keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keyes, Marian: Rachelin loma

Marian Keyes: Rachelin loma

Rachel's Holiday, 1997

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2002

Luin ~ 6.12.2017



Kuvaus:
Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa.
Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja muotihuumeisiin vippiä aina löytyy.
Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja sairaalakäynti. Silloin huolestunut perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa vieroitusklinikka tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja!
Terapiassa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä on tosiaan paha ja pelottavakin ongelma. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi? Rachelin tarinaa sävyttävät Marian Keyesille ominainen huumori ja lämpö, irlantilainen bestselleristi tarttuu vaikeampaankin aiheeseen armollisella kepeydellä.
Marian Keyes (s.1963) on irlantilainen chick litin kuningatar. Hän kirjoittaa elämänmakuisia romaaneja, joissa kerrotaan humoristisesti ja koskettavasti siitä, millaista on olla nainen.
"Kepeää kesälukemista, jonka vitsikäs kerronta saa hymyn huulille..."


Kommentti:
No olihan melkoinen kontrasti edellisiin lukemiini kirjoihin. Olen usein miettinyt, miten suuri vaikutus lukukokemukseen voikaan olla mielentilan ja muiden ympäristötekijöiden lisäksi sillä, mitä on viimeksi lukenut.
Meinasin aluksi ja aika pitkäänkin kerrassaan ärsyyntyä päähenkilöön, hänen pinnallisuuteensa ja elämänsä tyhjänpäiväisyyteen. Pisti oikein vihaksi, miten länsimaalaisilla naisilla on kaikki mahdollisuudet kouluttautua, työllistyä ja olla kunnon kansalaisia, kun kukaan ei raiskaa, hyväksikäytä tai muutenkaan alista oman tahtonsa alle.
Mitä tuhlausta onkaan silloin käyttää vuosikausia aikansa ja rahansa huumeisiin, bailaamiseen ja pelkkään krääsään ja turhuuteen.
Mietin kyllä sitäkin, miksi ihmeessä luen tällaista pinnallista humpuukia.
Mutta tarinahan on pintaa vakavampi. Miksi Rachel käyttäytyi niin, mitä hänen pitäisi tilanteestaan ja menneisyydestään ymmärtää, miten tuollaisen sekoiluvaiheen jälkeen voi vielä elämäänsä rakentaa - vai voiko?
Kyllä tämä kirja oli hyvä, koska se tosissaan laittoi miettimään näitä asioita.

Ei kommentteja: