sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

I skymningen sjunger koltrasten, 2014

Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2014

Luin ~ 22.3.2015



kuvaus:
Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.

Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.

Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa.

”Linda Olssonin teksti virtaa sivuilla kuin hiljainen, tyyni vesi. Romaanissaan Kun mustarastas laulaa hän kirjoittaa lempeästi siitä, kuinka synkinkin synkkyys ja tyhjyys voivat vastoin odotuksia olla hedelmällistä maaperää läheisyydelle ja ehkä jopa rakkaudelle.” – Norran

Kommentti: No tämän kirjan lopusta pidin enemmän kuin edellisen (Moyes: Kerro minulle jotain hyvää) ja myös enemmän kuin Linda Olssonin edellisen lukemani kirjan lopusta :). Tämä kirja olisi ehkä pitänyt lukea kerralla alusta loppuun, tunnelma olisi säilynyt paremmin. No, koska kerralla läpi lukeminen ei useinkaan onnistu, näillä tauoilla edettiin.
Kirjailija todella keskittyi pieneen henkilögalleriaansa, mikä teki lukemisesta helppoa. Toisaalta mua kyllä jossain vaiheessa vähän häiritsi se, etteikö muka taloyhtiössä asunut tai liikkunut ketään muuta!?
Tarina oli kaunis (no okei, vähän lällyhkö, mut ehkä nyt kaipasin sellaista) ja tosiaan loppu juuri oikeanlainen. Sopi erityisen hyvin näin kevään korvalla luettavaksi :D.
(edit. vähän lisäyksiä kommenttiini 28.3.2015)

Onpa hankala kirja arvioitavaksi. Käykö muillekin joskus niin, että lukiessa tykkää kirjasta, mutta jälkeenpäin siitä ei jää mitään muistijälkiä. Eikä tätä silti ihan kevyeksikään lukemiseksi voi sanoa..

Ei kommentteja: