perjantai 10. joulukuuta 2010

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna


Gummerus, 2003
Luettu 10.12.2010.




Kommentti:
Hieno lukukokemus. Elämää, naisen elämää muinaisessa Suomessa. Loitsujen, metsänhenkien ja varhaisen kristinuskon ristiriitaiselta aikakaudelta.
Antoi todella hienon, elävän, todentuntuisen kuvauksen elämästä syrjäseudulla, nälänhädän ja totisen leivän eteen uurastuksen keskellä.

Tarinasta teki hyvän se, että se tuntui kokonaiselta. Annan elämä kuvataan niin kokonaisena, käydään kaikki vaiheet äpäränä syntymisestä, hyljätystä lapsuudesta naimisiinmenoon, perhe-elämään kaikkine lieveilmiöineen.
Annan elämä on todella yksinäistä, miehen ollessa pitkiä aikoja poissa, lapsetkin syntyvät vailla apua kotiaskareiden lomassa. Annalla onneksi on Ämmiltään perityt ja opitut tiedot ja taidot yrttien ja loitsujen käyttöön, muuten kuolema korjaisi koko joukon. Toki hankaluuksia aiheuttaa aviomiehen karsas suhtautuminen moisiin loitsuihin, Ulvar (?) kun on mustan papin oppien seuraaja, alkeellinen kristitty.
Äitiys tuo Annalle kaikessa arkisuudessa monta onnea.

Anna kokee vielä vanhuuden kynnyksellä uuden onnen pilkahduksen ja lopulta kuolemakin tulee ajallaan ja omanlaisena onnena.
(2.1.2011)

(391 sivua.)

Ei kommentteja: