seuraavallakin kerralla. Varsinkaan trauman hetkellä sitä ei uskoisi, mutta niin se on."

Rasi-Koskinen, Marisha: Eksymisen ja unohtamisen kirja

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
WSOY, 2017
Luin ~ 26.2.2017

Kustantajan kuvaus:
Romaani kohtaamisesta, joka saa ajan muuttamaan suuntaa
Julia on lähdössä matkalle. Isä ja äiti puhuvat huviretkestä, mutta jotain outoa on siinä, että on lähdettävä salaa aamuyön hämärissä ja ajettava päivästä toiseen lähes pysähtymättä.

Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä, mutta poikien vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa.

Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa kuin muste vanhan muistikirjan lehdillä. Jokin tuntuu vetävän eksyneitä kohti toisiaan ja arvoituksellista taloa, josta Julia näkee unissaan välähdyksiä.

Rasi-Koskinen kirjoittaa ihmisistä, jotka selviytyäkseen joutuvat tekemään valintoja muistamisen ja unohtamisen välillä. Eksymisen ja unohtamisen kirjan polttopisteessä on aika ja sen edestakainen liike, jota on mahdoton pysäyttää.

Keyes, Marian: Naura, Claire, naura

Marian Keyes: Naura, Claire, naura

Watermelon, 1996

Tammi (5. painos) 2012

Suom. Liisa Laaksonen

Luin ~ 20.2. 2017

Kuvaus
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä.
Sen sijaan Clairen aviomies James jättääkin heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta heitä alempana ja on naimisissa. Eikä nainen ole edes laiha!
Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa omituisen perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusisaret; kaunis, miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan.

Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista.
Kun James vihdoin järkiintyy, odottaa häntä melkoinen yllätys...
Kommentti / Todella kevyttä ja hyvin sarkastista. Tykkäsin :).

Riley, Lucinda: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
The Midnight Rose, 2013
Suom. Hilkka Pekkanen

Bazar, 2016
Luin ~ 12.2.2017

Kuvaus :

Vuonna 1911 maharadžat elävät kukoistuskauttaan Intiassa.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen, mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, asuu naistentalossa ja elää suojattua elämää.
Tilanne muuttuu, kun Anahita ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa. Indiran elämä on kuin suoraan sadusta lemmikkinorsuineen, palvelijoineen ja palatseineen.
Anahitasta tulee prinsessan virallinen seuralainen pitkälle matkalle kauas Englantiin, sisäoppilaitokseen. Nuorten naisten suunnitelmiin tulee radikaali muutos, kun ensimmäinen maailmansota syttyy.
Turvassa Englannin maaseudulla Anahita tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon vastahakoinen perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Rebekka Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kun myrskyisä suhde yhtä kuuluisan miesystävän kanssa rakoilee, on kuvausmatka kauas Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon tervetullut.
Pian elokuvan filmaamisen alettua kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik, Anahitan lapsenlapsenlapsi, joka selvittää sukunsa vaiheita. Yhdessä Ari ja Rebekka tekevät löydön, jonka seurauksena Astburyn suvun pimeä menneisyys alkaa paljastua.
Keskiyön ruusu on kiehtova ja sydäntäsärkevä rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Kommentti:

Lukuromaani parhaasta päästä. :)

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.2.2017

Kuvaus:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

Kommentti:

No juuei. Kahlasin läpi puoliväkisin, mutta ei tämä oikein iskenyt. En saanut tekstistä kiinni ja uskottavuusongelma vaivasi lähes koko ajan. Toki luvut olivat kauniita. Vaan kun en millään voinut ajatella niitä juuri Engelin kirjoittamiksi, ei se kauneuskaan auttanut. Joskus vaan käy niin, että kaikkien hehkuttama juttu ei vaan uppoa itselle. Pahoittelut.

Nousiainen, Miika: Juurihoito

Miika Nousiainen: Juurihoito: suku- ja hammaslääkäriromaani
Otava, 2016
Luin ~ 18.1.2017

Kuvaus:

Hammaskartta ohjaa vastustamatonta tarinaa kadonneen isän jäljillä maasta ja mantereelta toiselle.
Onni Kirnuvaara häipyi jo varhain poikansa elämästä kauppareissulle eikä hänestä puhuttu enää. Vuosikausia myöhemmin juurihoidossa paljastuu, että pojalla on paitsi huonokarmainen purukalusto myös hammaslääkäriveli, lapsena yhtä lailla jätetty. Veljekset lähtevät selvittämään isänsä kohtaloa matkalle, joka vie monen mutkan kautta aina Australian peräkylille. Sillä isä se on vähän huonompikin isä.
Reitillä Darwiniin suvun salaisuudet avautuvat, löytyy uusia perheenjäseniä ja kuluu metreittäin hammaslankaa. Juurihoito sattuu mutta eteläisen tähtitaivaan alla alkaa kummasti helpottaa.

Kommentti:

Vuoden eka luettu kirja. Pari jäi kesken, ei jaksanut kiinnostaa ja yhdestä loppui laina-aika kesken. Voi olla, etten edes lue sitä loppuun, vaikka kirjan laitoinkin uudestaan varaukseen.

No mutta tästä tarinasta kyllä tykkäsin! Oikein hyvä tarina, jossa ovelasti kepeähkön, veijarimaisen juonen mukana arkista filosofointia vallankin monesta asiasta.
Jonkin aikaa alussa etenkin päähenkilö Pekan vuorolla tuli itsensä M. Nousiaisen ääni mieleen (ehkä siksikin, että oltiin katsomassa Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa syksyllä), mutta se meni kyllä ohi.

Hyvät henkilöt, sopivasti asiaa, huumoria, ja säpinää sekä minun makuuni vielä oivalliset loppuratkaisut. Suosittelen!

Niemi, Juuli: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

WSOY, 2016

Luin ~ 26.12.2016

Kuvaus :
Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

Kommentti :
Hyvä tarina, uskottava nuoruuden kipujen kuvaaja, mielenkiintoinen. Pieni miinus muutamasta kielioppilipsahduksesta (possessiivisuffiksi!?).