WSOY, 2017
Luin ~ 28.12.2017
Kuvaus:
Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle
"1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut."
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.
Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.
Kommentti
Mulla on kyllä joku hahmotushäiriö näiden kirjojejn suhteen, joissa kertojaa vaihdetaan koko ajan.
En ollut kirjan alussa tarpeeksi skarppina, joten tipuin jossain kohdassa kärryiltä. Kirja kertoi saman suvun naisista, mutta menin jossain kohdassa sekaisin Maijasta ja Marja-Liisasta. En jaksanut selata kirjan alkua uudestaan, vaikka huomasinkin sekaannuksen, joten tämä tietysti vaikutti kirjan lopun tapahtumien avatessa tiettyjä salaisuuksia.
Kannatti toki lukea, mutta enemmän olisin saanut irti tästä kirjasta, jos olisin pysynyt päähenkilöistä kartalla. Omaa huolimattomuuttahan se tietysti oli eikä kirjan vika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti