Karon, Jan: Pappila kiinni elämässä

Jan Karon: Pappila kiinni elämässä - Pappila keskellä elämää 6

In This Mountain, 2002

Suom. Leila Uosukainen

Aikamedia, 2003

Luin ~ 13.9.2015

Kuvaus:
Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.

Kommentti:

Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!

Kumara-Moisio, Taru: Maan vetovoima

Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima

Nordbooks, 2014

Luin ~ 3.9.2015

Kuvaus:

Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.

Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?

Kommentti:
Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!

Williams, John: Stoner

John Williams: Stoner
Stoner, 1965
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
Luin ~ 30.8.2015

Kuvaus:
"Unohdettu klassikko" The Observer

John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 ja se arvioitiin kohtalaisen myönteisesti The New Yorker -lehdessä. Kirja kuitenkin unohdettiin pian, eikä siitä otettu uusia painoksia. Stoner sai toisen mahdollisuuden, kun se yhtäkkiä vuosien jälkeen löydettiin Euroopassa. Anna Gavalda ihastui kirjaan ja halusi kääntää sen ranskaksi. Vuonna 2006 romaanista otettiin uusi painos sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa, ja tästä alkoi kirjan uusi tuleminen. Kriitikot kautta maailman ovat ylistäneet kirjaa, ja Stoner sai myös vuoden 2013 Waterstone Book of the Year -palkinnon.

William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa.

Stonerin ansiot ovat yksityiskohdissa ja siinä herkkyydessä, jolla Williams kuvaa Stonerin elämää. Williams herättää ajan, paikan ja ihmiset elävästi henkiin kielellä, jossa tunnekuohut pukeutuvat älylliseen viileyteen ja selkeyteen.
"Kaunis ja koskettava romaani, yhtä laaja, intiimi ja salaperäinen kuin elämä itse." Kirjailija Geoff Dyer

Kommentti:
-

Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Japani, 2013
Suom. Raisa Porrasmaa
Tammi, 2014

Luin ~ 23.8.2015

Kuvaus:
Murakami Suomessa!

Huippusuosittu kirjailija palaa aiempaan, realistisempaan tyyliinsä. Uusimmassa romaanissa päähenkilö Tsukuru Tazaki seikkailee Suomessa.

Tsukuru Tazaki on väritön mies. Hän ei ole onneton mutta ei onnellinenkaan. Tsukurun menneisyydessä on kivulias tapahtuma: tiivis ystäväjoukko on sulkenut hänet ulos ilman minkäänlaista selitystä. Tsukuru on järkytyksen seurauksena jäänyt elämässään yksin. Hän kuitenkin tapaa naisen, joka rohkaisee häntä selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Näin alkaa Tsukurun vaellus menneisyyden hämäriin kerroksiin – ja Suomeen, jonne yksi entisistä ystävistä on muuttanut.

Kommentti:
-

Nordberg, Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus - vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa
The Underground Girls of Kabul, 2014
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2015
Luin ~ 18.8.2015

Kuvaus: :
Voisin olla mitä vain, kunhan en afgaaninainen.
Pulitzer-palkitun ruotsalaisen toimittajan kehuttu reportaasi pojiksi kasvatetuista afgaanitytöistä.
Afganistania hallitsevat miehet. Pojan syntymää juhlitaan, tytön syntymää saatetaan surra. Mutta vaihtoehtokin on: bacha posh -perinteessä tyttölapsi kasvatetaan poikana murrosikään saakka.

Jenny Nordberg kertoi tästä vaietusta kulttuurista New York Timesin artikkelissaan vuonna 2010. Jutusta tuli yksi lehden historian kommentoiduimpia, ja Nordberg palasi Kabuliin jatkamaan tutkimustyötään. Työn tuloksena syntyi koskettava kirja poikina kasvaneiden naisten peloista, toivosta ja voimasta.

Jenny Nordberg on ruotsalainen toimittaja, joka sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005 Yhdysvaltain rautatieteollisuutta käsittelevästä New York Timesin juttusarjasta. Nordberg asuu nykyään Yhdysvalloissa ja kirjoittaa säännöllisesti muun muassa Svenska Dagbladetiin ja New York Timesiin. Kabulin tyttöjen salaisuus on Nordbergin ensimmäinen tietokirja.

Brockmole, Jessica: Kirjeitä saarelta

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
Letters from Skye, 2013
Suom. Marja Helanen
Bazar, 2015
Luin ~ 1.8.2015

Kuvaus

“Skotlannin kauneutta, sodan traagisuutta, sydämen kaipausta ja epäluottamuksen erilleen raastaman perheen vaikeuksia kuvataan suurenmoisella tavalla, ja tarinaan on jätetty juuri oikea määrä aukkoja lukijan mielikuvitukselle.” Publishers Weekly

Maaliskuu 1912. Elspeth on 24-vuotias nuori runoilija, joka asuu kauniilla Skyen saarella Skotlannissa. Hän pelkää purjehtimista eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hänen hämmästyksensä on sanoinkuvaamatonta, kun hän saa ensimmäisen ihailijapostinsa kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelija Daveyltä. Kirjeenvaihdosta puhkeaa heidän välilleen lämmin ystävyys.

Kesäkuu 1940. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi hänen äitinsä varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeth katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin läjä raunioista löytyneitä kirjeitä. Kuka on Graham? Ja miksi hän kirjoittaa naiselle nimeltä Sue? Ja miksi kirjeenvaihdon paljastuminen Margaretille järkytti Elspethiä niin paljon?

Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joka tempaa mukaansa. Se vie lukijan kahdelle mantereelle ja molempien maailmansotien aikaan. Jessica Brockmole onnistuu tavoittamaan jotain suurempaa siitä, miten ihmiset rakastuvat toisiinsa.
Kommentti
-

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

The Fault in Our Stars ...
WSOY, 2013
Suom. ?

Luin ~ 15.7.2015

Kuvaus

Kommentti... Olen nähnyt tämän leffan. Tykkäsin. Kirja oli aivan yhtä hyvä ja oikeastaan ihana sama kuin leffakin.

Dirie, Waris: Aavikon kukka

Waris Dirie: Aavikon kukka (Cathleen Miller)
Desert Flower, 1998
Suom. Riitta Toivanen
WSOY, 1999
Luin ~ 14.7.2015

Kuvaus

Paimentolaisesta huippumalliksi ja YK:n erityislähettilääksi

Waris Dirie syntyi somalialaiseen paimentolaisperheeseen, jossa noudatettiin perinteisiä tapoja: tyttöjä naitettiin vanhoille miehille ja pikkutyttöjen sukuelimet silvottiin. Kolmetoistavuotiaana Waris nousi kapinaan ja karkasi välttääkseen avioliiton 60-vuotiaan kanssa. Monien vastoinkäymisten jälkeen hän onnistui matkustamaan kotiapulaiseksi Lontooseen. Tytön opetellessa siellä lukemaan ja kirjoittamaan eräs valokuvaaja kiinnitti huomiota hänen kauneuteensa, ja pian Waris oli luonut mallinuran, joka vei hänet yli kymmeneksi vuodeksi New Yorkin muotipiirien tähdeksi ja lehtien kansikuviin. Myöhemmin hänestä tuli YK:n erityislähettiläs.

Aavikon kukka on monella tavoin antoisa ja koskettava teos: se on kuvaus paimentolaisheimon karusta elämästä, erikoinen näkökulma valokuvamallin työhön sekä ihmisoikeuksien puolustajan omakohtainen puheenvuoro.
Kommentti
Vaikuttava elokuvanakin.

Pääskysaari, Jenni: Tyttö, sinä olet

Jenni Pääskysaari: Tyttö, sinä olet (*)


Otava, 2015

Luin ~ 11.7.2015

Kuvaus /
Tyttö, sinä olet ainutlaatuinen! rohkea! rakastettu!

Pieni suuri kirja, talismaani, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla.

"Tyttöasia on minulle kolmen tytön äitinä sydämenasia. Tässä kirjassa on suuria tytön elämään liittyviä teemoja itsetunnosta, unelmoinnista, oman elämän johtamisesta... uudenlaisesta tyttöydestä, joka pelastaa maailman", kertoo Jenni Pääskysaari kirjansa synnystä.

Pääskysaaren omien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluja ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista.

Kommentti /
Luin, kun mietin, olisko tässä 12-vuotiaallle tyttärelle kiva lahjakirja. Palautin kirjan, palaan asiaan ehkä myöhemmin. Ihan asiaa kyllä...

Didierlaurent, Jean-Paul: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Le liseur du 6h27, 2014
Suom. Kira Poutanen
Tammi, 2015
Luin ~ 7.7.2015

Kuvaus:
Voiko kirjoja rakastaa liikaa?

Hyvänmielen tarina miehestä, joka rakastaa kirjallisuutta ja tuhoaa työkseen kirjoja.
Joka aamu kello 6:27 mies nimeltä Guylain nousee junaan, ottaa laukustaan irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Hän on töissä kierrätyslaitoksessa makulointikoneen käyttäjänä: kone on kuin peto, joka armotta ahmii myymättä jääneet kirjat kitaansa, ja Guylainille jää vain irtolehtiä.
Ujolla Guylainilla on junassa faninsa ja työpaikalla kirjallisuuden vaurioittamat ystävänsä, mutta junasta löytynyt päiväkirja muuttaa kaiken. Hän ryhtyy jäljittämään kirjoittajanaista lähiöiden ostoskeskuksista.

Jean-Paul Didierlaurent on ranskalainen kirjailija, jonka novellit ovat voittaneet palkintoja. Lukija aamujunassa on hänen esikoisromaaninsa, ja se myytiin 20 maahan jo ennen ilmestymistään.

Kommentti:
Oui! Tykkäsin!

Druckerman, Pamela: Kuinka kasvattaa bébé

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé - Vanhemmuus Pariisin malliin
Engl. Bringing Up Bébé
One American Mother Discovers the Wisdom of French Parenting, 2012
Suom. Terhi Vartia
Siltala, 2012

Luin ~ 4.7.2015

Kuvaus :

Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa eikä kasvattaminen ole helppoa missään. Mistä siis johtuu, että ranskalainen äiti saa siemailla rauhassa kahviaan lasten leikkiessä keskenään, kun taas yhdysvaltalaisen äidin kaikki aika kuluu hiekkalaatikkonahinoiden selvittelyyn?

Kun yhdysvaltalainen Pamela Druckerman alkoi odottaa esikoistaan Pariisissa, hän innostui tutkimaan ranskalaisen kasvatuksen salaisuutta. Miksi ranskalaiset vauvat nukkuvat läpi yön? Miksi pienetkin ranskalaislapset osaavat paitsi syödä monipuolisesti, myös noudattaa hyviä pöytätapoja? Ja vaikka lapset käyttäytyvät hyvin, he eivät vaikuta lainkaan lannistetuilta tai ilottomilta, vaan aivan yhtä luovilta ja eloisilta kuin muuallakin maailmassa.
Huippuluokan taloustoimittaja Druckerman alkoi kirjata havaintojaan vaippalaukkuun sullomaansa vihkoon. Hän huomasi, että Ranskassa ei tunneta ajatusta rasittuneesta äidistä, jolla ei ole omaa elämää. Ranskalaiset eivät ajattele, että heidän olisi jatkuvasti palveltava lastaan, eivätkä pode siitä syyllisyyttä. Heillä on lapsiinsa rento ja rauhallinen auktoriteetti, jota voi vain kadehtia. He ovat hyvin tiukkoja joissain asioissa ja hämmästyttävän sallivia toisissa. Etsiessään omaa tapaansa sanoa napakasti non Druckerman huomasi, että lasten (myös hänen omiensa) kyky ymmärtää asioita ja toimia itsenäisesti on suurempi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella.
Kuinka kasvattaa bébé on lämpimän humoristinen ja perusteellisesti taustoitettu kirja siitä, miten ranskalaiset onnistuvat tekemään mahdottoman: kasvattamaan lasta lapsuutta kunnioittaen, mutta ilman että tinkivät omasta aikuisuudestaan. Se antaa lukijalle inspiroivia ja käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten vanhemmuutta harjoitetaan Pariisin malliin.
Kommentti:

-

Nicholls, David: Sinä päivänä

David Nicholls: Sinä päivänä
One Day, 2009
Suom. Sauli Santikko
Otava, 2011
Luin ~ 24.6.2015

Kuvaus:

Emma Morley on päättäväinen ja älykäs nuori nainen, joka on valmis puuttumaan epäkohtiin ja tekemään töitä unelmiensa eteen. Dexter Mayhew taas on itsevarma ja huoleton nuorukainen, jonka päämäärä on nauttia elämästään täysin siemauksin. Molemmat ovat omalla tavallaan rakastettavia, ja kummankin elämää ja ajatuksia seuraa kiintymyksellä. Lienee lukijasta kiinni, tuntuuko ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -ajatus loppuun kulutetulta ja kornilta, mutta itse en ainakaan anna asian häiritä.
Kun Emma ja Dexter Edinburghin yliopistosta valmistuttuaan päätyvät yhdeksi ikimuistoiseksi yöksi toistensa seuraan, alkaa mukaansatempaava tarina, jonka käänteitä on mahdotonta ennustaa. Emman ja Dexterin välille kehittyy vahva side, syvä ystävyys, joka on molemmille lohtu suuressa ja haastavassa maailmassa. Kumpikin joutuu kuitenkin tekemään omat ratkaisunsa ja kärsimään omista virheistään. Elämä ei aina etene käsikirjoituksen mukaan, etenkään jos käsikirjoitus on hukassa itse näyttelijöiltäkin.
Tapahtumat alkavat vuodesta 1988 ja päättyvät vuoteen 2007. Nichollsin persoonallinen ratkaisu on syventyä sankareidensa elämään joka vuosi ainoastaan heinäkuun viidentenätoista päivänä. Aluksi ratkaisu hämmentää ja häiritsee, mutta alkaa nopeasti tuntua nerokkaalta, sillä näin lukijalle jää rutkasti mahdollisuuksia käyttää mielikuvitustaan ja tarina etenee jouhevasti vuodesta toiseen.

Kommentti:

Nicholls on kuulemma ollut mukana käsikirjoittamassa Rimakauhua ja rakkautta - sarjaa.
ilmankos oli niin samantapainen käänne, joka olikin ehkä muuten hyvässä kirjassa hieman pettymys. Kun siis tuli tunne, että tätä juttua on käytetty ennenkin.
Tykkäsin kirjasta, 80- ja 90-lukujen kuvaus itsellekin niin tutuista aikakausista osuu niin nappiin.
Kevyehkö kirja sisältää ovelasti vakavamman pohjavireen, sekin on hieno juttu. Jotenkin tarina vähän lässähti käännekohdassaan, kai mä sitten oon niin romanttinen, että olisin toivonut toisenlaista loppua.

Magee, Audrey: Sopimus

Audrey Magee: Sopimus
The Undertaking, 2013
Suom. Heli Naski
Atena, 2015
Luin ~ 19.6.2015

Kuvaus:
Berliini ja natsien itärintama: Katherina Spinell ja Peter Faber menevät naimisiin toisiaan tapaamatta. Peter saa häiden ansiosta loman rintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu.
Vastoin odotuksia pari rakastuu ja Katherina tulee raskaaksi.
Kuherruskuukausi on synkkä. Peterin appi vie vävyn tyhjentämään juutalaiskoteja, hakkaamaan lapsia ja tönimään heitä tiellä odottaviin autoihin. Peter tottelee eleettömästi ja sukeltaa aamuyöstä Katherinan syliin. Kun Peter palaa Stalingradiin, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katherinan vauva saa juutalaisperheen hienot lastenvaunut.
Sopimus on raadollinen ja säälimätön romaani sodasta, rakkaudesta, itsekkyydestä ja anteeksiannosta. Audrey Mageen henkilöiden moraali korruptoituneessa arjessa hämmentää.
Peter ja Katherina eivät peitä osallisuuttaan natsi-Saksan hirveyksiin, mutta he saavat niistä aikanaan myös osansa. Hans Falladaan ja Heinrich Bölliin verrattu Magee suuntaa huomion sota-ajassa kamppaileviin yksilöihin antamatta armoa heidän sokeille pisteilleen.
Sopimus on irlantilaisen Audrey Mageen esikoisromaani, ja se oli arvostetun The Bailey’s Women’s Prize for Fictionin ehdokas sekä Ranskan esikoiskirjapalkintoehdokas. Teos on monien kirjakauppojen lukupiirikirja sekä arvostelumenestys.

Kommentti:/

-

Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Otava, 2015

Luin ~ 16.6.2015

Kuvaus: /

Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.
Kommentti:

Meni tovi, ennen kuin lämpenin kirjalle. Heti toisella sivulla oli mielestäni asiavirhe, josta en meinannut päästä yli. En ole koskaan kuullut Nurmijärven lasista, Nuutajärvestä kylläkin.
Kirjan alku lähti jotenkin hitaasti liikkeelle, harkitsin jopa lukemisen keskeyttämistä. Ehkäpä tarkkoja ajankuvausyksityiskohtia oli jotenkin liikaa, ne veivät huomion pois henkilöistä, vaikka toki auttoivat ajankuvassa ja henkilöidenkin esittelyä. Tuntui, että kerrottiin kauhean pitkään jostain yksittäisestä tilanteesta juonen kustannuksella. Kun sitten vielä hypättiin henkilöistä toisiin ja vielä ajassakin aika kauas, en ihan meinannut päästä juoneen mukaan.

Onneksi luin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, koska olihan tämä mielenkiintoinen ja hieno kirja. Tykkäsin tosi paljon!!
Henkilöt todella heräsivät eloon (monessakin mielessä). Kun on itse 60-luvun lapsi, tämä toi mukavasti lapsuuden ajat mieleen asenteineen ja elämänmenoineen.
Oli tosi herkullista olla mukana etenkin Aunen elämänmuutoksessa sekä vanhan ja nuoren sukulaisen kohtaamisissa ja toisiinsa lähentymisessä. Vaikka kritiikki kohdistui erityisen paljon Aunen tiukkaan kristilliseen kasvatukseen, se oli kuitenkin taiten tehty eikä liian provosoivaa. Ja niin totta. (Olenhan vähän herkkä sille aiheelle :/ .)

Loppuratkaisu oli uskottava, joskin hieman surullinen, koska miesten osuus oli kyllä tällä kertaa kovin apea. Toki se oli varmaan tarkoituskin, kuvata aikakautta nimen omaan naisten ja naisasian näkökulmasta. Silti (haluamatta paljastaa juonta sen enempää) tuntui jännältä, että suurin muutos ja vapautus naisten elämässä liittyi kuitenkin ja jälleen miehiin...
Huomasin juuri, että olenpa lukenut nyt monta suomalaista naiskirjailijaa - ja hyviä!

P.s. Mulle ei selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa? Olenkohan lukenut vähän huolimattomasti..

Harman, Patricia: Hope Riverin kätilö

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö

The Midwife of Hope River, 2012

Suom. Sari Karhulahti

Bazar, 2014

Luin ~ 11.6.2015

Kuvaus:

Amerikkalaisen kätilön tarina.

Elämä on kuljettanut Patience Murphyn maaseudulle, Hope Riverin kaivoskylään. 36-vuotias leski, jota poliisi etsii kahdessa osavatiossa, elää yksin Länsi-Virginian vuorilla, koska on liian vanha ja liian omapäinen kurtiseeraamaan.

Ystävänsä, opastajansa ja epävirallisen holhoojansa, rouva Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta on tullut kylän kätilö. Suuren laman aiheuttama köyhyys ja puute näkyvät kaikkialla, ja Patiencea pyydetään yhä useammin auttamaan vaikeissa synnytyksissä, koska perheillä ei ole rahaa lääkäriin. Rouva Kellyn kulunut Synnytysoppi-kirja apunaan Patience opettelee ammattia ja etsii paikkaansa kyläyhteisössä. Epäröityään pitkään hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, värillisen tytön, joka osoittautuu korvaamattomaksi ystäväksi. Vahva mutta samalla haavoittuvainen Patience ponnistelee uuden elämän puolesta ja taistelee ennakkoluuloja, köyhyyttä ja oman menneisyytensä varjoja vastaan.


"Olen esittänyt liian monia rooleja liian lyhyessä ajassa; minulla on ollut liian monia nimiä ja olen asunut liian monissa paikoissa. Paluu takaisin alkuun auttaa."


"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti yhteen punoutuneet. Rakkaus, syntymä, kuolema, minun trilogiani."

Kommentti:

Mistä johtuu, että jostain aiheesta tulee melkein muoti-ilmiö. Näitä kätilökirjoja tuntuu nyt riittävän.
Tämä kirja oli hyvä lukukokemus, pähenkilö oli riittävän mielenkiintoinen, hänen kohtalonsa alkoi aidosti kiinnostaa. Synnytysten kuvaamista oli juuri sopivasti, oikeastaan yllättävääkin, miten kirjailija sai joka kerta tuoreen näkökulman asiaan, vaikka synnytyksiä tosiaan kuvattiin melkoisen monta!

Yksi hyvän kirjan tuntomerkki on mielestäni se, että kirjan henkilöt (oikeat tai kuvitellut) jäävät mieleen pitkäksi aikaa eikä tee mieli aloittaa uutta kirjaa, ennen kuin edelliset ovat asettuneet hieman taka-alalle. Nytkin teki mieli odottaa pari päivää (vaikka kirjaston jono tikittää jo....!) ja silti oli tunne, ettei olisi halunnut vielä siirtyä uuteen tarinaan. Varsinkin, jos se seuraava kirja ei olisikaan kovin hyvä, harmittaisi, että edellisen tunnelma on hävinnyt.

Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! - ja muita kirjoituksia

Otava, 2015

Luin ~ 5.6.2015

Kuvaus:

Jäljittelemätöntä Anna-Leenaa, huumorin ja terävien sanojen voimaa.Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu. Mitä kaunistelluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan?

Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua tai järjestää hyvät bileet? Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän.
Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei ole koskaan sopiva.

Kommentti:

Kevyt välipalakirja. Hauskoja juttuja, joista moneen huomasi kyllä samaistuvansa. Kai se on se sama syntymävuosikymmen, joka yhdistää. Kyllä muhun kolahtaa tällainen kepeä, pakinatyylinen asiaintilojen ruotiminen pieni v-mäinen pilke silmäkulmassa. Kun on sopivasti omakohtaisuuden tunnetta, niin ai, kun on maukasta :).

Clement, Jennifer: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Prayers for the Stolen, 2014
Suom. Terhi Kuusisto
Like, 2014
Luin ~ 15.5.2015

Kuvaus:

Tervetuloa vahvojen naisten valtakuntaan

Ladydi elää viinaanmenevän ja kleptomaniaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä vuoristokylässä Meksikon luoteisosassa. Ladydin isä, lipeväkielinen naistenkaataja, on häipynyt niin kuin kylän muutkin miehet. Jotkut ovat töissä USA:ssa, toiset huumekartelleissa, ja jäljellä ovat vain naiset, lapset ja skorpionit. Naiset selviytyvät kukin omalla tavallaan. Ladydin äiti rukoilee ahkerasti mutta harhauttaakseen kuulijaa ei pyydä sitä, mitä oikeasti haluaa: eihän Jumala kuitenkaan toteuta hänen toiveitaan, mies kun on.

Kylässä äänet toimivat varoitussignaaleina. Auto tarkoittaa aseistettuja huumelordeja, jotka haluavat kaapata kylän kauneimmat tytöt. Säksättävä helikopteri puolestaan merkitsee sitä, että huumepelloille ruiskutettaviksi määrätyt myrkyt pudotetaan kyläläisten niskaan. Kun Ladydi palkataan rikkaaseen perheeseen Acapulcoon, hän saa totutella myös luksuselämään – ja yllättäen löytyvään rakkauteen.

Mexico Cityssä asuva yhdysvaltalainen Jennifer Clement on PEN Meksikon puheenjohtaja, prosaisti, runoilija ja tietokirjailija. Tätä kirjaa inspiroi työ meksikolaisten naisvankien parissa. Naiset piirtyvät kirjan sivuille elävinä, vahvoina hahmoina, jotka saavat voimaa toisistaan ja ennen kaikkea tilanteensa synnyttämästä mustasta huumorista.

Kommentti:
-

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Otava, 2015
Luin ~ 11.5.2015

Kuvaus:
Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.

Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.

Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asunto­näyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.

Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?

Kommentti:
Voi kun tykkäsin tästä kirjasta. Kaunis ja aito, eikä suinkaan siirappia.

Perho, Anna: Pientä säätöä

Anna Perho: Pientä säätöä
Otava, 2015

Kuvaus:

Referaatti:
Raitistuuko viinamäen mies, kun 9-vuotias Anna alkaa käännyttää naapuriaan Jeesuksen ja arabiankielisen Raamatun avulla? Entä kannattaako ostaa belgialaiselta rikollisliigalta käytetty auto? Miten peittää ypäjäläisyytensä, kun on menossa jäätävän cooleille stadilaissynttäreille? Onko viisasta liftata New Yorkissa Helvetin Enkeleiden kyytiin?

Kirjassaan Pientä säätöä Perho avaa kasvutarinaansa piinallisen henkilökohtaisten anekdoottien kautta, jotka heittelevät lukijaa huutonaurun, vaivaantuneen epäuskon ja riemukkaiden oivallusten välissä. Rakastettavien tarinoiden sanoma on, että on ok epäonnistua - kunhan nousee nopeasti ja jatkaa pystypäin kohti uusia katastrofeja.

Kommentti :

En tunne Anna Perhoa, en ole nähnyt tv:ssä enkä kuullut radiossa enkä lukenut yhtäkään kolumnia. No, kirja oli ainakin kevyempi kuin edellinen lukemani.
Jostain syystä mieleeni tulee tapaus kaukaa yläkouluiästä. Olin Raumalla Suzuki-kurssilla. Opiskeltiin siis soitonopetuksen antamista Suzuki-metodilla. Itse en ollut sinne hakenut, pyytänyt, mutta menin, kun kotoa käskettiin. Mummulassa asuin ja menihän se siinä.. Kurssilla oli aikuisia ja yksi toinen nuoreksi luokiteltava henkilö. Kurssia varten piti ostaa nippu nuotteja, tai ne siis sai lunastaa sieltä opettajalta. Mulla oli rahaa mukana ja maksoin omat kirjani. Tämä toinen "nuori" pummasi multa rahaa sanoen, että maksaa ne mulle heti seuraavana päivänä takaisin. No eipä maksanut, ei ikinä. Oli tosi tylsää kinuta niitä rahoja, muuten en olisi edes kehdannut, mutta kun kotijoukot antoivat aika parmatuksen, miksi olin ventovieraalle lainannut (isohkon) summan. Hämärä mielikuva, että tyttö olisi maksanut jonkun ihan pienen osan, mutta ei missään tapauksessa koko hintaa. Oli kyllä niin tylsää, koko kurssi sai aika ikävän tunnelman sen jälkeen. Ja vieläkin sen muistan.
Jostain syystä tämä tulee mulle mieleen? En tiedä, miten se Anna Perhoon tai kirjaansa liittyy. Ehkä tytön nimi oli samantapainen.

No, kirja sitten. Lukihan sitä, kaikkihan nyt sen verran uteliaita on, että toisen noloja paljastuksia lukee.

Karon, Jan: Pappila meren rannalla

Jan Karon: Pappila meren rannalla
A New Song, 1999
suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, Kristilliset kirjat, 2002
Luin ~ 4.5.2015

5. osa Pappila-sarjaa

Kuvaus :

Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniin Whitecapin saarelta palvelemassa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovat haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle.
Koti-ikävä, Dooleyn seikkailut auton ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa.

Kommentti:

Ensin ajatus Pappilan väen siirtymisestä ihan uusiin maisemiin tuntui kyllä aika oudolta, mutta olipa hyvä juttu. Nauroin välillä ääneen ja välillä taas luin eteenpäin kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tähän mennessä paras osa - tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis. Henkilöt on jo niin tuttuja, mutta tarinan käänteet onnistuvat kuitenkin yllättämään. Henkilöt ovat erittäin uskottavia.
Suoraan ja kursailematta kuvattu usko ja kristillisyys tuntuu todella hyvältä!