WSOY, 1991
Luin ~ 26.5.2019
Kuvaus: (takakansi)
Romaani kertoo kaupungin lähimaaseudun ihmisten keskinäisistä suhteista, rakkaudestakin. Seutu on vanhastaan vaurasta, on hyvät, viljavat maat, elämänkuviot valmiiksi rakentuneet, ja ylituotannon aiheuttamiin sääntelyihin on yritetty alistua ja asettaa tavoitteet sen mukaan. Rakennemuutos on tuonut monen maahan sitoutuneen nuoren elämään tuotantorajoituksiakin vaikeamman pulman: Talo on, mutta isännän ei ole helppo löytää itselleen vaimoa ja työkumppania.
Tarinan päähenkilöt tekevät mitä on tehtävissä ottaakseen kohtalon omiin käsiinsä. Mies, äitinsä kanssa kotitalossa elävä Timo, löytää nuoren naisen, jolla on samanlainen maalaistausta kuin hänelläkin. Nuorten ystävyys syvenee rakkaudeksi. Heille näyttää aukenevan yhteinen tulevaisuus.
Mutta Timon äiti suhtautuu epäluuloisesti kaupungista tulevaan naiseen. Hän on ollut emäntänä lähes viisikymmentä vuotta. Hänen voimansa ovat vähentymässä, mutta hän kokee silti itsensä syrjäytetyksi uudessa tilanteessa. Ratkaisu on tehtävä, vaikka kipeäkin.
Kommentti:
Olipa erikoinen lukukokemus, meinasin kyllä jättää keskenkin jo alkuunsa. Hämmentävää, miten muusta, muinaisesta maailmasta kotoisin olevalta tuntuu 1990-luvulla, 1980-lukuun sijoittuva kirja.
Tuntuu oudolta, että tuollaista aikakautta on itsekin elänyt ja pitänyt senaikaisia ilmiöitä ihan normaaleina. Uutisissa mm. seurattiin Taivaallisen aukion tapahtumia Kiinassa, Tsernobylin pamahdus oli tuoreena muistissa. Silloin ilmeisesti myös pohdittiin luonnon riistämistä ja ihmisen pahuutta ja roskaamista, siis hyvin ajankohtaisia asioita. Maatalouden tehotuotanto oli jo alkanut ja rakennemuutos kiihtymässä.
Ihmisten asenteet olivat hämmästyttävän rasistisia ja naisten asema oli vielä aika takapajulassa tuolloin. Mutta eniten hämmensivät päähenkilöt. Heidän melkoisen suoraviivainen seurustelunsa ja parisuhteensa tuntui kyllä välillä suorastaan epäuskottavalta. Ja lopuksi luulin, että kirjaan olisi löytynyt jatko-osa, niin kesken tuntui asiat jäävän. Ehkä silloin ei sitten vielä (?) niin painotettu keskustelun tärkeyttä parisuhteessa, kun varsin isoja asioita jäi vallan käsittelemättä. Anopin käytöskin olisi mielestäni vaatinut jonkinlaisen selvityksen...
Mielenkiintoinen sukellus 80-luvulle, mutta kyllä jäi aika hämmentynyt olo.
(360 sivua.?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti