Like Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 19.7.2019
Kuvaus: (kustantajan)
Trillerin intensiteetillä vyöryvä lähiöromaani.
Valtava kerrostalo oli joskus maakunnan ylpeys ja tulevaisuuden toivo, mutta siitä on tullut tiiviisti aidattu ongelmalähiö, omalakinen kaupunki kaupungin sisällä. Maakuntien köyhä, valkoinen heteromies on kriisissä, eikä täällä kasvaneilla naisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva, vaikka henki menisi. Kertojan viitta kulkee kuin viestikapula henkilöltä toiselle, kun alamaailmaan ajautuneiden valtasuhteita punnitaan uudelleen.
Hanna-Riikka Kuisman viides romaani on koruttoman realistinen, mustan huumorin sävyttämä sukellus betonibunkkerien arkeen ja varjoihin.
Kommentti:
Tykkäsin tästäkin kirjasta. Osa kuvauksista oli suorastaan inhorealistisia ja samalla kirja oli melkoisen utopistinen ja karrikoitu kokoelma erilaisia ihmiskohtaloita kuvitteellisessa suljetussa betonilähiössä.
Kirjan trillerinomaisuus vei etenkin kirjan lopussa varsin paljon tilaa. Henkilöitähän oli lopulta aika paljon ja heidän keskinäisten suhteidensa selvittely sekä tiettyjen asioiden paljastuminen vasta loppuratkaisuissa pisti ehkä kirjailijan oikomaan joissakin sellaisissa kohdissa, joissa henkilökuvaukseen olisi vielä ehkä voinut panostaa enemmän.
Reipas ja raikkaasti vähän erilainen kirja.
(300 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti