Nevanlinna, Arne: Pako

Arne Nevanlinna: Pako

WSOY, 2016

Luin ~ 23.8.2016

Kuvaus:

Rakkaus ja valhe sitovat heidät yhteen

Tyttö ja poika pakenevat pommitetusta Dresdenistä vuonna 1945. He kulkevat kenkänsä puhki pölyisillä maanteillä ja erinäisten episodien jälkeen pääsevät omintakeisen Onkel Fritzin kyydissä Bremenin satamakaupunkiin. Sieltä lähtee laiva Amerikan Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa on luotava uusi valheellinen identiteetti, jonka varassa Josef ja Katharine - Joe ja Kate - elävät loppuelämänsä.

Pako on 70 vuoden mittainen romaani nuorista, jotka alkavat kaiken alusta, pitkästä avioliitosta ja vanhenemisesta. Se tarkastelee kepeän elegantisti amerikkalaista unelmaa, vaurastumista sekä eurooppalaisuutta, joka ei lähde päähenkilöistä kulumallakaan.

Hurskainen, Eeva: Aurora Karamzin

Eeva Hurskainen: Aurora Karamzin - Pietarin hovista köyhien auttajaksi
Kirjapaja, 2002
Luin ~ 15.8.2016

Kuvaus:

Aurora Karamzin eli 1808-1902 ja oli aikansa seurapiirikaunottaria. Hän oli keisarinnan hovineitona, mutta harjoitti suuressa määrin hyväntekeväisyyttä. Parhaiten hänet tunnetaan Diakonissalaitoksen perustajana.

Havaste, Paula: Veden vihat

Paula Havaste: Veden vihat

Gummerus, 2016

Luin ~ 3.8.2016

Kuvaus: ”Jokin oli säikäyttänyt lokit. Kun laiva lipui saaren ohi, Kertte näki rantapuussa istuvan hiilenmustan korpin. Kun tuo vain pysyisi hiljaa, Kertte aneli mielessään, mutta korppi avasi nokkansa ja veden yli kantautui uhkaavasti sointuva ääni. Pahanilmanlintu, Kertte ajatteli ja risti sormet suojakseen.”

1100-luvulle sijoittuva rakastettu Vihat-sarja jatkuu.
Piispan käskynhaltija on hyökännyt Kerten kimppuun, ja Kertte on tarttunut veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan, ja Osmi lupaa kuljettaa Kerten Tokholmista takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan kuitenkin viettämään Koluvanissa, nykyisessä Tallinnassa.

Kertte asettuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi. Kun Kerten maha alkaa kasvaa, vaikeutuu suhde myös Pärniin, Osmin todelliseen rakastajaan. Miten Kerten matka jatkuu: Ovatko Pärn ja veden jumalat vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta?

Kommentti:

Kyllä, tykkään tästä sarjasta ja Kerten tarinasta. Toisaalta olis kyllä kiva lukea nämä kaikki peräkkäin, mutta kivaa se on näinkin. Hassua, että ekan osan lukeminen meinasi jäädä kesken!

Myron, Vicki: Kirjastokissa

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa

A Small Town, a Library and the World's Most Beloved Cat, 2008
Suom. Laura Beck
Otava, 2008

Luin ~ 1.8.2016

Kuvaus:
Dewey Readmore Books on sekä kysymys että sopiva nimi kissalle, joka löytyy kirjaston palautusluukusta eräänä kylmänä aamuna. Iowan pikkukaupungin kirjasto adoptoi pienen kissan kauneuden, valloittavuuden ja persoonallisuuden vuoksi, mikä pelastaa sekä lama-ajan kirjaston että kaupungin, josta olisi ajan mittaan luultavasti tullut vain elämästä tyhjentynyt aavekaupunki.
Kirjastokissa kertoo kissan tarinan unohtamatta kissan ympärillä olevia ihmisiä, mikä tekee kirjasta ja kissasta mielenkiintoisemman. Yksi pieni kissa tuo iloa, lohdutusta ja onnea niin kirjaston henkilökunnalle, koko pikkukaupungille kuin muulle maailmalle. Kirja on sekä lämminhenkinen, että hauska. Jokainen lemmikin omistanut tietää, kuinka hullu eläin kuin eläin voi olla, mutta on silti vaikeaa saada sitä hullutusta eläväisenä paperille.

/ Koiraihmisille voi suositella vastapainoksi kirjailija ja kolumnisti John Groganin lemmikkielämäkertaa Marley ja minä./

Kommentti:
No hyvä kirja, mutta en ollut varautunut näin perusteelliseen ajankuvan ja pikkukaupungin rakennemuutoksen esittelyyn. Kissasta olisin halunnut lukea enemmänkin, mutta se meinasi välillä jopa jäädä vähän taustalle.

Rämö, Matti: Rengasrikkoja Saharassa

Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa

Minerva, 2009

Luin ~ 27.7.2016

Kuvaus:
Hankalasta sairaudesta toipuminen muuntuu kunto-ohjelman kautta haaveeksi polkea Euroopan halki Afrikkaan asti. Maantieteilijän intohimolla Matti Rämö kertoo, kuinka matka taittuu vuoristoissa kiiveten aina Saharan suolatasangon kammottavaan kuumuuteen saakka. Kommelluksia ja kohtaamisia sattuu; kärsivällisyys on koetteilla, rohkeus ja itsetuntemus kasvavat. Esimerkiksi pusikkotelttailu osoittautuu haastavaksi taitolajiksi tiheään asutuilla seuduilla. Pitkällä reissulla mies pysähtyy usein pohtimaan maailmanmenoa ja omaa elämäänsä. Kirja on hyödyllinen matkaopas pyöräretkeä suunnittelevalle, mutta se on myös tutkimusretki italialaiseen todellisuuteen ja islamilaiseen maailmaan.

"Olin valmis kohtaamaan megapolkaisun haasteen. Matka olisi myös pieni Korkea veisu polkupyörälle, joka on hämmästyttävän hieno ja ympäristöystävällinen liikkumisväline. Pyöräily tekee hyvää sielulle ja keholle. Stressi kaikkoaa satulassa, mieli sulautuu osaksi maisemaa."

Kommentti: Yllättävän hauska lukukokemus :).

Sendker, Jan-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Das Herzenhören, 2002
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2016

Luin ~ 15.7.2016 (klo 02)

Kuvaus
Alun perin Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa. Eräänä päivänä Tin Win ottaa salkkunsa ja lähtee töihin. Hän ei kuitenkaan koskaan saavu työpaikalleen, eikä hänen amerikkalainen vaimonsa ja kaksi aikuista lastaan kuule hänestä enää mitään.

Neljä vuotta myöhemmin Tin Winin tytär, uraorientoitunut Julia saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut vuonna 1955 tuntemattomalle burmalaisnaiselle. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisestä kahdestakymmenestä elinvuodesta ja päättää matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen burmalaiskylään. Julian koko maailman mullistavan matkan päättyessä hän on oppinut paljon isästään – ja elämästä yleensä.

Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.

Kommentti / Juu, hieno kirja!

Nuotio, Lotta: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Otava, 2016

Luin ~ 7.7.2016

Kuvaus:
Henkeäsalpaava tositarina nuoren lääkärin pakomatkasta sisällissodan keskeltä Ruotsiin

Modilla oli unelma: suorittaa kirurgin työharjoittelunsa loppuun ja viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa. Sitten Syyriassa alkaa kansannousu, mielenosoituksissa loukkaantuneita tulee sairaalaan ja nuori lääkäri yrittää salaa auttaa heitä. Sen jälkeen vankeus murskasi unelmat.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastustavalle Modille jää vankilasta vapautumisen jälkeen vain yksi vaihtoehto: on paettava kotimaasta, kuten on tehnyt jo lähes neljä miljoonaa muuta. Pakomatka Turkin kautta Eurooppaan on täynnä vaaroja aina Isis-äärijärjestöstä salakuljettajien Välimereen uppoaviin laivoihin.
Kommentti:

Mielestäni tosi hyvä kirja ajankohtaisesta aiheesta. Henkilökohtainen, todenmukainen kertomus, joka ei mässäillyt, vaikka kidutuksistakin kertoi.
Sain mielestäni sopivasti taustatietoa aiheesta, joka herättää paljon kysymyksiä.
Mitä siellä Syyriassa oikein on tekeillä? Syyrian sodastahan on kuultu ja turvapaikanhakijatilanne paisui käsittämättömäksi viime syksynä. Tämä selvensi ainakin itselleni asetelmaa, ja toi yhden tavallisen ihmisen tarinan kautta inhimillisyyttä asiaan.
Kannattaa kyllä lukea.

Jones, Sadie: Kotiinpaluu

Sadie Jones: Kotiinpaluu

The Outcast, 2008
Suom. Marianna Kurtto
Otava, 2016

Luin ~ 3.7.2016

Kuvaus:

Sadie Jonesin suurmenestykseksi noussut esikoinen on riipaisevan kaunis ja uhkaa huokuva romaani perheistä, joissa kulissit merkitsevät enemmän kuin inhimillisyys.

Vuosi 1957. Pörssimeklarin etuoikeutettu poika Lewis Aldridge, 19, on juuri vapautunut vankilasta.
Lewisin kotiinpaluun myötä menneisyyden tapahtumat vuotavat esiin, ja niin perhesiteet kuin pikkukaupungin tekopyhyyskin murenevat.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kirja. Kannattaa ehdottomasti lukea.

En osaisi paremmin kuvailla, joten suosittelen tätä: Leena Lumi.

Morrison, Toni: Luoja lasta auttakoon

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

God Help the Child, 2015

Suom. Kaijamari Sivill

Tammi, 2016

Luin ~ 24.6.2016

Kuvaus

Morrisonin uutuus tutkii lapsuutta.

Nobelistin niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, lapsuuden merkityksestä ja syyllisyyden taakasta.
”Ei se mun vika ole. Ei mua voi siitä syyttää. En mä mitään ollut tehnyt enkä tiedä yhtään, miten siinä niin kävi. Vajaa tunti sen jälkeen kun tyttö oli kiskottu mun jalkojen välistä minä jo tajusin että jotakin oli pielessä. Pahasti pielessä. Tyttö oli niin musta että oikein pelotti."
Kun Bride syntyy, hän on "sinimusta, sudaninmusta". Vaaleammalle Sweetness-äidille tyttären ihonväri on katastrofi, ja siitä aukeaa kuilu heidän välilleen. Niin syvä kuilu, että Bride tekee pahan virheen ja tuhoaa viattoman ihmisen elämän saadakseen äidiltään huomiota. Aikuisena hän on kääntänyt ihonvärinsä voitokseen, mutta lapsuuden kokemukset eivät anna rauhaa. Kun rakkaussuhde päättyy, ja yritys korjata vääryydet menee vikaan, on Briden pakko kohdata lapsuutensa.
Toni Morrison (s.1931) tunnetaan väkevänä kertojana, joka on vaikuttanut syvästi Yhdysvaltain mustan väestön identiteetin ja historian ymmärrykseen. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993.

George, Nina: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Das Lavenderzimmer, 2013

Suom. Veera Kaski

Bazar, 2016

Luin ~ 21.6.2016

Kuvaus
Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen ”kaunokirjallisuusapteekistaan”, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdu on herkkävaistoinen ihmistuntija, mutta itseään hän ei osaa hoivata. Hänen sydämensä on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.
Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja tuo kesä muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä – ja kohti elämää. Matka on täynnä tuoksuja ja aistimuksia, rakkautta ja surua.
Kirjan lopussa on Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus, johon kuuluu rohtoja niin lieviin kuin keskivahvoihin tunne-elämän katastrofeihin. Tiesitkö esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu auttaa ihmeidenpelkoon?

Kommentti: /

Hurahdin taas siluettiristikoihin. Siksi kirja ei oikein edennyt.. Tämä on tosi kiva kirja, mutta jotenkin ei vaan kauheasti napannut. Juoni ei lopulta tarjonnut oikein mitään uutta ja henkilöt jäivät ainakin itselleni hieman etäisiksi, vaikka mukavia olivatkin.

Ferrante, Elena: Hylkäämisen päivät

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

I giorni dell`abbandono, 2002

Suom. Taru Nyström

Avain, 2004

Luin ~ 20.5.2016

Kuvaus:
Eräänä huhtikuun iltapäivänä heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla, kun korjasimme likaisia astioita pöydältä.

Näin vähäeleisesti alkaa miehensä hylkäämän Olgan hyökyaallon tavoin paisuvan ahdistuksen kuvaus. Perheelleen omistautuneen päähenkilön ensijärkytys muuttuu epäuskon kautta katkeruudeksi ja raivoksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Hillityn ulkokuoren murruttua näyttäytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo, ja miehensä nuoremmalle naiselle menettänyt Olga hoippuu hetken jopa hulluuden partaalla todellisuudentajunsa kadottaneena.
Elena Ferrante on kotimaassaan Italiassa kriitikoiden ylistämä, ja häntä pidetään yhtenä maan merkittävimmistä nykykirjailijoista.
Kommentti
... no, sainpas luettua loppuun... Tästä mulle ei oikein jäänyt mitään käteen.

Williams, John: Butcher's Crossing

John Williams: Butcher's Crossing

Butcher´s Crossing, 1960, 1971
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2016

Luin ~ 5.5.2016

Kuvaus:

Kansas, 1870. Nuori Will Andrews jättää yliopiston kesken ja saapuu pieneen Butcher's Crossingin kaupunkiin keskelle ei mitään. Hän haluaa kokea Ralph Waldo Emersonin innoittamana alkuperäisen suhteen luontoon, mutta keskilännen kovapintaisten miesten kansoittama onnenonkijoiden kaupunki vaikuttaa tylyltä. Andrews tutustuu pian mieheen, joka saa hänet vakuuttuneeksi Coloradon vuoristossa majailevasta valtavasta biisonilaumasta, jota kukaan ei ole löytänyt.

Neljän miehen uhkarohkea retkikunta lähtee matkaan preerian halki. Raskas matka saa kuin saakin täyttymyksensä, kun miehet jäljittävät biisonilauman ja pääsevät tappamisen makuun. Ajantaju unohtuu, ja talvi pääsee yllättämään miehet.

Butcher's Crossing julkaistiin alun perin vuonna 1960. John Williamsin ylistetyn Stonerin tavoin se on löydetty ja saavuttanut menestyksen vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tarina kulkee Butcher's Crossingissa toiseen suuntaan kuin Stonerissa, yliopistomaailma vaihtuu karkeaan, kovaan elämään lähellä luontoa. Williams kunnioittaa lännentarinan perinteitä ja tavoittaa jälleen paljaan ihmisyyden kuvauksen. Kirjan pelkistetty kerronta vavahduttaa lukijaa.

Weaver, Eva: Jacobin takki

Eva Weaver: Jacobin takki

The Puppet Boy of Warsaw, 2013

Suom. Anna Lönnroth

WSOY, 2015

Luin ~ 30.4.2016

Kuvaus : Jacobin takki on eeppinen kertomus rohkeudesta ja toivosta keskellä suurinta pimeyttä. Varsovan geton juutalaispoika Mika perii isoisänsä merkillisen päällystakin ja löytää tämän kätkemät taidokkaat käsinuket. Mika ilahduttaa nukketeatterilla geton orpolapsia, mutta pian myös natsit vaativat viihdykettä kapakkailtoihinsa. Näin Mika saa leipää nälkäisen perheensä pöytään. Mutta pian Mika jo auttaa valtavan takin kätköissä pikkulapsia ulos getosta.
Natsien sotaonni kääntyy, ja nyt heitä lastataan samoihin karjavaunuihin joilla he kyyditsivät juutalaisia kaasukammioihin. Max, saksalaissotilas, joka kerran pelastaa Mikan perheen kuolemanleiriltä, joutuu itse Siperiaan. Lopulta heidän kohtalonsa kietoutuvat vielä eriskummallisesti yhteen.

Kommentti:

Jännä fiilis tästä kirjasta. Ensinnäkin, tykkäsin kovasti. Hienoa, miten samassa kirjassa oli nyt sekä juutalaiskertomus suoraan Varsovan ghetosta ja lisäksi (ainakin itselleni harvemmin silmään osunut) saksalaissotilaan kertomus. Vankileirit Siperiassa ovat jotenkin historiankirjoituksessa jääneet juutalaisten kokeman alle. Minusta on tärkeää kuulla tarinasta muitakin puolia, se ei mielestäni mitenkään vähennä juutalaisten kokemaa vääryyttä.
En tiedä, johtuiko kokemus omasta lukuaktiivisuudesta, mutta jotenkin alun tarina Mikan kertomana oli parempi (siis kirjallisesti). Jonkunkin kerran kirjan jälkiosassa tuli tunne, että kirjailija vähän oikaisi joissain kohtia. Olisiko kirja venynyt liikaa vai eikö tarina kantanut siinä kohdassa ihan niin hyvin...? Oikein hyvin oli kuvattu jälkimmäinenkin osuus, mutta vähän se jäi keskeneräisemmän oloiseksi kuin alku.
Tykkäsin oikein paljon kirjan loppuratkaisusta, mutta sekin oli ehkä vähän hätäisen oloisesti toteutettu. Ihan riittävän pitkä ja täysi tarina tämä oli toki, mutta jostain syystä hieman keskeneräisen oloinen tuo loppupuoli.

Kinnunen, Tommi: Lopotti

Tommi Kinnunen: Lopotti

WSOY, 2016

Luin ~ 19.4.2016

Kuvaus: "Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo.
"Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin.
Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.
Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli?

Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.

Lopotti jatkaa menestysromaani Neljäntienristeyksen tarinaa, mutta on oma itsenäinen teoksensa.
Tommi Kinnunen on (s.1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on kotoisin Kuusamosta ja asuu tällä hetkellä Turussa. Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys (2014) on ollut myynti- ja arvostelumenestys, jonka oikeudet on tähän mennessä myyty neljääntoista maahan.

Kommentti:

Pidin kirjasta, mutta narisen, koska en tykännyt yhtään tuosta hyppivästä rakenteesta. Meinasin oikeasti jättää kirjan kesken, kun en vielä sivulla 60+ ollut varma, kumpaa aikaa/henkilöä mikäkin luku käsitteli. Lopulta kirjoititn henkilöt kummastakin ajanjaksosta erilliselle lapulle ja siitä aloin päästä paremmin jyvälle. Vaikka olen siis lukenut Neljäntienristeyksen ja tiesin kyllä henkilöt.
Sinänsä epäoleellinen asia, mutta voi häiritä lukemista todella paljon - tulee tunne, että pitää vähän väliä tarkistella, että olenkohan nyt oikeassa ajassa ja oikeissa henkilöissä. Varsinkin, kun osittain puhuttiin vielä samoista henkilöistä. Huoh.

Loridan-Ivens, Marceline: Isä, et koskaan palannut

Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut
- minun keskitysleiritarinani

Alkuteos: Et tu n'es pas revenu, 2015

Suom. Marja Luoma

Gummerus, 2016

Luin ~ 5.4.2016

Kuvaus: ”Sinä olet vielä nuori, sinä palaat. Minä en palaa.”

Näin sanoi neljätoistavuotiaan Marcelinen isä tyttärelleen matkalla, jonka päätepiste oli Birkenaun keskitysleiri. Isän ennuste toteutui, vaikka Marceline itse toivoi, että nimenomaan isä palaisi, hoitamaan perhettä.

Vierekkäisille leireille päätyneet isä ja tytär kykenivät viestittelemään vain kerran: Marceline sai pienen viestin paperilapulla. Hän ei pystynyt vastaamaan kirjeellä, mutta lähetti isälleen kaasutettujen vaatteiden seasta löytämänsä kultahipun. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Marcline kirjoittaa isälleen ja kertoo mitä leireillä ja niiden jälkeen koki: äiti ei tullut vastaan asemalle.

Loridan-Ivens kirjoittaa viiltävän tarkasti, muistuttaa vastuustamme ymmärtää historiaa ja kritisoiden valtaapitäviä: ”En usko Ranskan viralliseen historiankirjoitukseen.”

Kirjan on Loridan-Ivensin kanssa kirjoittanut kymmenen tietoteosta aiemmin tehnyt toimittaja-kirjailija Judith Perrignon. Ranskalainen kirjallisuuslehti LIRE-lehti valitsi Isä, et koskaan palannut -kirjan vuoden 2015 parhaaksi elämäkerraksi.

Kommentti:

Koruton kertomus, hyvin henkilökohtainen. Todellakin vaikuttaa enemmän tyttären kirjeeltä kuolleelle isällen kuin niinkään romaanilta, onhan kirja myös melko lyhyt. Hyvällä tavalla näin.

Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

To Kill a Mockingbird, 1960

Suom. Maija Westerlund

Gummerus, 2005 (9.painos)

Luin ~ 27.3.2016

---
Kuvaus:

Harper Leen ainoasta romaanista tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan. Romaani onkin yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä.

Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.

Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva poikatyttö. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä. - - -
Kommentti:

Kannattaa lukea arvio täältä.
Tavoitteena on lukea uutuuskirjojen välissä aina joskus joku klassikko.

Bowen, James: Bobin maailma

James Bowen: Bobin maailma

The World According To Bob, 2013
Suom. Kimmo Paukku
WSOY, 2015

Luin ~4.3.2016

Kuvaus:
Katusoittaja Jamesin ja Bob-kissan yhteiselo Lontoossa on jatkuvaa taistelua jokapäiväisen leivän edestä, mutta siihen tuo iloa kaverusten ystävyys. Koittaa myös päivä jolloin Jamesin on lopetettava lääkkeiden käyttö. Siirtyminen heroiinista metadoniin oli tuskallista, metadonista subutexiin vaikeaa – nyt pitäisi olla kokonaan ilman. James ja Bob ottavat päivän kerrallaan ja James kertoo heidän elämästään vilpittömästi ja hyvään uskoen, huolimatta ympäristön ankeudesta.

James Bowen tuli nuorena, suuria suunnitelmia täynnä 2000-luvun alussa Lontooseen. James sai kuitenkin pian unohtaa muusikkohaaveensa ja hän luisui yhä pahempaan huumekierteeseen. Vasta vastuu kissasta muutti hänen elämänsä. Eläintenystävät alkoivat kiinnittää huomiota rauhalliseen kissaan joka istui katusoittajan jalkojen juuressa. James ja Bob eivät pitkään aikaan tienneet, että heistä oli tullut kuuluisia YouTube-tähtiä, eikä elämä muuttunut kertaheitolla senkään jälkeen kun asia heille selvisi.

James Bowenin ja Bobin elämästä kertova ensimmäinen teos Katukatti Bob (Streetcat Bob) ilmestyi suomeksi keväällä 2014.

Kommentti /

Pättikangas, Eira: Jokaisella kotinsa

Eira Pättikangas: Jokaisella kotinsa

Karisto, 1999

Kuvaus :

Helmiinan elämä muuttuu 17-vuotiaana, kun hänen isänsä häviää pelissä perheen koko omaisuuden – talot, pellot, metsät, eläimet ja tavarat. Perhe joutuu tien päälle ja samalla purkautuu Helmiinan kihlaus Fransin kanssa – isoon taloon ei köyhtynyttä miniää huolita.
Työtä pelkäämätön Helmiina saa paikan Kotorannan kestikievarista. Ensimmäisenä työpäivänään hän kohtaa vaasalaisen kauppiaan Mikael Larssonin, miehen joka valtaa hänen ajatuksensa. Helmiina päätyy lopulta postinhoitajaksi. Kun Aleksanteri III:n venäläistämistoimet yltyvät, lähtee Mikael ulkomaille ja lupaa takaisin palattuaan keskustella Helmiinan kanssa tulevaisuudesta. Mutta onko miehen lupauksiin luottamista?
Romaani kuvaa kiinnostavasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämää sekä omaa tietään itsenäisesti etsivän naisen kohtaloa. Kuvauksen saa myös vuonna 1900 julkaistun surumerkin käyttö.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)

Sumanen, Nadja: Rambo

Nadja Sumanen: Rambo

Otava, 2015

Luin ~ 26.2.2016

Kuvaus:
"Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin mies­ystävän vanhempien mökille. Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikkoa. Kello kolmen pullakahvit. Päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki!
Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!

Kommentti:

Edellisten ankeiden anoreksiakirjojen jälkeen piristysruiske. Hieman alakuloiselta kuulosti tämänkin kirjan alku ja sitten tuli pari pientä asianotkahdusta, jotka hetken häiritsivät. Onneksi vai ne pari pientä, sillä kyllähän tämä oli aivan ihana selviytymistarina. Kiva lukukokemus! Sympaattinen, sellaisesta tykkään.
Kirjan kieli on herkullista, huumoria on mukana sopivasti. Jollain tavalla ihanan "vanhanaikainen" kirja. Suosittelen ihan kaikille, vaikk tämä nuortenkirjaksi lasketaankin!

Ps. Monta kirjaa pienessä ajassa, sillä oikean käden peukku on jänteestä kipeä, enkä voi paljon muuta tehdä kuin lukea :/. Huomenna tosin pitäisi kyetä soittamaan, siksi olenkin nyt kaksi päivää kättä säästänyt.

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula
Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016

Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.