The Invisible Bridge, 2010
Otava, 2011
Suom. Kristiina Savikurki
Luin ~ 23.4.
Kuvaus:
Syvästi humaani romaani juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan Euroopassa, veljessiteistä ja rakkaudesta, taiteen mahdista katastrofien keskellä.
Nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi saapuu vuonna 1937 Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Mukanaan hänellä on salaperäinen kirje, jonka hän on luvannut toimittaa annettuun osoitteeseen.
Andraksen opiskelijaelämän alkua varjostaa Euroopassa leviävä antisemitismi, eikä hän saakaan Unkarista luvattua stipendiä. Samaan aikaan Andraksen vanhempi veli aloittaa lääketieteen opinnot Italiassa ja nuorempi liittyy teatteriseurueeseen. Kun Eurooppa alkaa vääjäämättä ajautua kohti sotaa, heidän kaikkien elämä saa uuden suunnan.
Kirje sinetöi myös Andraksen kohtalon. Se johdattaa hänet merkilliseen, kaikennielevään rakkaussuhteeseen naisen kanssa, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus.
Kommentti:
Tässäpä oikea kunnon tiiliskivi luettavaksi. Uskalsin aloittaa kirjan vapaana viikonloppuna ja kyllähän tämä imaisi heti mukaansa. Lukutahti hidastui kirjan puolivälissä, koska olin pääsiäisen (ja jo sitä ennen) tosi tiiviisti töissä.
Oikeastaan hidastuminen ei haittaa, koska näin ehdin vähän paremmin pureskella kirjaa ja kyllä tämä kirja ansaitsi ihan joka päivän, joka tätä lukiessa kului. Hieno tarina ja todellisuuspohjaakin löytyy. Tietysti Unkariin ja Budapestiin sijoittuva tarina on erityisen mielenkiintoinen, kun olen siellä itsekin jokusen kerran vieraillut.
Tykkäsin siitä, että vaikka tämä toisen maailmansodan juutalaiskuvaus onkin, myös sotaa edeltävää aikaa kuvattiin pitkään. Ihmiset ja heidän tarinansa ja taustansa tulivat tutuiksi, toki sodan epäreiluus ja kammottavuus tuntui sitä rankemmalta.
(764 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti