Laakso, Päivi: Sääskenpyytäjät

Päivi Laakso: Sääskenpyytäjät
Myggfangerne, 2016
Suom. Outi Menna
Like Kustannus Oy, 2019

Luin ~ 8.5.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Pieni kertomus suuresta pohjolasta
Tornionjokilaaksossa iäkäs pariskunta elää ehtoovuosiaan. Koko ikänsä sairastellut emäntä joutuu yllättäen huolehtimaan huonoon kuntoon menneestä miehestään. Puolison käytöskin muuttuu – lompakko saattaa löytyä uunista, ja lääkärireissuista tulee todellisia seikkailuja.
Lämpimät muistot, lokoisat kahvihetket ja luonnon rauha keventävät parin arkea. Mutta kun sokea taluttaa rampaa, on vain ajan kysymys, milloin yhteinen vaellus käy liian raskaaksi.

Kommentti:
Kokoaan suurempi kirja; hyvin tiivistetty kertomus erään pariskunnan ja perheen elämästä sen loppuhetkien näkökulmasta.
Tavallaan leppoisa alku, ja mielenkiintoinen näkökulman vaihto lopuksi. Tykkäsin.
(133 sivua.)

Barak-Ressler, Aliza: Itke, tyttö pieni

Aliza Barak-Ressler: Itke, tyttö pieni

engl. Cry Little Girl, A Tale of the Survival of a Family in Slovakia, 2000

Hepreankielisestä alkuteoksesta suom. Virpi Leino

Päivä Osakeyhtiö, 2017

Luin ~ 6.5.2019

Kuvaus:

Järkyttävässä ja ihmeellisessä kirjassaan Aliza Barak-Ressler kertoo, miten hänen perheensä selviytyi Euroopan juutalaisvainoista 1940-luvulla.
Slovakiassa syntynyt Aliza Barak-Ressler kertoo muistelmissaan, miten hänen perheensä selviytyi Euroopan juutalaisvainoista 1940-luvulla. ”Itke, tyttö pieni, itke!” kehotti isä 11-vuotiasta Alizaa, kun oli saanut lahjottua slovakialaisen lääkärin leikkaamaan tämän. Tyttö oli aivan terve eikä olisi tarvinnut minkäänlaista leikkausta, mutta isä toivoi, että turhan leikkauksen avulla koko perhe pelastuisi eikä joutuisi karkotetuksi itään. Tyttö teki työtä käskettyä. Hän alkoi itkeä, ja hänet leikattiin, ja niin koko perhe pelastui karkotukselta.
Tuo dramaattinen tapaus on vain yksi tuskallisista tapahtumista Aliza Barak-Resslerin menneisyydessä. Hänen vanhempiensa ensisijaisena tavoitteena oli saada pelastettua kolme tytärtään, jotka he toimittivat salaa Unkariin. Vuoden 1944 talvi pakotti perheen hakemaan uutta turvapaikkaa. Onneksi he saivat osakseen myötätuntoa erään kylän asukkailta ja papilta, joka saarnasi kuulijoilleen armollisuuden ja laupeuden osoittamisesta vainotuille juutalaisille.
Perheen kärsimykset eivät päättyneet siihen, mutta isän harvinaisen neuvokkuuden ansiosta kaikki selvisivät kuin selvisivätkin hengissä.

Kommentti:

Joskus mietin itsekin, miksi luen näitä Holokaust-kirjoja yhä, mutta kyllä taas näistä kahdesta viimeksi luetustakin olen oppinut lisää.
Edellinen kirja (tästä aiheesta siis, Näkymätön silta) kertoi unkarilaisten nuorten aikuisten miesten työpalveluleireistä, joista en aiemmin muista kuulleeni, varmaankin, koska huomio on niin kiinnittynyt keskitysleireihin ja niiden uhreihin.
Tässä kirjassa puolestaan kerrottiin perheestä, joka piileskeli, pakeni, asui maanalaisissa luolissa ja pakeni uudelleen.
Perheen tyttäret lähetettiin sukulaisten luokse Unkariin, yhdelle tytöistä tehtiin aivan turha leikkaus ja paljon muuta järkyttävää edelsi heidän pelastumistaan. Kyllä, uusia näkökulmia ja myös vastauksia kysymyksiin, eivätkö ihmiset koskaan auttaneet juutalaisia.
Kirja on muistelmateos, jossa isoäiti kertoo lapsenlapselleen, mitä hänen perheelleen tapahtui.

(253 sivua.)

Mäkeläinen, Mika: Kimlandia

Mika Mäkeläinen: Kimlandia:
Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa

Atena, 2019

Luin ~ 1.5.2019

Kuvaus:

Kim Il-sung kääntyisi mausoleumissaan jos tietäisi miten Pohjois-Korea nykyisin toimii
Maailman suljetuin valtio on kiehtova arvoitus. Kaiken nähneelle länsimaalaiselle turistille matka Pohjois-Koreaan on meriitti, mutta diktatuurikin hyötyy rahakkaista seikkailijoista. Ulkomaalaisille työläisten paratiisista esitellään kuitenkin vain ­siloiteltu julkisivu. Toimittaja Mika Mäkeläinen paljastaa Kim­landiassa todellisuuden kulissien takana. Miten tavalliset pohjoiskorealaiset sinnittelevät alle euron kuukausipalkalla? Miksi valtavat markkinatorit on piilotettu turistien katseilta sivukujille? Miten Pjongjangissa asuva järjestelmälle uskollinen eliitti elää ja juhlii?
Kimlandia on ajantasainen kuva murroksessa olevasta maasta. Kommunismin mallivaltiossa kapitalismin henki on nyt päässyt pullosta, mikä on pelastanut maan romahdukselta. Sosialismi on jäänyt iskulauseisiin, korruptio rehottaa ja ihmisten elämänkulun määrännyt kastijärjestelmä murenee.
Pohjoiskorealaiset ottavat nyt uteliaina oppia muusta maailmasta. He eivät saisi kuunnella eteläkorealaista musiikkia, mutta kielletty viihde leviää muistitikkujen avulla yhä laajemmalle. Poliisivaltio on silti vielä voimissaan: diktaattori Kim Jong-un johtaa maata raa’alla otteella, rajoja valvotaan entistäkin tiukemmin ja internet on harvojen etuoikeus.
Kommentti:

Aloin jossain vaiheessa seurata Ylen toimittaja Mika Mäkeläisen raportteja Kiinan ja Pohjois-Korean suunnalta. Sieltä myös bongasin tiedon tämän kirjan tekemisestä ja laitoinkin heti kun se oli mahdollista varauksen vetämään kirjastoon. Taisin olla peräti ensimmäisenä jonossa, joten onpa uunituore kirja tämä!

Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, asiapitoinen kirja. Olenhan jo lukenut useammankin kirjan Pohjois-Korean loikkareista, mutta tämä oli nyt suomalaisen toimittajan näkökulma ja vieläpä hyvin tuore. Viimeisimmästä Mäkeläisen Pohjois-Korean vierailusta taitaa olla nippa nappa vuosi aikaa.
Tämä kirja siis kertoo ja analysoi melkoisen paljon sitä, mitä Pohjois-Koreassa on juuri viime vuosina tapahtunut. Toki paljon jää kertomattakin, kun eihän nyt esim. niille vankileireille ketään toimttajia päästetä, saati että niistä jotain edes mainittaisiin.
Ei ole ollut tylsää Mäkeläisen retkillä!
(279 sivua.) + lähdeluetteloita ym. lähes 50 sivua.

Ratinen, Suvi: Matkaystävä

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Otava, 2019

Luin ~ 28.4.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Purevat havainnot ja lämmin huumori yhdistyvät esikoisromaanissa, joka kuvaa lestadiolaisyhteisössä kasvamista ja siitä irrottautumista.
Uutinen entisen luokkakaverin katoamisesta järisyttää nuorta naista, joka on rakentanut itselleen uuden elämän Helsingissä. Miksi vanhat tutut soittelevat ja kyselevät kadonneesta?
Nainen palaa pitkään piilottelemiinsa muistoihin, lapsuusvuosiin kahden maailman ristivedossa. Herää kaipaus turvattuun elämänpiiriin, johon kuuluivat suviseurat, marssikasetit, Marimekon vahakangasliinat sekä serkun puhki katsottu häävideo, jolla hymyili maailman komein mies.
Missä ovat nyt päivit ja markot, lapsuuden rakkaat matkaystävät? Miksei elämä taviksena ota luonnistuakseen?


Kommentti:

Tämäpä oli hieno uusi tuttavuus. Taitaa mennä ihan kärkeen tähän mennessä lukemistani "lestadiolaiskirjoista". Ns. maailman ja uskonyhteisön erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien havainnointi on osuvaa ja tarkkanäköistä, siitä saa paljon irti etenkin, jos asioissa on itselle tuttuja juttuja. Lopun siirto vielä aivan erilaiseen ympäristöön on hyvä ja tarkkanäköinen veto sekin.

Ennen kirjan lukemista mietin, mikä minua näissä tietyissä aihealueissa jaksaakaan aina kiinnostaa. Sekin, voiko esim. tästä aiheesta enää saada irti mitään uutta ja rakentavaa, vai alkavatko tarinat jo toistaa itseään. No, tässä oli juuri löytynyt se hieman erilainen näkökulma, josta todellakin pidin!
Edit. 29.4.: Kuten arvata saattaa, kirjailijalla oli tähän asiaan omakohtaista kokemusta, sen kyllä huomasi. Entiseen ihastukseen liittyvä jälkiepisodi oli ehkä vähän epäuskottava. Erityisesti tässä kirjassa tietysti kolahti se, miten 80-90-lukija oli kuvattu. Kyllähän siinä omakin teini-ikä ja nuoruus palasi elävänä mieleen, niin hyvin osuivat kuvaukset sen ajan muoti-ilmiöistä.
Vahvan ulkopuolisuuden tunteen muistan myös.
(346 sivua.)

Ala-Heikkilä, Minna: Eikä sinua enää ole

Minna Ala-Heikkilä: Eikä sinua enää ole

Lapsensa menettäneet kertovat
Päivä Osakeyhtiö, 2019

Luin ~ 23.4.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Kirja kertoo surusta ja kaipauksesta mutta myös suuresta rakkaudesta, lohdutuksesta ja elämän viriämisestä uudelleen. Kahdeksan lasta, kahdeksan vanhempaa, kahdeksan kuolemaa, kahdeksan tarinaa.
Kirjaa varten haastateltujen vanhempien lapset ovat kuolleet eri syistä, eri-ikäisinä.
Kaikkien vanhempien kokemuksista kuultaa kuitenkin läpi toivo ja elämänvoima. Suurimmastakin surusta ja särkymisestä voi selviytyä.
Näillä elämäntarinoilla on paljon annettavaa niillekin, joilla ei ole henkilökohtaista kosketusta kirjan aihepiiriin.

Minna Ala-Heikkilä on palkittu journalisti. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kirja Ei mitään hyvää minulle, joka kertoo syömishäiriöön sairastuneen pojan äidin tarinan

Kommentti:

Tätä kirjaa olen lukenut tarina kerrallaan pääsiäisen aikana.
Kirja, jota ei oikeastaan haluaisi lukea, koska kenenkään lapsen ei kuuluisi kuolla.
Minna Ala-Heikkilä on aiemmin toiminut paikallislehtemme päätoimittajana ja olen lukenut hänen aiemmankin, syömishäiriöstä kertovan kirjansa.

Tämä kirja sisätää vain surullisia tarinoita, sillä kertojina ovat vanhemmat, joiden lapsi on kuollut. Ei voi kuin rukoilla heidän puolestaan, että suru jossain vaiheessa helpottaisi.
Uskon, että tämä kirja on kuitenkin toiminut tärkeänä mahdollisuutena käydä läpi asioita ja kertoa rakkaastaan siinä vaiheessa, kun raastavin järkytys, suru ja kaipaus on alkanut hälvetä. (169 sivua.)

Orringer, Julie: Näkymätön silta

Julie Orringer: Näkymätön silta

The Invisible Bridge, 2010

Otava, 2011

Suom. Kristiina Savikurki

Luin ~ 23.4.

Kuvaus:
Syvästi humaani romaani juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan Euroopassa, veljessiteistä ja rakkaudesta, taiteen mahdista katastrofien keskellä.
Nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi saapuu vuonna 1937 Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Mukanaan hänellä on salaperäinen kirje, jonka hän on luvannut toimittaa annettuun osoitteeseen.
Andraksen opiskelijaelämän alkua varjostaa Euroopassa leviävä antisemitismi, eikä hän saakaan Unkarista luvattua stipendiä. Samaan aikaan Andraksen vanhempi veli aloittaa lääketieteen opinnot Italiassa ja nuorempi liittyy teatteriseurueeseen. Kun Eurooppa alkaa vääjäämättä ajautua kohti sotaa, heidän kaikkien elämä saa uuden suunnan.
Kirje sinetöi myös Andraksen kohtalon. Se johdattaa hänet merkilliseen, kaikennielevään rakkaussuhteeseen naisen kanssa, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus.

Kommentti:

Tässäpä oikea kunnon tiiliskivi luettavaksi. Uskalsin aloittaa kirjan vapaana viikonloppuna ja kyllähän tämä imaisi heti mukaansa. Lukutahti hidastui kirjan puolivälissä, koska olin pääsiäisen (ja jo sitä ennen) tosi tiiviisti töissä.
Oikeastaan hidastuminen ei haittaa, koska näin ehdin vähän paremmin pureskella kirjaa ja kyllä tämä kirja ansaitsi ihan joka päivän, joka tätä lukiessa kului. Hieno tarina ja todellisuuspohjaakin löytyy. Tietysti Unkariin ja Budapestiin sijoittuva tarina on erityisen mielenkiintoinen, kun olen siellä itsekin jokusen kerran vieraillut.
Tykkäsin siitä, että vaikka tämä toisen maailmansodan juutalaiskuvaus onkin, myös sotaa edeltävää aikaa kuvattiin pitkään. Ihmiset ja heidän tarinansa ja taustansa tulivat tutuiksi, toki sodan epäreiluus ja kammottavuus tuntui sitä rankemmalta.
(764 sivua.)

Rous, Emma: Au pair

Emma Rous: Au pair

engl. Au Pair, 2018

Minerva Kustannus Oy, 2019

Suom. Sisko Ylimartimo

Luin ~ 4.4.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Samana päivänä, kun kaksoset Seraphine ja Danny Mayes syntyvät, heidän äitinsä heittäytyy kuolemaansa talon takaiselta kalliojyrkänteeltä ja kaksosten isoveljeä hoitanut au pair, Laura, katoaa.
Kyläläisten keskuuteen jäävät elämään huhut mustakaapuisista hahmoista, vaihdokkaista ja varastetusta lapsesta.
25 vuotta myöhemmin Seraphine käy veljineen läpi tapaturmaisesti kuolleen isänsä jäämistöä, kun heidän käsiinsä osuu kaksosten syntymän päivänä otettu valokuva. Kuvassa poseeraavat onnellisen näköiset vanhemmat, isoveli Edwin – ja vain yksi vauva.
Seraphine ei pääse irti epäilyksestä, etteivät hän ja Danny todellisuudessa olekaan kaksosia, ettei hän itse olekaan se, joka on luullut olevansa, ja että heidän äitinsä kuolemaan liittyy enemmän, kuin mitä hänelle on kerrottu.
Kuka on kuvassa oleva lapsi, ja mitä talossa tuona yönä tapahtui? Vain yksi henkilö tietää vastaukset, ja Seraphine on päättänyt löytää hänet.
Au pair on tiheäjuoninen mysteeri synkistä perhesalaisuuksista. Arvoitus, joka pitää hellittämättä otteessaan yllättävään loppuratkaisuun saakka.

Kommentti:
Tämä kirja oli positiivinen yllätys. Odotin ehkä kaameampaa murhamysteeriä, mutta tarina oli juuri sopivan jännittävä meikäläisen makuun. menneisyyden ja nykyisyyden välillä pysyi juuri sopivasti arvoituksina keskeiset juonenkäänteet, joten oli hyvin koukuttavaa luettavaa. Kun salaisuus sitten ratkesi, meinasin kyllä vähän mennä sekaisin.... vaan pysyinpä kärryillä kuitenkin. :)

( 383 sivua.)

Suomalainen, Valtteri: Sauna Syyriassa

Valtteri Suomalainen ja Marianna Wallinheimo (toim.): Sauna Syyriassa

Gummerus, 1995

Luin ~ 27.3.2019

Kuvaus:

Kerronnan kohteena ovat Valtteri Suomalaisen kokemukset YK-joukkojen palveluksessa Syyriassa. Hauskat, tosipohjaiset jutut valottavat YK-miesten arkea ja juhlaa vauhdikkaasti.
Lukija pääsee tutustumaan niin syyrialaiseen saunaan kuin Arabien aritmetiikkaankin, islamilaiseen oikeudenkäyntiin ja "helposti" hankittuihin autoihin sekä moniin muihin eksoottisessa ympäristössä YK-joukkojen tielle osuviin erikoisuuksiin. Mainion kokonaisuuden kruunaavat tekijän isän, professori Kari Suomalaisen piirrokset.

Kommentti:

No, YK-joukot ovat aina kiinnostaneet, mutta lähelle asia tuli, kun vanhempi poikamme suoritti armeijansa kansainvälisissä valmiusjoukoissa ja lähti sen jälkeen vielä Libanoniin 4 kuukaudeksi.
Kirjan takakannen ja suosittelujen perusteella odotin tästä varsinaista huumoripläjäystä, mutta täytyy sanoa, että 20 vuodessa jutut ovat kyllä hieman haalistuneet.
Sinänsä ilmiö on todella mielenkiintoinen, miksi jotkut teokset (kirjat, elokuvat) vanhentuvat, haalistuvat ja miksi toiset kestävät niin hyvin aikaa.
Onneksi on niitäkin kirjoja ja elokuvia, jotka eivät vanhene, vaan suorastaan paranevat aikojen kuluessa!
Huumori tuntuu olevan usein herkästi vanhenevaa sorttia. Ei paljon naurata vanhat telkkarin huumorisarjatkaan enää. Monissa on niin rasistisia tai muuten (nykyaikana) kyseenalaisia juttuja, että melkein hävettää, miten niille on joskus naurettu!
Toisaalta riittävän vanha (ja viaton?) huumori kyllä puree, ajatellaan nyt vaikkapa Ohukaista ja Paksukaista.... :)

Tiesin, että Valtteri Suomalainen on Kari ja Lippe Suomalaisen poika, mutta sitä en tiennyt, että hän on kuollut jo v. 1995. Google ei kerro kuolemansyytä, mutta hän on ollut tuolloin vasta 38-vuotias.

(176 sivua.)

Moyes, Jojo: Kuinka painovoimaa uhmataan

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan

The Horse Dancer, 2009

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2019

Luin ~ 26.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.
Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti.

Kommentti:

Taattua Jojo Moyesia. Joskus sitä oikein ihmettelee, mistä ne kirjailijat näitä tarinoita keksii :D. Tässäkin oli kyllä niin ovelasti monimutkaiseksi punottu juoni, ettei paremmasta väliä. Hieman ehkä uskottavuuden rajoillakin pyörittiin Sarahin ratsastusretken osalta, mutta olipahan mukaansa tempaava tarina taas kerran.
Hevosmaailmasta en mitään tiedä enkä ymmärrä, mutta eipä aika silti käynyt pitkäksi niissäkään kohdissa.
Onneksi näitä aiemmin suomentamattomia Jojo Moyesin kirjoja nyt suomennetaan!
(540 sivua.)

Griffiths, Elly: Jyrkänteen reunalla

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

The House at Sea's End, Iso-Britannia, 2011

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

Luin ~ 18.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)
Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla paljastaa salaisuuden toisen maailmansodan ajoilta.
Armoton meri kaivertaa Norfolkin rantoja vuodesta toiseen, ja eräänä päivänä jyrkänteiden alta paljastuu luita. Poliisi kutsuu arkeologi Ruth Gallowayn paikalle, ja pian käy selväksi, että kyseessä ei voi olla onnettomuus. Jäljet johtavat toisen maailmansodan vuosiin, jolloin Britanniassa pelättiin natsi-Saksan maihinnousua. Mitä Norfolkissa tuolloin tapahtui, ja miksi se on haluttu kätkeä ikuisiksi ajoiksi? Ja voiko joku asiaan sekaantuneista olla vielä elossa?
Mysteeri vetää äitiyslomalta palaavaa Ruthia vastustamattomasti puoleensa, vaikka yhteistyö poliisi Harry Nelsonin kanssa ei sujukaan ongelmitta.

Kommentti:

Täytyy tunnustaa, että en oikein itsekään tiedä, mikä näissä Griffithsin dekkareissa vetää. Juoni ei ole kovin omaperäinen, tässä kolmannessa on jo aika lailla toistoakin. Edes päähenkilöiden keskinäinen vetovoima ei mielestäni nouse mitenkään erityiseksi. Oikeastaan tuo perheasetelma suorastaan vähän ärsyttää, samoin kuin se, miten sokea Ryth Galloway tuntuu olevan häntä uhkaaville vaaroille. Onhan se nyt aika epäuskottavaa, että hän ties monennenko kerran joutuu suoranaiseen hengenvaaraan näissä luututkimuksissaan.
Mutta jotenkin vaan oon jäänyt koukkuun ja kai se kolmaskin jo ilmestynyt täytyy lukea tähän perään. Kahta seuraavaakin kun luvataan :).
Ja olihan se nyt ihana tapa viettää vapaapäivää; lukea sujuvatekstinen dekkari kannesta kanteen ja kutoa yhdet villasukat siinä ohessa!
(348 sivua.)

Kärki, Katja: Jumalan huone

Katja Kärki: Jumalan huone

Bazar Kustannus Oy, 2019

Luin ~ 17.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan.
Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä.
Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.

Kommentti:

Tämä kirja pääsi yllättämään. Kerrankin sai lukea uuden (esikois-) kirjan ilman ennakko-odotuksia, ja kylläpä yllätyin positiivisesti.
Tavallaan vähän jo kulumaan päin oleva aihe, onhan aiemmin vaietusta lestadiolaisuudesta viime vuosina kirjoitettu useitakin kirjoja. Tämä nousi heti top-listalle.
Uskomattoman hienosti, monipuolisesti eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettu kirja. Vaikka tässä vielä hypittiin ajassa edes- ja taaksepäin (jota siis yleensä lähes inhoan) pysyin vallan hyvin kärryillä henkilöistä ja ajankohdista.
Kaikki aikahyppelyt olivat myös todella perusteltuja, yllätyksiä aukesi matkan varrella sopivasti. Tykkäsin siitäkin, että riittävän pitkään ja jopa perusteellisesti kuvattiin kaikkien kolmen päähenkilön kannalta asiat, joskus samatkin tilanteet uudelleen eri näkökulmasta. Hienot henkilökuvat! Ajankuvaus oli myös mielestäni todella onnistunutta ja se varmaan auttoi henkilöiden ja ajanjaksojen hahmottamisessa.
Vähän vilkaisin muiden arvioita tästä ja ainakin jonkun mielestä Elsan ns. opiskelijaelämän kuvaus meni jopa vähän överiksi. Olihan se aika rankkaa, mutta omasta mielestäni hyvinkin realistista. En kokenut sitäkään kuvausta mässäilynä, sillä kirjoittaja onnistui kuvaamaan kaikkia henkilöitään sympaattisesti, ymmärtävästi ja lämmöllä.
Tässähän olisi moniakin tasoja pohdittavaksi, sekin, miten sota ja sen jälkeinen aika on miehiin, naisiin ja lapsiin vaikuttanut. Kirja ei kuitenkaan liikaa selitellyt tai avannut asioita läpeensä, vaan jtti lukijalle juuri sopivasti omaa pohdittavaa.
Ehkä pidin kirjasta erityisen paljon siksi, että koin voivani samaistua oikeastaan jokaiseen päähenkilöön. Kuvaus lestadiolaisyhteisöstä oli mielestäni riittävän rehellistä ja aidontuntuista; ei kaunistelevaa, mutta ei myöskään rienaavaa. Toki asioista puhuttiin hyvin suoraan ja kriittisesti, mutta ei mielestäni tarkoituksella ilkeästi. Tätä arvostan!
(262 sivua.)

Griffiths, Elly: Januksen kivi

Elly Griffiths, Januksen kivi - Ruth Galloway-mysteeri osa 2.

The Janus Stone, 2010

Suom. Anna Lönnroth

Tammi, 20117

Luin ~ 11.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Arkeologi Ruth Galloway joutuu jälleen mukaan rikostutkintaan Elly Griffithsin suositun brittidekkarisarjan toisessa osassa. Norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita kynnyksen alta. Talo on aiemmin ollut katolisen papin johtama lastenkoti, mutta kuinka vanhoja luut ovatkaan? Luita tutkiva Ruth tietää hyvin, että muinaiset roomalaiset muurasivat uhrinsa ovenpieliin ja kynnyksiin lepyttääkseen Janusta, alkujen ja loppujen kaksikasvoista jumalaa. Etsivä Harry Nelson uskoo kuitenkin syyllisen löytyvän nykyhetkestä. Ja Ruthillakin on salaisuus, jota hän ei haluaisi paljastaa.

Kommentti:

Jatkoin näin nopeasti tätä dekkarisarjaa, koska on mukava lukea sarjaa niin, etteivät päähenkilöt välillä unohdu. Ongelmana on, että sarja ei kauheasti kiinnosta muuten kuin päähenkilöidensä osalta. Tekisi mieli kuulla, mitä Ruthille jatkossa tapahtuu, mutta en ole varma, kiinnostaako se niin paljon, että viitsisin lukea tätä sarjaa enempää. Ehkä jatkan kesällä.
Vaikka arkeologiympäristö on mielenkiintoinen, jotenkin noiden vanhojen tarinoiden ja noituuksien ym. mukaan ottaminen ei oikein jaksa kiinnostaa.

(335 sivua.)

Toivio, Marja: Lapsilta kielletty

Marja Toivio: Lapsilta kielletty

Arktinen Banaani, 2018

Luin ~ 7.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Kolmevitonen Taija Hurme elää lapsiperhearkea eikä aavista, että hänen kansanedustajamiehensä on ajautunut kyseenalaisille nettisivustoille. Asianajaja Mirja Paananen puolestaan järkyttyy kuullessaan 14-vuotiaan tyttärensä Essin lähettäneen paljastavia kuvia itsestään netin deittisivustolle ja chattailleen intiimisti aikuisten miesten kanssa. Essi myös seurustelee netistä löytämänsä itseään vanhemman opiskelijapojan kanssa. Äitinä Mirja joutuu pohtimaan, ovatko suojaikärajat kohdallaan. Itsekin hän on löytänyt netin seuranhakupalveluista uuden ajanvietteen.
Mihin nettikontaktit pahimmillaan ja parhaimmillaan voivat johtaa? Rikosilmoitukset niistä ovat lisääntyneet, silti moni löytää verkosta kumppanin. Entä mikä on aikuisen vastuu, jos lapsi valehtelee ikänsä?
Lapsilta kielletty on asianajajana työskennelleen Marja Toivion viides romaani. Häneltä aiemmin ilmestyneet, kiitosta saaneet Lastani et tapaa, Lain yläpuolella ja Kuka lasta varjelee -teokset sijoittuvat nekin kaunokirjallisuudessa harvoin kuvattuun suomalaiseen asianajajamaailmaan ja käsittelevät kipeitä päivänpolttavia teemoja.

Kommentti:

Todella ajankohtaisesta aiheesta hyvin kirjoitettu kirja. Aihetta käsiteltiin monen eri henkilön kannalta ja henkilöhahmot olivat mielestäni uskottavia. Ei oikeastaan haitannut sekään, että henkilöiden tiet ristesivät niinkin (lähes epäuskottavan) läheltä, se sopi tämän tarinan sanomaan mielestäni varsin hyvin. En haluaisi spoilata juonta, mutta Taijan kirjoittama juttu ja miten sille käy, on hyvä esimerkki siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joitakin pieniä korvaan särähtäviä juttuja oli repliikeissä ja inssikaveri tarkoitti ehkä inttikaveria - mutta ei mitään olennaista.
Flunssapäivän kirjana hyvä, koska teksti oli sujuvaa, mukaansatempaavaa ja riittävän kevyttä, eikä rankoilla asioilla mässäilty.
Tämä oli myös toiveikas kirja.
Vaikkei tämä nuortenkirja olekaan, voisin kyllä suositella omalle 15-vuotiaallenikin luettavaksi.
(304 sivua.)

Liptrot, Amy: Reunalla

Amy Liptrot: Reunalla

The Outrun, 2016

Viisas Elämä Oy, 2016

Suom. Heidi Nieminen

Luin ~ 5.3.2019

Kuvaus:

Säälimätön ja runollinen kertomus riippuvuudesta, toipumisesta ja linnuista.
Kolmikymppinen Amy palaa yli kymmenen Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen takaisin lapsuutensa maisemiin, karunkauniille saarelle Pohjois-Skotlantiin. Hän palaa, koska haluaa jättää taakseen alkoholismiin luisuneen elämän Lontoossa. Hän tietää, ettei hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, jos hän haluaa päästä jaloilleen.
Amy pakeni teini-ikäisenä Orkneyn tylsää elämää Lontoon sykkeeseen. Elämä lammastilalla vaihtui jatkuviin bileisiin ja villiin menoon. Lopulta alkoholi valtasi Amyn koko elämän, ja hän menetti työnsä, asuntonsa ja poikaystävänsä. Nyt hän palaa takaisin Skotlantiin isänsä luo ja yrittää saada elämänsä järjestykseen.
Kuvauksiin varhaisista aamu-uinneista hyisessä valtameressä ja saaren luonnosta lomittuvat kuvaukset Lontoon yöelämästä, villistä ja viinanhuuruisesta elämästä.
Reunalla on kirja siitä, minkälaista on, kun sekä hiljainen, yksitoikkoinen elämä luonnon läheisyydessä että meluisa ja houkutuksia täynnä oleva kaupunkielämä vetävät puoleensa.

Kommentti:
(Kirjan sisäsivulla alkuteos oli The Ourtun, lienee kirjoitusvirhe.)
Tämä on hyvin suora ja avoin kuvaus alkoholismista ja siitä irrottautumisesta. Tykkäsin kirjan tyylistä, sillä vaikka se oli hyvin realistinen, alkoholismin aiheuttamilla ongelmilla ei varsinaisesti mässäilty.
Uskon, että toipuminen on ollut mahdollista juuri tuon suoruuden ansiosta, kirjoittaja on (lopulta) kohdannut ongelmansa silmästä silmään ja todella halunnut paitsi päästä alkoholismistaan ja siihen liittyvästä elämäntyylistä ja ongelmista eroon, myäös selvittää pintaa syvemmältä sen syyt. Näin vaikuttaa siltä, että hänellä on oikeasti mahdollisuudet olla sortumatta enää uudelleen. Kurkistin kirjoittajan instgram-tiliä ja hän näyttää edelleen asuvn jollain karulla paikalla, ja nykyään hän on n. 1-vuotiaan pienen pojan äiti.
Hieno selviytymistarina, tässä voi vain toivoa hänelle kaikkea hyvää elämässä.
(303 sivua.)

Griffiths, Elly: Risteyskohdat

Elly Griffiths: Risteyskohdat

The Crossing Places, Iso-Britannia, 2009

Tammi, 2017

Suom. Anna Lönnroth

Luin ~ 3.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Uusi tunnelmallinen brittidekkarisarja.
Elly Griffithsin huippusuosittu ja odotettu Ruth Galloway -sarja alkaa! Luvassa on oivasti punottuja juonia, kohtaamisia menneisyyden kanssa sekä terävä ja inhimillinen päähenkilö.
Arkeologi Ruth Gallowayn akateeminen elämä järkkyy, kun poliisi ottaa yllättäen yhteyttä: muinaisen paalukehän liepeiltä on löytynyt ihmisen luita. Onko kyseessä kymmenen vuotta aiemmin kadonnut tyttö vai historiallinen löytö? Etsivä Harry Nelson ei suostu luovuttamaan, vaikka jäljet ovat kylmenneet kauan sitten. Kun toinenkin tyttö katoaa, muuttuu Ruthin neuvonantajan rooli vaaralliseksi. Dekkaristi Elly Griffithsin menestyksen salaisuus on itsenäisen ja älykkään Ruthin, sitkeän poliisin ja Norfolkin rikkaan menneisyyden yhdistelmässä."Ensiluokkaiset henkilöt ja kylmäävä tarina pitävät otteessaan viimeiselle sivulle saakka."

Kommentti:

Luen tosi vähän dekkareita nykyään, mutta silloin tällöin on hauska haukata vähän jännitystäkin. Tässä sitä jännitystä oli sopivasti ja juoni oli juoheva ja helppolukuinen. Odotukset oli toki aika korkealla, kun tätä niin hypetettiin, joten olin varautunut ehkä vielä karmivampiinkin loppukäänteisiin. Kantaaako Ruth Gallowayn persoona kovin montaa kirjaa peräkkäin, se jää nhtäväksi, mutta ainakin näitä on nyt liuta suomennettu. Pari kirjaa ainakin on ilmestymässä tänä vuonna. (305 sivua.)

Kuokka, Pauliina: Kevätjää

Pauliina Kuokka: Kevätjää

Kirjapaja, 2014

Luin ~ 28.2.2019

Kuvaus:

Jo pienenä tyttö ihmettelee, miksi olo on niin ulkopuolinen ja miksi hänestä tuntuu, ettei tiedä läheisistään kaikkea. Hän syö välillä tuhdisti, rukoilee kirkkoa vierastavasta perheestään huolimatta, ihastuu saavuttamattomaan poikaan. Kun elämä kolhii rankasti, miten siihen voi suhtautua? Masentumalla, addiktoitumalla ruokaan tai juoksemiseen, ripustautumalla milloin mihinkin tai kehenkin. Tai hankkimalla lentolupakirjan. Nuori nainen myös opiskelee papiksi, mutta miten 2000-luvun kirkko suhtautuu lampaisiinsa?
Pauliina Kuokan kieli on kaunista, jopa lyyristä, ja taitava itsereflektiivinen, läpirehellinen kerronta koukuttaa lukemaan.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen kirja, joka meinasi kuitenkin jäädä lukematta. Lainausaika alkoi käydä vähiin, kun sen Järvelän kirjan kanssa meni niin pitkään. Onneksi en palauttanut, vaan luin kirjan epäilyksistä huolimatta. Jossain nettikirjoituksesta nimittäin osui silmiini Kuokan arvostelu luterilaista kirkkoa kohtaan, joka mietitytti. Haluanko lukea arvostelua omasta työpaikastani? Mutta tässäkin (niin tyypillistä!) asiayhteydestään erotettuna asia kuulosti hyvin erilaiselta kuin miltä se kuulosti kirjassa ja asiayhteydessään.
Tosi hyvä kirja, suosittelen lukemaan ja ajattelemaan!
Kehityskertomus, joka laittaa pohtimaan monenlaisia asioita yleisemmin ja myös oman elämän osalta.
Tykkäsin Kuokan kirjoitustyylistä, vaikka välihuomautuksiin ja sulkuihin totutteleminen vei aikansa. Tyyli toimi hurjan hyvin ja imaisi kyllä mukaansa.
Kiitos tästä kirjasta.
(277 sivua.)

Kinsella, Sophie: Yllätä minut

Sophie Kinsella: Yllätä minut

Surprise Me, 2018

WSOY, 2018

Suom. Kaisa Kattelus

Luin ~ 26.2.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Kun enimmin – ja kipeimmin – yllättää se kaikkein tutuin.
Sylvie ja Dan yrittävät pitää vakaan ja onnellisen avioliittonsa tuoreena, mutta saavat huomata, etteivät he sittenkään tiedä toisistaan kaikkea.
Avioarki sujuu saumattomasti: on kaunis koti, ihanat lapset ja hyvät työpaikat, ja puoliso on tuttu ja turvallinen. Mutta kun lääkäri ennustaa Sylvielle ja Danille vielä ainakin 68 yhteistä elinvuotta, iskee hätäännys: miten ihmeessä liiton saisi pidettyä kiinnostavana seitsemän vuosikymmenen ajan? Pariskunta päättää taistella tylsyyttä vastaan järjestämällä toisilleen jännittäviä yllätyksiä, mutta esiin sukeltaakin menneisyyden salaisuuksia, jotka järkyttävät heidän suhteensa perustaa.

Kommentti:
Ei voi lakata kummastelemasta, miten joku teksti vie mennessään ja joku toinen voi taas olla älyttömän hidasta luettavaa. Tämä oli nyt sitä nopeaa ja ahmittavaa. :) Toki myös hitaasti lukeminen on joskus hyvä asia, kun tekstiä tekee mieli pureskella ja maistella ja sisäistää jne.
Mutta välipalaksi sopi tähän saumaan nyt täydellisesti tällainen Kinsella-iloittelu. Kevyttähän tämä oli, mutta se tuntui kyllä nyt varsin hyvältä.
(378 sivua.)

Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tammi, 2018

Luin ~ 23.2.2019

Kuvaus:
Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.
Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.
Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Kommentti:

Tärkeä kirja, tosi mielenkiintoinen (lapsen) näkökulma ja vielä oma kotipaikkakunta tapahtumapaikkana.
Odotin kirjalta paljon, ehkä liikaa.
Itselleni kirja jäi nimittäin etäiseksi ja kovin sekavaksi, en oikein missään vaiheessa päässyt kirjaan sisälle. Koska kirja ei oikein vetänyt, sitä tuli luettua pienissä paloissa ja imu jäi senkin takia saavuttamatta.
(200 sivua.)

Salminen, Sally: Pitkä kevät

Sally Salminen: Pitkä kevät

Den långa våren

Suom. Aukusti Simojoki

Otava, 1940 (2. painos ehkä?)

Luin ~ 11.2.2019

Kuvaus:
Sally Salminen ei ole antanut sen maailmanmaineen, jonka hän Katriinallaan saavutti, häikäistä itseään, vaan, on pysynyt uskollisena omalle kertojalaadulleen, jolle on ominaista rehellinen koruttomuus ja elävien, aitojen yksityiskohtien runsaus.
Tällä taiteellaan hän on antanut muodon niille ihmiskuville ja kohtaloille, jotka ovat kasvaneet hänen elämäntuntemuksestaan ja taiteilijanmielikuvituksestaan.
Pitkä kevät on hänen uuden ahvenanmaalaisromaaninsa nimi. Sen ympäristönä on Ahvenanmaan maanviljelysseutu, missä kauniit hakamaat ja metsät saartavat keskikokoisten talonpoikaistalojen kumpuilevia peltoja ja meren sininen selkä välkkyy taustassa.

Tapaamme päähenkilön, Marianan, kirjan ensimmäisellä sivulla katselemasta pikku tyttösenä vakavissa mietteissä kotituvan ikkunasta ja jätämme hänet viimeisellä lehdellä kypsyneenä naisena puolisonsa rinnalla silmäilemään tyynenä kevätpäivänä oman talon aaltoilevia peltosarkoja. Ja väliin mahtuu lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtelevien kokemusten ja elämysten pitkä sarja, arkielämän pieniä tapahtumia, joista kerääntyvät elämän suuret suuntaviivat.
Sally Salminen ei pelkää tarttua arkeen, vaan osaa ammentaa juuri siitä suurimmat totuudet. (Takakansiteksti)

Kommentti:

Olipa todella vanha kirja ja vanha suomennos. Toisaalta tekstissä kuulsi vanha ahvenanmaalainen ruotsinkieli. Kerronta oli todella verkkaista, mutta tarina oli hieno. Nuoren työtön kasvukertomus, jossa joka vaiheelle annettiin aikaa ja tilaa. Todella myös arkipäivän rehtiä ja korutonta kuvausta.
(431 sivua.)

Kirjan lukemisen loppuaikana tapahtui todella surullisia asioita lähipiirissä. Mutta aika parantaa.

Faye, Gaël: Pienen pieni maa

Gaël Faye: Pienen pieni maa

alkup. Petit pays, 2016

Suom. Einari Aaltonen

LIKE Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 4.2.2019

Kuvaus:
(kustantajan)

Vavahduttava esikoisromaani lapsesta kahden maailman välissä
10-vuotias Gaby elää perheineen pienessä idyllissään Burundissa. Lapsuuden huolettomat päivät saavat julman lopun, kun naapurimaa Ruandan verilöyly hajottaa ranskalais-afrikkalaisen perheen. Väkivallasta tulee osa arkea, ja eloonjäämisen hinta on kova. Lopulta Gaby sisarineen onnistuu pakenemaan Ranskaan. Mutta kadotetun paratiisin haikeus ei päästä otteestaan.

Gaël Faye (s. 1982) on ranskalais-burundilainen muusikko ja kirjailija, joka pakeni perheineen Ruandasta levinneitä väkivaltaisuuksia Ranskaan 1995. Pienen pieni maa on hänen esikoisromaaninsa, ja se on voittanut useita ranskalaisia kirjallisuuspalkintoja. Teoksen käännösoikeudet on myyty 29 maahan.

Kommentti:

Niin, taas yksi surullinen sotakuvaus. Lapsen näkökulma on tietysti vielä erityisen riipaiseva. On niin epäreilua, miten aikuisten sodat ja väkivalta vievät niin monilta lapsilta sekä lapsuuden, että tulevaisuuden.

(217 sivua.)