Blomqvist, Anni: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Luoto meressä
Med havet som granne, 1969
Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä
Gummerus, 2010
Luin ~ 5.2.2024

Kuvaus:
Luoto meressä on Anni Blomqvistin rakastetun saaristolaissarjan toinen romaani.
Maija ja Janne aloittavat yhteisen elämänsä syrjäisellä Myrskyluodolla, koti rakennetaan tulisijaa myöten itse, karjaa hankitaan, perhe alkaa kasvaa. Työntäyteisen arjen katkaisevat silloin tällöin mannermatka, joku kävijä, kirkkoreissu, ja sotakin sivuaa saariston asukkaita. Elämän yksinkertaisuus ja karuus näyttäytyvät kirjassa melkein kadehdittavina, lukija kaipaa sitä suoraa kosketusta luontoon ja vääristymättömiä ihmissuhteita, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet aikaa sitten.
Nuoren pariskunnan lujittuvan rakkauden ja luottamuksen Anni Blomqvist kuvaa koruttomalla, lämpimän huumorin värittämällä tavalla.
Samoin kuin ensimmäistä romaania tätäkin lukiessaan nauttii konstailemattomasta rauhallisesta kielestä, joka selkeästi ja kotoisasti, väliin runollisinkin sävyin kertoo sen mitä kertomusta on. Eikä karu kaunis elämä kaunomaalailua kaipaakaan.

Kommentti:

Välillä kuulen kyllä todella vahvasti tutun ahvenanmaalaisen murteen poljennon korvissani Blomqvistin kerronnassa :).
Tämä vahvistaa kyllä sitä omaa käsitystäni Maijasta ja esim. englantilaismiehityksen ajasta. Maija ja lapset vietiin kovalla kiireellä turvaan Västergårdiin eli Maijan kotitaloon ja Janne joutui piileskelemään Suomessa.

Jumalaan turvautuminen suuressakin hädässä tuo turvaa, vaikka Maija myös pelkää Jumalaa ja kokee ansainneensa omilla laiminlyönneillään Jumalan rangaistukset. Onneksi läheltä löytyy ihmisiä, jotka omalla karullakin tavallaan auttavat eteenpäin paitsi arkisissa asioissa ja ongelmissa, myös Maijan hengellisessä hädässä.

(163 sivua.)

Blomqvist, Anni: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle
Vägen till Stormskäret, 1968
Suom. Björn-Christer Lindgren
Gummerus, 1991 (7. painos, ensimmäinen ilm. 1974)
Luin ~ 3.2.2024

Kuvaus:

Tie myrskyluodolle on ensimmäinen Anni Blomqvistin viidestä saaristolaisromaanista, jotka yhdessä muodostavat laajan, vaikuttavan kokonaisuuden, todellisen Ahvenanmaa-eepoksen. Kirjailija kuvaa ulkosaariston kalastajien vaikeita elinolosuhteita 1800-luvulla, aikana jolloin piti kaiken aikaa turvautua omaan rohkeuteen ja kokemukseen, perheen ja kylän tukeen ja Jumalaan. Näin hän välittää tämän ja huomisen päivän lukijoille kuvan maailmasta, joka on katoamassa ja unohtumassa. Toisaalta Anni Blomqvistin suurtyö on riippumaton ajasta ja paikasta - se on tarina ihmisestä ja ihmisen elämästä, siitä oikeasta, alkuperäisestä elämästä lähellä luontoa.

Tie myrskyluodolle kertoo romaanisarjan päähenkilön Maijan nuoruudesta kodin turvallisessa mutta ankarassa ilmapiirissä. Lapset kasvavat kovassa kurissa ja Herran nuhteessa ja joutuvat pienestä pitäen osallistumaan talon töihin. Ajan henkeen kuuluu myös, ettei Maijan mieltä kysytä, kun hänet luvataan Kala-Erkerin Jannelle ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan päätetään.
Häikäisevän kauniina kevätpäivänä Maija ja Janne nostavat purjeensa, irrottautuvat tutusta kotirannasta ja suuntaavat veneensä kohti avomerta ja tulevaa elinpaikkaansa Myrskyluotoa.

Kommentti:

Kävimme katsomassa uutuuselokuvan Myrskyluodon Maijasta. Elokuva poikkesi melkoisesti siitä, millainen mielikuva minulla on kirjasarjan Maijasta, sekä saaristoelämän ajankuvasta. Sainpa hyvän syyn lukea tämän ihanan nostalgiasarjan uudestaan.

(154 sivua.)

Nutti, Ella-Maria: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana
Kaffe med mjölk, 2022
Suom. Jaana Nikula
Johnny Kniga, 2023
Luin ~ 1.2.2024

Kuvaus:

Äiti, tytär ja etäisyys, joka pitäisi kuroa umpeen.
Suoraan sydämeen käyvä esikoisromaani näyttää, miten ohuimmista langoista syntyy vahvin side.
Äiti ja tytär. Heidän välillään tuhat kilometriä. Äiti, jonka pitää kertoa tyttärelle jotakin, mikä ei voi odottaa. Tytär, joka on juuri päässyt pohjoisesta pääkaupunkiin.
Sydämellinen ja kaunis romaani etenee kuin jännityskertomus äidin pyrkiessä kohtaamaan tyttärensä ja tyttären pyrkiessä itsenäisyyteen.
Ella-Maria Nutti onnistuu koskettamaan jotakin sanomatonta ja kouriintuntuvan tunnistettavaa kuvatessaan äitiä ja tytärtä, joita yhdistää veri ja pienet yksityiskohdat mutta erottaa kaikki asiat, joita he eivät voi sanoa toisilleen.

Kommentti:
Koskettava tarina puhumisen vaikeudesta. Miten vaike aonkaan ottaa puheeksi ikäviä asioita. Hetki ei tunnu koskaan olevan oikea, ja sanoja on vaikea löytää, vaikka niitä kuinka harjoittelisi. Tuttua. Siksi myös armollista.
Joskus kirjoitettu teksti voisi toimia, mutta joskus sekin voi olla väärä, jos se ei herätä tai anna tilaa keskustelulle vaan jää yksipuoliseksi. Tästä on omakohtaista kokemusta.

(206 sivua.)

Kristóf, Ágota: Kolmas valhe

Ágota Kristóf: Kolmas valhe
Le Troisième Mensonge, 1991
Suom. Ville Keynäs
Tammi (WSOY), 2023
Keltainen kirjasto nro 542
Luin ~ 28.1.2024

Kuvaus:

Kristófin poikkeuksellisen voimakkaan romaanikokonaisuuden päätösosa tutkii minuuden rajoja ja ideologioiden tuhoisaa vaikutusta.
Rajat ovat romahtaneet ja totalitarismin aika on päättynyt. Eri puolilla rajaa eläneet kaksoset kohtaavat jälleen toisensa ja muistonsa. Valheet ja todellisuus osoittautuvat häilyviksi, sillä kaksoset sekä salailivat että liioittelivat kertoessaan lapsuutensa tapahtumista. Vuosikymmenien ajan selviytyminen on edellyttänyt valehtelua, mutta uudelleen löydetty vapaus ei merkitse totuuden löytymistä. Entä jos heidän koko olemassaolonsa onkin valhetta?

Kommentti:

- No, itse olen vähän suoraviivaisempien tarinoiden ystävä, mutta onhan aina mielenkiintoista lukea jotain oman lukumukavuusalueen ulkopuolelta. Halusin lukea trilogian loppuun, mutta mielestäni päätösosa jätti vähintään yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin edellisetkin osat.

163 sivua.

Tamminen, Petri: Urheilijaelämäkerta

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta
Otava, 2023
Luin ~ 23.1.2024

Kuvaus:

Lakonisen huumorin mestari nostaa jalustalle lempijoukkuettaan kannustavan, salivuorolla hikoilevan jokamiehen.
Kun katsoo elämää urheilun linssin läpi, näkee lapsen ensiaskeleet urheilusuorituksena ja Turun Palloseuran isoäidin tunteiden tulkkina.
Intohimoisen penkkiurheilijan ja harrastajalentopalloilijan Petri Tammisen lyhytproosateos kuvaa niin voitontahtoa kuin voittamisen unohtumista ja ennen muuta sitä, miten vain joukkueessa voi saavuttaa minättömyyden onnen.
Kulttikirja Muistelmien sisarteos on haikea matka junnujoukkueesta äijien myöhäisillan jäävuorolle ja Hippokisojen kiihkeänä kannustavasta yleisöstä pesästä lentäneen lapsen palkintokaapin ääreen.

Kommentti:

Aika kuivakka.

(95 sivua.)

Hunter, Cara: Koko totuus

Cara Hunter: Koko totuus
The Whole Truth, 2021
Suom. Arto Schroderus
Otava, 2023
Adam Fawley-sarjan 5. osa
Luin ~ 22.1.2024

Kuvaus:

Viehättävä nuori opiskelija ja vanhempi professori. Tuttu tarina. Vai onko sittenkään?
Kun opiskelija syyttää Oxfordin yliopiston professoria seksuaalisesta häirinnästä, tapaus kuulostaa komisario Adam Fawleyn tiimistä selvältä. Mutta saalistajaksi syytetty on nainen, arvostettu tekoälyasiantuntija, ja uhrina laitoksen tähti, lähes parimetrinen rugbynpelaaja. Tilanteessa on sana sanaa vastaan, joten jompikumpi valehtelee.
Juuri kun Adam Fawleyn yksityiselämässä alkaa valo voittaa, kauan sitten selvitetty tapaus palaa piinaamaan Adamia ja tämän vaimoa. Onko joku virittänyt ansan raivatakseen Fawleyn tieltään?

Kommentti:

Tämä on kyllä huikean hyvä dekkarisarja, joka oikeastaan kuin huomaamatta on kasvanut isommaksi trilleriksi kuin alussa osasi aavistaa. Sarjan kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, sillä niissä on ovelia jatkumoita toisiinsa nähden.
Huolimatta siitä, että tarinassa limittyy varsin monta asiaa ja jopa juonta, tässä pysyy yllättävän hyvin kärryillä.
Hui. Seuraavaa odotellessa.

(432 sivua.)

Kivisalo, Hanna: Huokaus on Jumalan nimi

Hanna Kivisalo: Huokaus on Jumalan nimi
Sekunnit ja tunnit, 2023
Luin ~ 16.1.2024

Kuvaus:

”Halki vuosituhansien sama huokaus on kohottanut korkeuksiin syvimmät ilot ja itkut. - - Sama huokaus rakkaudessa, sama huokaus kaipauksessa. Sama huokaus hengästyttävässä kiitollisuudessa - -.”
Huokaus on Jumalan nimi sisältää 50 lyhyttä kirjoitusta elämän kauneuden ja merkityksellisyyden löytämisestä vaikeuksien ja ristiriitaisuuksien keskellä. Tekstit vakuuttavat lukijalleen, että toivo on enemmän kuin tunne, ja se kannattelee ihmistä kaikkina tulevinakin päivinä. Riittää, kunhan hengittää.

Kommentti:

Tämä kirja toimii pienenä hartauskirjana tai rukouskirjana. Lyhyet tekstit saavat ajattelemaan ja kirjassa on monia ihania oivalluksia, joihin on helppo samaistua.
Tämä olisi kiva lahjakirja, jos haluaa antaa lempeitä ajatuksia jollekin.


(91 sivua.)

Ikola, Kaisa: Kaksi oikein yhteen

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen
SAGA Egmont, 2023
Luin ~ 13.1.2023

Kuvaus:

Neuloosi jatkuu! Oikein nurin -kirjan kauan odotettu jatko-osa sukeltaa käsitöiden ja ihmissuhdekiemuroiden maailmaan.
Anni on eronnut Jaakosta, ja viimeiset 15 vuotta ovat vierähtäneet työkiireistä toisiin kiitäen. Sinkkuna on aikaa omille harrastuksille - vaikka viime aikoina vapaa-aika onkin kulunut ennemmin sarjoja katsoen ja somea selaillen kuin puikot käsissä. Annin rauhallinen arki keskeytyy, kun paras ystävä Ninni lähettää ongelmaisen teinityttärensä Liinan rauhoittumaan Annin luo muutamaksi viikoksi. Hupparinsa alla piilotteleva Liina elää kännykkä käteen liimattuna ja tuntuu kommunikoivan ulkomaailman kanssa vain YouTube-videoidensa kautta.
Lapsiin tottumaton Anni on pulassa ongelmateinin kanssa, mutta yllättäen yhteinen sävel löytyy käsitöiden maailmasta. Kaksikko ryhtyy käymään ahkerasti paikkakunnan lankakaupassa, eikä vähiten siksi, että kauppiaaksi on vaihtunut kiinnostava mies.

Kommentti:

No tästä kirjasta tykkäsin!
Sujuvaa kerrontaa, mielenkiintoisia henkilöitä (sopiva määrä), ajankohtaisia ja oivaltavia huomioita romantiikan ystäville, mutta ei mitään pelkkää hömppää todellakaan. Hyvin valittujen henkilöhahmojen keskinäiset dialogit toimivat, huumoria oli juuri sopivasti, ja tietenkin erityismaininta oivaltavasta kirjan nimestä.
Lisäksi tämä oli aivan ihana kunnianosoitus 2000-luvun alkupuolen neuleblogiyhteisölle, jonka osana itsekin vietin monia mieleenpainuvia hetkiä.

(259 sivua.)

Kristóf, Ágota: Todiste

Ágota Kristóf: Todiste
La Preuve, 1988
Suom. Ville Keynäs
Tammi (WSOY), 2023
Keltainen kirjasto nro 537.
Luin ~ 10.1.2024

Kuvaus:

Ágota Kristófin mestarillisen trilogian toinen osa kyseenalaistaa muistin ja inhimillisyyden rajat.
Modernin klassikon aseman saavuttanut romaanikokonaisuus tutkii armottomalla tarkkuudella muistin valheellisuutta sodan ja ideologioiden jakamassa rikkinäisessä maailmassa.
Toinen kaksosista on ylittänyt sodan piirtämän rajan, toinen jäänyt aloilleen. Totalitaarisessa maassa asuva Lucas yrittää elää kuin hyvä ihminen, mutta todellisuus vääristyy ympärillä. Oliko heitä joskus kaksi, oliko Lucasin lisäksi Claus, vai oliko kaikki valhetta? Todiste saa lukijan kyseenalaistamaan kaiken, minkä kaksoset ovat elämästään kertoneet.

Kommentti:

Tämä on trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa on suomennettu aikoinaan alkuperäisten teosten ilmestyttyä, mutta nämä kaksi jälkimmäistä osaa vasta v. 2023.
Tarina on taattua Keltaisen kirjaston tasoa, mutta ehkä minulla oli hieman liian suuret odotukset julkisen hehkutuksen vuoksi. Kolmas osa odottaa.

Keegan, Claire: Nämä pienet asiat

Claire Keegan: Nämä pienet asiat
Small Thongs Like These, 2021
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2023
Keltainen kirjasto nro 544.
Luin ~ 4.1.2024

Kuvaus:

Joulu lähestyy, irlantilainen pikkukaupunki on hiljainen varhain aamulla. Bill Furlong lähtee toimittamaan hiiliä luostariin ja kohtaa nuoren tytön, jonka kohtalo järkyttää häntä sydänjuuria myöten. Kohtaaminen saa miehen asettumaan kirkkoa ja tuomitsevaa ilmapiiriä vastaan, vaikka oma perhe ja koko kaupunki toivovat hänen unohtavan näkemänsä ja vaikenevan.

Kommentti:

Tähän kirjaan kohdistui isoja odotuksia.
Rivien väleistä lukija sai ymmärtää, että se, mitä Furlong lopulta päätyy tekemään, aiheuttaa kauheita asioita hänelle, hänen perheelleen ja suorastaan koko yhteisölle.
Lopulta jäinkin kaipaamaan kuvausta siitä, mitä seurauksia tästä todella olisi tullut.
1980-luvun Irlanti ja katolinen tapakulttuuri ei ole itselle kovin tuttu, vaikka siitä toki olen kuullut ja karmivia tarinoita lukenut aiemminkin.
Nyt olisi ollut mahdollisuus kuulla lisää, joten kirjailijan ratkaisu jättää seuraukset kuvaamatta hieman harmittaa.

(116 sivua.)

Hietala, Nelli: Romurakkautta

Nelli Hietala: Romurakkautta
Karisto, 2023
Luin ~ 1.1.2024

Kuvaus:

Lemmenliekkejä pönttöuunin lämmössä uusi hersyvän hauska sarja alkaa!
Kovaa vauhtia keski-ikäistyvä Jessi pakenee taloyhtiön putkiremonttia sisarensa hoteisiin. Nyt hän asuu jossain hornantuutissa, ja selvitettävänä olisi äskettäin kuolleen isän jäämistö. Vanha rintamamiestalo on ovensuuta myöten täynnä erilaista rojua, ja pihalla nököttää lumikinosten peittämiä möykkyjä, ITE-taiteilijana kunnostautuneen isän omaperäisiä veistoksia.
Paikallisesta taiteilijasta on saanut vihiä myös tutkija Petja, jonka pieni punainen kottero ilmestyy pian pihapiiriin. Jessin ja asiantuntijan näkemykset isän luomuksista eivät mene yksiin, mutta jotain muuta yhteistä alkaa vähitellen löytyä...

Kommentti:
Vuosi alkaa kevyesti.
(216 sivua.)

Kinsella, Sophie: Kuokkavieraana kotona

Sophie Kinsella: Kuokkavieraana kotona
The Party Crasher, 2021
Suom. Susanna Hirvikorpi
WSOY, 2022
Luin ~ 28.12.2023

Kuvaus:

Perhe on paras – kun et itse ole paikalla.
Kepeällä kohelluksella lukijoitaan naurattava Kinsella iskee jälleen!
Effien perhe on hajonnut ja isän uusi hohdokas naisystävä Krista aivan sietämätön. Mutta mikä hirveintä, rakas lapsuudenkoti on myyty! Krista järjestää talon hyvästelyjuhlat, ja silloin Effie pujahtaa sisään kuokkavieraana noutaakseen sieltä lapsuudenaarteensa. Kun hän piileksii pöytien alla ja vakoilee kattoluukusta, ilmoille putkahtelee yllättäviä totuuksia. Äkkiä hän näkee perheensä aivan uusin silmin. Saako edes paikalle siunaantunut entinen rakastettu Effietä esiin piilostaan? Pitääkö menneisyys siivota pois tieltä jotta tulevaisuus voi alkaa?

Kommentti:

Kohelteleva, sydämellinen, kevyt tarina. Mutta, kuten olen taas viime aikoina havainnut, kevyessäkin kirjallisuudessa totisesti on eroja. Onneksi on näitä taattuja kirjoittajia ja hyviä suomentajia! Hyvä kirjoittaja voi kevyenkin tarinan lomaan piilottaa monenlaisia oivalluksia löydettäväksi, joista ainakin tämä lukija kiittää.
Lähinnä tässä pitäisi opetella lopettamaan ajoissa surkeasti kirjoitetut ja/tai suomennetut kirjat, jotta aikaa jäisi tärkeämmille asioille. Kuten oikeasti ihanille tarinoille. <3

(333 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Lahja - 24 joulutarinaa aikuisille

Kirsi Pehkonen: Lahja - 24 joulutarinaa aikuisille
Valmiixi, 2015
Luin ~ 23.12.2023

Kuvaus:

Lahja – 24 joulutarinaa aikuisille sisältää eriskummallisia, tavalla tai toisella jouluisia kertomuksia.
Tarinat vievät lukijan yllättäviin paikkoihin: kosmetologin vastaanotolle, supermarketin parkkipaikalle, autioon opettajainhuoneeseen, öiseen navettaan, lumiseen siirtolapuutarhaan… Liftaaminen tuntemattoman kyytiin johtaa oudolle reitille, valmiiksi kaadettu joulukuusi katoaa merkilliselle matkalle, pikkujoulumekko muuttaa kantajaansa enemmän kuin saattaisi odottaa.
Kummalliset kierteet, odottamattomat käänteet ja lempeästi hymyilevä huumori maustavat jouluisia aikuisten tarinoita.
Vähän vinksahtaneita juttuja? Kyllä. Joskus jouluna tarvitaan kaasunaamaria, toisinaan auraustraktori riittää.

Kommentti:

Tämäpä oli mukava joulukalenteri. Sopivan yllättäviä käänteitä ja hyvää joulumieltä tuovia talvisia tarinoita.
Yllättävän hankalaa oli pysyä päiväjärjestyksessä, lukuika on ollut joulukuussa todella kortilla. Siksi toisaalta tällainen kirja puolustaa paikkansa, tulipa edes jotain luettua (lähes) päivittäin.
Toinen kalenterikirja säästyi ensi vuodelle.

(166 sivua.)

P.S. Oikein rauhaisaa joulua (molemmille) blogin lukijoille ja kiitos kommenteista kuluneenkin vuoden aikana! Roppakaupalla lukuiloa!

Pahoittelut laiskasta vastailusta kommentteihin, tämä on niin selkeästi oma lukupäiväkirjani, etten aina muista vastailla, vaikka ilolla jokaisen kommentin luenkin. :)

Ahtaanluoma, Arja: Puolinainen: Koko tarina

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen: Koko tarina
Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2020
Luin ~ 17.12.2023

Kuvaus:

Kuvittele, että kaikki raajasi amputoidaan.
Kun toimelias perheenäiti on yhtäkkiä täysin muiden armoilla, hän tarvitsee valtavasti voimia ja aikaa ollakseen enemmän kuin puolinainen.
”Avasin silmiäni varovasti. Valkoiset, yläosastaan rei'itetyt verhot ympäröivät minua, katossa palmurannan kuva. Ympäristö näytti hämärästi tutulta. Yritin muistella, missä mahdoin olla ja etenkin miksi. Viereltäni kuului koneiden piippausta, rytmikästä, vaativaa. Sairaala, niinhän se olikin, teho-osasto, jonne minut oli viety, kun olin käynyt päivystyksessä valittamassa murtunutta kylkiluuta. Eihän kylkiluun murtumasta joudu teholle, eihän? Mitä kummaa oli tapahtunut?”

Arja Ahtaanluoma on Turussa asuva yrittäjä, äiti ja insinööri, joka oli tapaturman seurauksena menettää henkensä. Puolinainen on kertomus toipumisesta ja taisteluista, uskosta ja epätoivosta. Siitä, miten suurikin suru on pieni ja pienikin ilo suuri.

Kommentti:

Pysäyttävä tarina. Tarina uskomattomasta sinnikkyydestä. Aito.

Ricks, Sean: Elämäni juoksu

Sean Ricks: Elämäni juoksu
Minerva Kustannus Oy (WSOY), 2023
Luin ~ 5.12.2023

Kuvaus:

Askel kerrallaan kohti itsensä hyväksymistä. Sean Ricksin omaelämäkerrallinen kirja Elämäni juoksu on tarina päällisin puolin iloiselta näyttävästä tv-juontajasta, joka ajautuu lopulta henkiseen ja fyysiseen umpikujaan. Ennen kaikkea se on tarina onnistumisesta - rakastamalla ja hyväksymällä itsensä.
Sean Ricks on juossut koko elämänsä. Sean yritti juosta kiinni täydelliseltä kuulostavaa edesmennyttä isäänsä. Se epäonnistui. Hän pakeni sisällään vellovaa riittämättömyyden tunnetta ja pahaa oloa. Turhaan. Hän inhosi nuoresta asti kehoaan ja yritti kaikin tavoin tehdä siitä paremman. Se haave polki ikuisesti paikallaan.
Sitten lokakuussa 2022 tapahtui jotain odottamatonta. Sean juoksi 52 kilometrin ultramaratonin Saariselän tunturissa läpi metsän, louhikon ja erämaan ja hän sai oivalluksen.
Sean Ricksin tarina on jokaiselle kutsu hitaampaan, kestävämpään ja armollisempaan elämään. Kun uskaltaa edetä omaa tahtiaan, voi mahdottomasta tulla mahdollista.

(163 sivua.)

Kajanto, Maija: Sahramisyksy

Maija Kajanto: Sahramisyksy
WSOY, 2023
Kahvila Koivu-sarjan 3.osa
Luin ~ 30.11.2023

Kuvaus:

Syksy on uusien alkujen aikaa – myös kahvila Koivussa.
Pienelle paikkakunnalle muuttanut Kristiina Kivimaa ei ole säikähtänyt haasteita. Pyhävirran kylänraitilla kahvila Koivu kukoistaa ja hotelli Koivun arki rullaa hyvällä rutiinilla. Uudesta ihmissuhteessa löytyy ystävyyttä ja rakkautta samassa paketissa.
Mutta elämä ei pysähdy Pyhävirrallakaan uomiinsa, ei edes silloin, kun kaikki on niin hyvin, että ajan soisi seisahtuvan. Uuden kunnanjohtajan mukana tulee kehityssuunnitelmia, jotka herättävät kyläläisissä monenlaisia tunteita.
Myös kummallinen tulipalojen sarja horjuttaa kyläyhteisön perusturvallisuutta ja ennen pitkää syytteleviä katseita luodaan moneen suuntaan.
Tommilla tuntuu olevan tulevaisuuden suhteen toiveita, joita Kristiina ei tunne omakseen. Kun syksyn lehdet alkavat pudota, on Kristiinan aika päättää, missä hänen tulevaisuutensa on – ja kenen kanssa.
Sahramisyksyssä tuoksuvat kostea metsä, omenapiirakka ja vahvat mausteet. Kirja on Kahvila Koivu -sarjan kolmas osa.

(223 sivua.)

Kajanto, Maija: Taatelitalvi

Maija Kajanto: Taatelitalvi
WSOY, 2022
Kahvila Koivu-sarjan 2. osa
Luin ~ 28.11.2023

Kuvaus:

Joulun taikaa kahvila Koivussa.
Joulu saapuu Pyhävirran kylän lumisiin maisemiin ja tuo mukanaan uusia käänteitä.
Kristiina Kivimaan arki on asettunut Kahvila Koivuun. Kun kylä alkaa vetää lisää turisteja puoleensa, Krisse tarttuu tilaisuuteen. Järven rannalle aukeaa maalaishotelli Koivu, jonka vieraita hemmotellaan vastaleivotulla taatelikakulla.
Hotellin ja kahvilan pyörittäminen rinnakkain on kuitenkin täyttä työtä. Kun hollantilaiset lumilautailijat jäävät kiinni lumimyrskyyn, katot vuotavat ja sähköt katkeilevat, Krissestä alkaa tuntua, että hän on haukannut liian ison palan. Kunnanjohtaja Tommi tuntuu kumman etäiseltä, sadan vuoden takaiset tapahtumat alkavat kummitella nykypäivässä, ja Krisse tajuaa, että myös hänen läheisin ihmisensä salaa häneltä jotakin.
Kun ovi uuteen ihmissuhteeseen näyttäisi olevan auki, Krisse joutuu päättämään, kuinka paljon painoarvoa toisten mielipiteille ja toiveille voi laittaa.

Kommentti:

Tykkään tosi paljon Maija Kajannon tavasta kirjoittaa. Romantiikan ja rakkaushuolien ohella käsitellään moniakin kipeitä ja vaikeita aiheita liikaa osoittelematta.
Tässä taisi myös olla sivujuonteena pari aiemmasta sarjasta tuttua henkilöä. Mukava lisä näin kun on toisenkin sarjan lukenut.

Pokkari, 230 sivua.)

James, Peter: Kuolema katsoo kohti

Peter James: Kuolema katsoo kohti
Looking Good Dead, 2006
Roy Grace-sarjan osa 2.
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2011
Luin ~ 24.11.2023

Kuvaus:

Tom Bryce tekee vain sen, mitä kuka tahansa kunnon ihminen tekisi. Palauttaakseen junaan unohtuneen CD-levyn omistajalleen, hän yrittää selvittää tämän henkilöllisyyttä tutkimalla levyn sisältöä. Tahtomattaan hänestä tulee raa'an murhan todistaja. Hänen perhettään uhataan hirveällä kostolla, jos hän kertoo poliisille näkemästään. Vaimonsa rohkaisemana Tom kuitenkin uskaltautuu antamaan lausunnon rikosylikomisario Roy Gracen johtamalle tutkimusryhmälle. Tämän jälkeen Brycen perheen murha onkin enää toteuttamista vailla.
Brycen perheen murhasta on tarkoitus tehdä myös kammottavaa viihdettä. Kellien ja Tomin tappovideota mainostetaan jo internetissä. Webbisivulta kuolema katsoo kohti.

Kirja jatkaa Peter Jamesin rikosylikomisario Roy Grace -dekkarisarjaa ja on, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin hyytävämpi. Omien demoniensa riivaama rikosylikomisario on vastatusten kylmäveristen rikollisten kanssa, joille jokainen murha on uusi mahdollisuus tehdä rahaa perverssissä viihdebisneksessä.

Kommentti

Hyytävää ja nerokasta.

(497 sivua.)

Linna-Aho Anna-Kaisa: Myrskylasi

Anna-Kaisa Linna-aho: Myrskylasi
Otava, 2023
Luin ~ 19.11.2023

Kuvaus:

Herkkä historiallinen romaani sodan horjuttamista ihmisistä.
Jatkosota on loppunut, Ellen palaa kotiseudulleen auttamaan vanhan kartanon maatöissä. Rintamalla Ellen tunnettiin toisella nimellä, toisena henkilönä.
Kartanon ainoalta perilliseltä, hurjaluonteiselta Valdelta, Ellen ei voi kuitenkaan salata mitään. Heidän välillään vallitsee pelko ja kummallinen, herkkä luottamus.
Kartanon naapurissa asuu myös Lydia, jonka mies on haavoittanut sodassa mielensä. Ellen, Valde ja Lydia joutuvat kukin kohtaamaan sen, miten elää menetysten ja ahtaiden normien keskellä, miten tulla rakastetuksi vaikka maailma ja tunteet myrskyävät.

Kommentti:

Jatkoa teokselle Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen, mutta toimii hyvin itsenäisenäkin teoksena. Itse olin unohtanut edellisen kirjan ja henkilöiden taustat ja suhteet, mutta ne kerrottiin kyllä teoksessa riittävän kattavasti ja hienovaraisesti. Päällimmäinen ajatus tästä kirjasta on, että onpa kauniisti kerrottu tarina rikkinäisistä ihmisistä ja surullisesta ajanjaksosta. Se, että sota on ohi, ei tarkoita, että elämä muuttuisi kertaheitolla onnelliseksi.
Sodan arpia on kaikilla ja monenlaisia suruja ja traumoja on lähes sietämättömästi. Mutta pikku hiljaa elämä menee eteenpäin ja asiat järjestyvät. Eivät aina tietenkään parhain päin.
(268 sivua.)

Kristóf, Ágota: Iso vihko

Ágota Kristóf: Iso vihko
Le Grand Cahier, 1986, Sveitsi
Suom. Anna Nordman
Tammi (WSOY), 2022
(1.suomenkielinen laitos ilm. 1988)
Keltainen kirjasto nro 531.
Kaksosten trilogian 1. osa
Luin ~ 15.11.2023

Kuvaus:

Iso vihko on Ágota Kristófin laajaa ylistystä keränneen klassikkotrilogian ensimmäinen osa. Täysin omintakeisella, minimalistisen tarkalla ja eleettömällä tyylillä Kristóf kuvaa mitä sota ja sen seuraukset - maanpako, juurettomuus, väkivalta - ihmisyydelle tekevät.
Kaksoset elävät hylättyinä isoäitinsä kanssa menetetyssä maassa, jonka taustalla kumisee sota. On kuin he kaksi olisivat yksi ja sama, toisiinsa sulautuneet peilikuvat säröilevässä todellisuudessa. Heillä ei ole identiteettiä eikä moraalia, vain lapsen naiivi ja julma tahto selviytyä keinolla millä hyvänsä.

Ágota Kristóf (1935 - 2011) syntyi Unkarissa ja pakeni kansannousun aikaan 1956 Sveitsiin. Siellä hän työskenteli tehtaassa ja oppi vähitellen uuden kotimaansa kielen. Hänen ensimmäinen romaaninsa Iso vihko (suom. 1988) sai kansainvälistä tunnustusta ja se käännettiin yli kolmellekymmenelle kielelle. Hän kirjoitti myös näytelmiä ja muita romaaneja.

Kommentti

Samalla kertaa brutaalia ja lakonista kerrontaa.
Vaikuttavaa, etenkin kun tiedämme, että näitä sotia on yhä ja edelleen ja taas käynnissä niin monella suunnalla. Tätä se sota teettää.

Mackintosh, Clare: Vuorten varjo

Clare Mackintosh: Vuorten varjo
A Game of Lies, 2023
Suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 12.11.2023

Kuvaus:
Tulisieluinen rikosetsivä ja arvoituksellinen murha Pohjois-Walesin jylhissä maisemissa.
Seitsemän tosi-tv-ohjelman kilpailijaa jätetään vuorille luonnon armoille. Jokaisella heistä on vaarallinen salaisuus, eivätkä he leikkiin lähtiessään aavista, että se on vaarassa paljastua suorassa lähetyksessä. Kun murhaaja iskee, jokaisella on alibi mutta myös motiivi.
Rikosetsivä Ffion Morganin on yhdessä Leo Bradyn kanssa selvitettävä, miltä näyttää totuus tv-ruudun ulkopuolella.

Kommentti:

Tämä kirja on 2. osa Ffion Morgan-sarjassa. Tykkään sarjan päähenkilöistä ja tapahtumaympäristöstä. Edellisen kirjan tapaan tässäkin oli varsin paljon henkilöitä ja ainakin itse meinasin välillä sekoittaa "leiriläisiä" keskenään, mutta varsin hyvin tässä kuitenkin pysyi kärryillä. Juoni oli sopivan ovela, sillä epäiltyjä oli sekä leirissä että sen ulkopuolella varsin paljon.
Oman mausteensa tarinaan tuovat (tietenkin) etsivien henkilökohtaiset suhteet.
Sarjan ensimmäinen osa on Clare Mackintosh: Tummat vedet.

(397 sivua.)

Blum, Hila: Kuinka rakastaa tytärtään

Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään
Ech le'ehov et bitech, Israel, 2021
Suom. Minna Tuovinen
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 6.11.2023

Kuvaus:

Tytär on äidilleen aina arvoitus, jokainen äiti tyttärelleen tuntematon.
Kuinka rakastaa tytärtään kuvaa tarkasti ja empaattisesti naista, joka ei voi itselleen mitään halussaan olla täydellinen äiti.
Yksinäinen nainen seisoo pimeällä kadulla tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan ja tuijottaa ikkunasta sisään. Siellä asuu hänen tyttärensä tuntemattoman miehen kanssa, siellä leikkivät hänen lapsenlapsensa, joita hän ei ole koskaan tavannut. Nainen kysyy itseltään mitä tapahtui, miksi tytär lähti. Hehän rakastivat toisiaan enemmän kuin mitään muuta.

Israelilainen Hila Blum luotaa hienovaraisesti äitiyden kirkkaimpia tavoitteita ja kätketyimpiä, pimeimpiä motiiveja.
Hila Blum on tunnettu israelilainen kustantaja ja kirjailija. Kuinka rakastaa tytärtään voitti arvostetun Sapir-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022.

Kommentti:

Ajankohtainen aihe, ja ehkä yritin löytää jotain vastauksia tarinasta. Tämän kirjan teema ja ajatukset jäävät varmasti mieleen pitkäksi aikaa ja luulen, että ajatukset kirkastuvat vähitellen. Tämä on antoisa kirja, mutta vaikea arvioitava ihan tuoreeltaan.
Kirjaa olisi mielenkiintoista käsitellä vaikkapa jossain lukupiirissä, koska eri lukijat varmasti poimivat tästä hyvin erilaisia asioita.

(264 sivua.)

Kanto, Anneli: Punaorvot

Anneli Kanto: Punaorvot
Lind & Co Oy (Otava), 2023
Perustuu samannimiseen näytelmään v. 2020
Luin ~ 1.11.2023

Kuvaus:

Helsinkiläisen työläisperheen äiti Helmi menettää punaisten joukossa taistelleen miehensä sisällissodassa. Köyhäinapua saavana hänet pakotetaan luopumaan kahdesta tyttärestään, jotka sijoitetaan Pohjanmaalle valkoisiin, isänmaallisiin perheisiin. Tavoitteena on erottaa lapset "myrkyllisistä kodeistaan ja kelvottomista äideistään" ja kasvattaa heistä kunnon kansalaisia. Helmin kanssa kotiin jää punavankeudesta elossa selvinnyt teinipoika Aarre, jolle siirtyy vastuu perheen elannosta.

Punaorvot on romaani Suomen sisällissodassa orvoiksi jääneiden lasten kovasta kohtalosta. Se kertoo vaietun kappaleen Suomen historiaa, jonka selvittämiseksi kirjailija Anneli Kanto on tehnyt kattavan taustatyön. Tarinan ytimessä ovat tuhannet punaperheiden lapset, jotka Suomen valtio leimasi turvallisuusuhaksi ja riisti äideiltään.
Punaorvot-romaani perustuu samannimiseen näytelmään, joka sai kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa syksyllä 2020. Esityskausi jouduttiin keskeyttämään koronapandemian vuoksi.

Kommentti:

Valtavan hyvä kirja.

(275 sivua.)

Sendker, Jan Philipp: Kapinallinen ja varas

Jan-Philipp Sendker: Kapinallinen ja varas
Die Rebellin und der Dieb, 2021
Suom. Tuomas Renvall
Aula & Co, 2022
Luin ~ 29.10.2023

Kuvaus:

Niri elää vaatimatonta mutta turvattua elämää hienossa huvilassa varakkaan perheen palvelijana. Pandemian iskiessä Nirin koko perhe saa potkut ja vajoaa köyhyyteen. Niri hiipii poliisipartioiden ohitse entiseen työpaikkaansa hakemaan ruokaa ja tarpeita perheelleen, ja talon tytär Mary auttaa häntä. Marylla on suunnitelma, joka sitoo heidät pysyvästi toisiinsa ja muuttaa koko kaupungin elämää.
Kapinallinen ja varas on pakahduttava romaani kahdesta rakastavaisesta, jotka tulevat eri maailmoista ja lopulta oppivat, millä todella on väliä: sillä, että uskaltaa vastustaa vääryyksiä ja luottaa toisiinsa ehdoitta.

Kommentti:

Mielenkiintoinen näkökulma 2020-vuoden koronapandemiaan.
Osa tarinasta oli kyllä mielestäni hieman epäuskottava, mutta kaunis rakkaustarina tämä on. Yllätyin, kun huomasin, että tarina ilmeisesti jatkuu..

(272 sivua.)

Vaara, Amanda: Yösähköä

Amanda Vaara: Yösähköä
Karisto Oy, 2018
Luin ~13.10.2023

Kuvaus:

Venlan uudesta alusta on pian vuosi. Kodiksi ja majataloksi ostettu vanha kansakoulu on edelleen rakas, vaikka sisua koetellaan talvella, kun putket jäätyvät, hiiret puskevat sisään ja sähkölasku hirvittää.
Elämänmuutoksestaan blogia kirjoittanut Venla saa idean: hän alkaa julkaista videoita YouTubessa. Paitsi että eksä-Henri tästä entisestään pillastuu, yllättyy Venla itsekin aiheuttamastaan turbulenssista. Samaan aikaan sydänystävä Johanna haikailee vauvaa, ja niin naapurin seitsemänkymppinen Ilona kuin viisitoistavuotias Eedla-tytärkin löytävät rakkauden. Venlan oma rakkaus Jörniin joutuu sen sijaan jälleen koetukselle.

Kommentti:

Tämä sarja on aika perinteistä annipolva-tekstiä nykypäivään siirrettynä. Saa nähdä, jaksaako koko moniosaista sarjaa silti kahlata. Tähän hetkeen omassa elämässä tuo tavallaan ihan ok kevennystä.

Vaara, Amanda: Pientä fiksausta vailla

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla
Karisto Oy, 2017
Luin ~ 20.10.2023

Kuvaus:

Burnoutista toipuva Venla haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Takana on ura kiinteistönvälittäjänä ja hankala avioero juristimiehestä.
Venla päättää jättää cityelämän ja ostaa pikkukaupungista itselleen ja lapsilleen vanhan kansakoulun. Talon myötä Venla hankkii kokonaan uuden elämäntavan majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalo Villa Venlaan hakeutuu värikästä väkeä. On niin aamiaispöydästä eväitä tekevää tuote-esittelijää kuin perinteistä reppureissaajaakin.
Ja yhtenä päivänä taloon astuu kitaroineen rastatukkainen trubaduuri Juuso, taiteilijanimeltään Jörn. Pienen fiksauksen sijaan Venlan tunteet joutuvat totaalimyllerrykseen.. Pientä fiksausta vailla aloittaa valloittavan viihdesarjan, jossa seurataan oravanpyörästä hyppäävän Venlan uutta elämänvaihetta.
Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona.

Kommentti:

Huomasin kirjaston varaushyllyssä jollain pitkän rivin mielenkiintoisen näköistä kirjasarjaa ja varasin kaksi ensimmäistä osaa itselleni. Aluksi ajattelin, etten sittenkään ehkä lue koko sarjaa, mutta niin vaan kakkososa on jo aloitettu.
Työssä on sen verran kiirettä ja muu elämä tuo paineita, joten tällä hetkellä en jaksa oikein lukea edes dekkareita. Mennään tällä kevyellä linjalla sitten.

(254 sivua.)

Messina, Lynn: Jadetikarin arvoitus

Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus
A Scandalous Deception, 2018
Suom. Nelli Hietala
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2023
Luin ~ 15.10.2023

Kuvaus:

Murha keskellä kirkasta päivää.
Beatrice Hyde-Clare järkyttyy, kun lontoolainen keikari kaatuu kuolleena hänen eteensä paikallisen sanomalehden toimituksen ovensuussa. Miehen selästä sojottaa tikari.
Bealla ei kuitenkaan ole aikaa murhamysteereille. Hänellä on aivan riittämiin pulmia innokkaan perheensä kanssa. He nimittäin ovat vakaasti päättäneet tavoittaa Bean miesystävän, jota ei todellisuudessa ole edes olemassa.
Bea ei kuitenkaan saa mielestään miehen selkään iskettyä jadetikaria. Hän lähtee selvittämään mystisen aseen alkuperää Lontoon British Museumiin. Samoilla jäljillä näyttää olevan myös Bean vanha tuttu, komea Kesgraven herttua.
Jadetikarin arvoitus on toinen osa Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjassa, joka on viihdyttävä yhdistelmä historiallista ajankuvaa ja murhamysteereitä Agatha Christien Neiti Marplen hengessä.

Kommentti:

Odotin kovasti tätä kakkososaa Beatrice Hyde-Claren rikossarjassa, koska ensimmäinen osa oli ihan hyvä, mutta kovasti petyin. Tämä oli suorastaan tylsä. Kirjoittaja keskittyi kerta kaikkiaan kuvaamaan liian monta kertaa sitä, miten mahdotonta ja epäsopivaa jne. nuoren naimattoman (tai ylipäätään) naisen on tehdä oikeastaan mitään. Kyllä se lukijalle tuli liiankin selväksi, mutta kun kirjassa ei lopulta oikestaan tapahtunut paljonkaan, tämä toistelu alkoi jo ärsyttää. Olisin jättänyt kirjan kesken, mutta toki murhaaja pitää kuitenkin selvittää.
Edes orastava romanssi ei taida enää riittää siihen, että jaksaisin jatkaa tämän sarjan lukemista.

(270 sivua.)

Simsion, Graeme: Isätesti

Graeme Simsion: Isätesti
The Rosie Result, 2019
Suom. Inka Parpola
Otava, 2022
Luin ~ 8.10.2023

Kuvaus:

Don ja Rosie ovat palanneet New Yorkin -vuosiensa jälkeen Australiaan. Heidän poikansa Hudson kipuilee koulun sosiaalisten paineiden kanssa eikä tunnu sopeutuvan joukkoon. Ongelmat ovat samoja, joiden kanssa Don on paininut koko elämänsä, ja hän tekeekin nyt pojan auttamisesta suuren missionsa.
Samaan aikaan Donilla ja Rosiella on kovia työkiireitä ja jossain välissä pitäisi myös ehtiä avaamaan maailman paras cocktailbaari.
Hersyvän hauska romaani juhlii erilaisuutta ja kysyy, mikä edes on normaalia ja kuka sen saa määritellä.
Supersuositun trilogian rakastettu nörtti-ikoni Don Tillman on taas täällä!

Kommentti:

Siitä on jo aikaa, kun luin sarjan edelliset osat, mutta hyvin palasi mieleen Don Tillman. Tämä on varsin tärkeä tarina, kertoo erilaisuudesta ja laittaa miettimään, kuinka paljon ihmisen pitää muuttua sopeutuakseen joukkoon. Vai pitääkö muuttua??
Ajattelemisen aihetta.
(382 sivua.)

James, Peter: Kuoleman kanssa ei kujeilla

Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla
Dead Simple, 2005
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Crime, 2010
Luin ~ 2.10.2023

Kuvaus:

Sen piti olla vain hauska polttaripila. Kavereilleen lukemattomia kujeita tehtaillut Michael Harrison saisi viimein maistaa omaa lääkettään. Makaaberi hauskanpito loppuu lyhyeen, kun kaikki menee karmealla tavalla pieleen. Neljä ihmistä saa surmansa ja sulhanen katoaa mystisesti. Johtolankoja on vähän tai ei ollenkaan.
Jutun saa tutkittavakseen rikostarkastaja Roy Grace, menetysten riivaama mies, joka tuntee taustansa vuoksi erityistä myötätuntoa järkyttynyttä morsianta Ashley Harperia kohtaan. Grace huomaa pian, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kadonneen sulhasen lähipiirissä on joku, joka salaa selvästi jotakin. Mutta Gracelle 19 vuoden poliisiura on opettanut asian jos toisenkin - tärkeimpänä ehkä sen, että kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää...
Kuoleman kanssa ei kujeilla on rikostarkastaja Roy Gracen tutkimuksista kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Kommentti:

Nyt oli kyllä todella karmiva tarina.
Hiuksianostattavasta karmeudestaan huolimatta älyttömän hyvä kirja. Onneksi Roy Grace-dekkareita riittää pitkäksi aikaa luettavaksi.
Roy Grace on kuvattu hieman erilaiseksi tv-sarjassa, mutta ei se mielestäni haittaa.
(420 sivua.)

Jewell, Lisa: Löysin sinut

Lisa Jewell: Löysin sinut
I Found You, 2016
Suom. Karoliina Timonen
WSOY, 2020
Luin ~ 26.9.2023

Kuvaus:

Jokaisella on salaisuutensa. Mitä jos et enää muistaisikaan omaasi?
Tuulenpieksemässä rantakaupungissa yksinhuoltajaäiti Alice Lake löytää miehen istumasta rannalta talonsa edustalta. Miehellä ei ole nimeä, ei päällystakkia eikä hajuakaan siitä, miten hän oli sinne joutunut. Alice päästää hänet taloonsa.
Samaan aikaan Lontoon liepeillä hiljattain avioitunut Lily Monrose on huolesta sairas, sillä hänen miehensä ei ole palannut töistä kotiin. Sitten poliisi väittää, että miestä jonka hän on nainut ei ole olemassakaan.
Lukuisat juonenpätkät risteilevät yllättävästi ja törmäävät lopulta kiehtovasti yhteen.

Kommentti:

On kyllä ihmeellinen taito osata kirjoittaa tarina niin, että tapahtumapaikkojen ja -aikojen vaihtelu tekee tarinan mielenkiintoiseksi ja uskottavaksi, mutta ei sekoita asioita liikaa lukijan päässä.
Lukijana tykkään oivaltaa asioita, mutta en kuitenkaan liian helposti. :)

(437 sivua.)

Kanto, Anneli: Saalistetut

Anneli Kanto: Saalistetut
Crime Time (WSOY), 2023
Luin ~ 22.9.2023

Kuvaus:

Vainoamista, pelottelua ja huumekauppaa. Palauttaako salaperäinen meedio tunturiin rauhan?
Hiihtokeskuksen iloinen tunnelma häiriintyy, kun joku alkaa vainota keskuksen siivoojaa ja tämän tytärtä. Voiko turisteja viihdyttämään palkattu meedio auttaa kyvyillään pulaan joutuneita? Anneli Kannon tunnelmallinen Näkijä-dekkarisarja jatkuu.
Lapin hiihtokeskuksessa on käynnissä kiivain sesonki. Vainotuksi joutunut Marina ei ymmärrä, miksi joku piinaa, sillä hänellä ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa. Onko menneisyys saamassa otteen Marinasta, vaikka hän luuli jättäneensä kaiken taakseen?
Samaan aikaan joku alkaa levittää paikkakunnalla huumeita. Asioita tutkiessaan meedio huomaa, että monet keskuksen työntekijät ovatkin jotain muuta kuin miltä näyttävät.
Kuka haluaa pahaa pienelle paikkakunnalle ja sen ihmisille? Ehtiikö meedio kykyineen selvittää tilanteen ennen kuin pahin tapahtuu?
Saalistetut on Näkijä-dekkarisarjan toinen osa. Sarjan pääosassa on värikäs ja omalaatuinen meedio, joka kyvyillään ja ihmistuntemuksellaan pystyy löytämään pahantekijät.

Kommentti:

Hmmm, mitäköhän tästä ajattelen?
Tämä on mielenkiintoisella tavalla erilainen dekkari, jonkinlaista hirtehishumoristista ja kieli poskessa kirjoitettua.
Tyyli vie tarinaa sujuvasti eteenpäin ja sallii myös juonellisia oikomisia, joita tässä aika paljon olikin.
Olen itse löytänyt dekkarit uudelleen vuosien tauon jälkeen - ja löytänyt myös todella laadukkaita dekkareita, joten kaipaan ehkä hieman terävämpää juonellista otetta. Tätä sarjaa suosittelisin varmaan nuorelle lukijalle, joka ei ole ennen dekkareita lukenut, eikä kaipaa suoranaista trilleriä, mutta verta ja hikeä kuitenkin.
Loppuratkaisu toki jätti päähenkilö-Näkijän kutkuttavan kiinnostavaan elämäntilanteeseen.

(237 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Valo joka ei kadonnutkaan

Varpu Hintsanen ja Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan
WSOY, 2021
Luin ~ 16.9.2023

Kuvaus:

Tätä perintöä haluan vaalia: vaikka on pohjaton suru, on myös iloa.”

Valo joka ei kadonnutkaan on koskettava, omakohtainen tarina, joka auttaa jaksamaan mahdottomiltakin tuntuvien elämänkriisien keskellä.
Kun Varpu Hintsasen tytär Senja kuoli kahdeksanvuotiaana syöpään, henkisestä jaksamisesta luennoivan Varpun omat opit joutuivat kovimmalle mahdolliselle koetukselle. Surusta syntyi kirja toivosta ja kiitollisuudesta. Se on yhden perheen tarina, mutta tuo myös apua kaikille niille, jotka ovat joutuneet elämässään kovan paikan eteen, tilanteeseen, jossa valo on vähissä. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saaneen Varpun viesti on selvä: emme voi valita, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten tapahtuneeseen suhtaudumme. Valitsemmeko katkeruuden vai kiitollisuuden, toivon vai epätoivon, pimeyden vai pienet valonvälähdykset, jotka ajan myötä kasvavat uudeksi, kriisin jälkeiseksi elämänmaisemaksi, erilaiseksi mutta yhtä kaikki kauneutta ja onnea sisältäväksi.

Kommentti:

Läpeensä surullinen tarina pienestä syöpään sairastuneesta Senjasta. Mukana ajatuksia siitä, miten suuren kriisin keskellä voi löytää voimavaroja asioiden käsittelemiseen ja hyväksymiseen, ja miten löytää iloa silloinkin, kun suru on suurinta.
(304 sivua.)

Mattila, Päivi: Rakkaus väkevä kuin kuolema

Päivi Mattila: Rakkaus väkevä kuin kuolema
Suomen Lähetysseura, 2017
Luin~ 5.9.2023

Kuvaus:
Kaksikymmentäviisivuotias Amalia tuijotti vanhempiaan kuin nämä olisivat puhuneet vierasta kieltä. Peter-pappa aikoi ilmoittaa leskeksi jääneelle kirkkoherra Ingmanille, että Amalia olisi mitä sopivin uusi äiti hänen lapsilleen. Mutta Magnus Ingman oli Amaliaa lähes kolmekymmentä vuotta iäkkäämpi! Tuntui kuin joku olisi puristanut Amalian sydäntä kovalla otteella.
Ei hän silloin vielä osannut aavistaa, että hän muutaman vuoden kuluttua olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skoglundin kanssa ja pitkän odotuksen jälkeen lähdössä kohti Lounais-Afrikkaa, missä hän kohtasi elämänsä suurimmat vaikeudet ja kamppailut.
Rakkaus väkevä kuin kuolema -romaani pohjautuu tositapahtumiin 1867-1906 Suomessa ja nykyisessä Namibiassa.

Kommentti:

Kirjailija oli tavoittanut ajan hengen, tapahtumat ja kielen todella hienosti ja uskottavasti. Olipa melkoinen elämäntarina!
Odottaisiko nykyään joku vuosikausia työnantajataholta lupaa mennä naimisiin tai matkustaa tulevan puolisonsa luokse toiselle puolelle maailmaa..
Miten rohkeita olivatkaan he, jotka lähtivät tekemään lähetystyötä ilman taustatietoa paikallisista oloista, ilman terveydenhuoltoa, ja ainoana yhteytenä kotimaahan viikko- tai kuukausikausia matkalla viipyvät (tai sille tielleen jäävät) kirjeet.
Tästä kirjasta sai taas vähäksi aikaa perspektiiviä elämän käänteisiin.
(307 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Kotiapulainen

Kirsi Pehkonen: Kotiapulainen
Reuna Oy, 2021
Luin ~ 31.8.2023

Kuvaus:

”Hormonikierto ei toimi täydellä teholla”, toteaa lapsettomuusklinikan lääkäri ja murskaa Saaran ja Heikin unelmat perheestä. Kaiken lisäksi Saaran keho ei kestä edes miedointa hormonaalista lääkitystä. Kokenut klinikan kätilö tarjoaa kuitenkin mahdollisuutta vähän tunnettuun luomuhoitoon, feromonialtistukseen.
Kotiapulaiseksi palkattava Ella saisi pelkällä feromoneja uhkuvalla läsnäolollaan Saaran kuukautiskierron käyntiin ja munasolut liikkeelle. Jotta altistus olisi riittävä, Ellasta on tultava osa Heikin ja Saaran kodin arkea, päivin ja öin. Helppoa ja riskitöntä.
Mutta pian Saarasta alkaa tuntua, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Onko Ellan ilmaantuminen heidän elämäänsä suunnaton onnenpotku vai sittenkin uskomaton, perusteellinen vedätys?
Kirsi Pehkonen rakentaa taidokkaasti hyytävää tarinaa, jossa epäilysten vyyhti kiristyy vääjäämätöntä loppua kohti. Mihin kaikkeen ihminen on lopulta valmis saadakseen oman lapsen ja perheen, oikean kodin?

Kommentti:
Aiemmin lukemani Kirsi Pehkosen kirjat ovat olleet hieman kevyempää sorttia, joten tämä kyllä yllätti.
Hämmentävä loppu, jos tapahtunutta ei koskaan tutkittu tarkemmin...
Viime aikoina olen lukenut paljon dekkareita, joten tämä jätti kyllä poikkeuksellisen paljon avoimia kysymyksiä, mutta se lienee tarkoituskin.
(199 sivua.)

Hunter, Cara: Vimma

Cara Hunter: Vimma
All the Rage, 2020
Suom. Sirpa Parviainen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
Luin ~ 29.8.2023

Kuvaus:

Nuori nainen löytyy harhailemasta Oxfordin laitamilta. Hän on joutunut kaappauksen ja pahoinpitelyn kohteeksi, mutta ei kerro kokemastaan yksityiskohtaisesti tai halua tehdä rikosilmoitusta. Uhrin vaikeneminen tekee tapauksen tutkimisesta haastavaa, mutta kun pian toinenkin nuori tyttö katoaa, on komisario Adam Fawleyn kohdattava epäilynsä. Vuosia sitten hän saattoi oikeuden eteen sarjaraiskaajan, jonka rikokset muistuttavat häiritsevän paljon uusia tapauksia.
Onko kyseessä jäljittelijä, vai tuomittiinko aikoinaan väärä mies?

Kommentti:

Hyytävä tarina, ja miten taitavasti punottu!
Näitä Cara Hunterin dekkareita ei meinaa voida laskea käsistään ennen loppuratkaisua.
Ihmettelen, miten tarina todella pysyy myös kasassa, vaikka kertojat vaihtuvat aika tiuhaankin, välillä hypätään ajassa edestakaisin, välillä on vanhojen tapausten kuulustelupöytäkirjoja, välillä somekeskusteluja ja tekstiviestejä. Lukija pysyy hereillä, mukana kuvioissa, ja silti sopivasti ymmällään. Tämä on todella taidokasta kerrontaa.
Myös poliisien yksityiselämä nivoutuu hienosti rikosjuttujen lomaan, ja jännitys tiivistyykin lopulta varmaan aika hurjaksi, kun vanhat tapauksevat nousevat uudelleen pintaan.
Käännöskin oli aivan erinomainen!
(448 sivua.)

May, Nicola: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa

Nicola May: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa
The Corner Shop in Cockleberry Bay, 2018
Suom. Mila Lahdenpohja
Minerva Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 27.8.2023

Kuvaus:

Joskus tulevaisuuden avaimet ojennetaan käteen - kirjaimellisesti. Viihdyttävä lukuromaani siitä, miten päättäväisyys ja haasteisiin heittäytyminen voi kääntää koko elämän uuteen suuntaan.
Lastenkodeissa ja sijaisperheissä varttunut Rosa Larkin saa yllättäen tietää perineensä Cockleberry Bay -nimisessä devonilaisessa pikkukylässä sijaitsevan pienen kaupan. Kuka on voinut haluta antaa tuollaisen lahjan 25-vuotiaalle pätkätöistä toiseen ajelehtivalle lontoolaistytölle, jolla ei oman tietämänsä mukaan ole sukulaisia?
Rosa hyvästelee vuokraisäntänsä Joshin ja lähtee uskollisen mäyräkoiransa kanssa ottamaan hoitoonsa vuosia tyhjillään seisoneen kulmakaupan. Uuden elämän aloittaminen on täynnä monenlaisia haasteita, mutta Rosa on päättänyt onnistua. Pian hän saa huomata, että vanha kauppa kätkee sisäänsä salaisuuksia - myös hänestä itsestään. Ja kuuluuko hänen elämäänsä jatkossa komea rygbynpelaaja tai seksikäs putkimies? May annostelee taitavasti yllätyksiä, arvoituksia, värikkäitä henkilöhahmoja, draamaa ja romantiikkaa tarinaksi, jonka jatkoa jää odottamaan.

Kommentti:

- Seuraavissa osissa on uusi kääntäjä, mutta tuskin jatkan sarjan lukemista. Tämä oli pettymys.

(390 sivua.)

Moyes, Jojo: Lainakengissä

Jojo Moyes: Lainakengissä
Someone Else´s Shoes, 2023
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 16.8.2023

Kuvaus:

Nisha ja Sam sattuvat samalle salille, mutta muuta yhteistä naisilla ei ole. Kun syvällä keski-iän syövereissä tarpova Sam löytää salikassista mustien avokkaidensa sijasta punaiset Christian Louboutinit, korkkarit johdattavat hänet muutosten poluille. Ja kun Nisha tajuaa pahimman pelkonsa toteutuvan - hänen upporikas aviomiehensä hakee eroa - hän päättää pitää raivokkaasti kiinni luksuselämästään, vaikka sitten jonkun vieraan naisen halpahallivetimissä.
Lainakengät ja vaihtuneet salikassit kietovat Nishan ja Samin kohtalot yhteen, ja he huomaavat tarvitsevansa toisiaan.
Mutta miksi kaikki himoitsevat näitä punaisia krokotiilinnahkakorkkareita?

Kommentti:

Tämä tarina oli taas niin taattua Jojo Moyesia. Etenkin kirjan alussa mieleen tuli vahvasti klassikkoelokuva Vaihtokaupat.
Keveyden rinnalla esiin nousee tärkeitä asioita kaikenlaisesta nykymenosta, bisnesmaailmasta, kovista ihmisistä, ja toisaalta ystävyydestä ja rakkaudesta.
Tässä tarinassa oli välillä melkein dekkariainestakin.

(462 sivua.)

Mackintosh, Clare: Tummat vedet

Clare Mackintosh: Tummat vedet
The Last Party, 2022
Suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Ffion Morgan sarja, 1. osa
Luin ~ 11.8.2023

Kuvaus:

Uusi etsiväsarja alkaa! Mestarillinen murhamysteeri Walesista.

Rhys Lloydin vapaa-ajanasunto Mirror Laken rannalla on uudenvuodenaattona täynnä vieraita ja samppanja virtaa. Luksuslomakylä houkuttelee walesilaiseen pikkukylään isokenkäisiä Englannin puolelta.
Kaikki eivät kuitenkaan ole paikalla nauttiakseen. Vuoden vaihtuessa Rhys on jo kuollut.
Seuraavana aamuna hänen ruumiinsa löytyy järvestä, jonka halki kulkee Englannin ja Walesin raja. Etsivä Ffion Morganilla on paitsi krapula, myös epäiltyinä niin kaikki kyläläiset kuin lomavieraat. Moni toivoi Rhysin kuolemaa, mutta kuka hänet tappoi?
Kylässä, joka kätkee näin monta salaisuutta, murha on vasta alku.
Valloittava rikosetsivä Ffion Morgan on suomalaisten rakastaman Mackintoshin jylhään Pohjois-Walesiin sijoittuvan uuden jännärisarjan sydän.

Kommentti:

Hyvä!
Alussa oli hieman ongelmia taas nimien kanssa, kun kyläläisiä ja lomakylän väkeä oli niin paljon. Onneksi kirjan alussa on kartta, josta saattoi välillä tarkistaa, ketkä missäkin mökeissä asuivatkaan, ja ketkä esim. olivat pariskuntia. Kaikenlaisia suhteita kun oli ristiin ja rastiin.
Lukijan vaiva palkittiin, tämä todellakin kannatti lukea loppuun, sillä mielenkiintoisia ja todella yllättäviäkin käänteitä riitti viimeisille sivuille asti.

Nyt näitä hyviä dekkarisarjoja alkaakin näköjään kertyä sen verran, etten kohta muuta ehdi lukemaan kuin dekkareita.

(472 sivua.)

Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
Tammi (Gummerus Oy), 2003
Luin ~ 7.8.2023

Kuvaus:

Amerikkalaiset mormoninuoret David ja Mark saapuvat Utahista Suomeen tekemään lähetystyötä. Pestin pituus on kaksi vuotta, ja se olisi tarkoitus käyttää pääasiallisesti kiertelemällä ovelta ovelle uskoaan levittäen pienessä kaupungissa, jota moottoritie halkoo. Vahva usko ainoaan oikeaan Jumalaan sekä hänen profeettojensa Aatamin, Jeesuksen ja Joseph Smithin sanoihin riittävät ohjeiksi, kun pojat heitetään keskelle vierasta kulttuuria, jossa ihmiset puhuvat käsittämätöntä kieltä.
Osoittautuu, että lähetystyö ei ole kovinkaan yksinkertaista. Kontaktien luominen ihmisiin ei onnistu kovinkaan helposti, eivätkä Davidin ja Markin keskinäiset välitkään ole parhaalla tolalla. Mark ottaa jotenkin luonnostaan isovelimäisen asenteen sekä fyysisesti että myös henkisesti heikompaan ja haavoittuvampaan — haavoittuneempaan — Davidiin. Vakavampiakin ongelmia ilmenee, kun David tutustuu naapurirapussa asuvaan Emmaan. Alkaa ahdistava valheiden, itsepetosten, itsensä tutkimisen ja kieltämisen kierre, joka saa Davidin vakavasti pohtimaan suhdettaan Jumalaan ja koko elämään mormonina. Paljon pahaa ehtii virrata Davidin läpi ennen dramaattista loppuratkaisua.

Kommentti:
Mielenkiintoinen kuvaus Mormoni-lähetyssaarnaajista Suomessa parikymmentä vuotta sitten. Loppuratkaisu jäi hieman epäselväksi, mutta se oli varmaan tarkoituskin.
(295 sivua.)

Kajanto, Maija: Kuin tilauksesta

Maija Kajanto: Kuin tilauksesta
Myllylahti Oy, 2021
Luin ~ 4.8.2023

Kuvaus:

Itkettävä ja naurattava romaani kasvavista pyykkivuorista, työelämän suhmuroinneista, toisen aikuisen kaipuusta ja äitiryhmän riemastuttavasta vertaishuumorista.
”Mä en jaksa enää projektipäälliköidä kaikkien elämää, omaani, Annin, työpaikan ja sunkin vielä kaupan tekijäisiksi. Jossain menee tämänkin projektipäällikön sietokyky.”

Kun elämä heittää tielle pari yllätyskäännettä, Titta Jokisalo huomaa pyörittävänsä yksin arkea, johon kuuluvat vanha rintamamiestalo, yksivuotias ikiliikkuja ja inspiroiva työ järjestökentällä. Kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä juokseminen nostattaa stressikertoimia ja kasvattaa silmäpusseja. Samalla töissä rakentuu kuvio, joka koettelee Titan moraalin rajoja.
Mitä kaikkea voi katsoa läpi sormien vain siksi, että on lopulta päässyt unelmiensa työhön? Voiko ruuhkavuosista saada joskus vuosilomaa, ja onko lastenvaatteiden myyminen nettikirppiksellä mahdollista, jos ei halua tulla lopullisesti hulluksi? Kun toinen aikuinen ihminen haluaisi taas osaksi Titan arkea, on aika todeta, että elämä menee väistämättä eteenpäin - välillä jopa parempaan suuntaan.
Kuin tilauksesta on jatko-osa erinomaisen vastaanoton saaneille teoksille Mittoja ja tilaustöitä (2019) ja Itsepä tilasit (2020). Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi kirjat tarjoavat katsauksen 2020-luvun vanhemmuuteen, joka monelle ruuhkavuosissa kahlaajalle tarkoittaa kokopäivätyötä palkkatyön rinnalle.

Kommentti:
Kiitos näistä hersyvistä hetkistä tämän kirjan (ja sarjan) parissa. Kyllä tekee hyvää lukea välillä jotain tällaista.
Kevyttä, kyllä. Mutta kuitenkin ihan oikeita asioita ja taitavaa kuvausta nykyperheiden elämästä. Titta ja hänen perheensä tuli todella lähelle, vaikka omista pikkulapsiajoista onkin jo parikymmentä vuotta. Ja vaikka oma tilanne oli todella erilainen, koin suurta sympatiaa Tittaa kohtaan.

(314 sivua.)

Perrin, Valérie: Vettä kukille

Valérie Perrin: Vettä kukille
Changer l'eau des fleurs, 2018
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2023
Luin ~ 1.8.2023

Kuvaus:

Violette Toussaint on hoitanut hautausmaata pienessä bourgognelaisessa kylässä jo kaksikymmentä vuotta. Hän tuntee kaikki haudoilla kävijät, ja usein he vierailevat Violetten talossa jakamassa elämän iloja ja suruja hänen kanssaan. Violetten rutiinit muuttuvat, kun paikallinen poliisi Julien Seul haluaa laskea kuolleen äitinsä tuhkat aivan tuntemattoman ihmisen haudalle. Pian selviää, että siinä lepää hänen äitinsä rakastaja ja että heidän salainen rakkaustarinansa on osa myös Violetten tarinaa.
Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen tarina, hienosti kirjoitettu. Salaisuudet keriytyivät auki vähitellen. Esittelyteksti ei oikeastaan kerro tästä kirjasta yhtään mitään.
(473 sivua.)

Hunter, Cara: Ei ulospääsyä

Cara Hunter: Ei ulospääsyä
No Way Out, 2019
Suom. Sirpa Parviainen
Otava, 2022
Adam Fawley-sarjan 3. osa
Luin ~ 23.7.2023

Kuvaus:

Kaksi lasta jää loukkuun palavaan asuntoon joulunpyhinä. Rikoskomisario Adam Fawley on uransa järkyttävimmän tapauksen äärellä.
Nelihenkisen perheen koti on ilmiliekeissä, ja sisältä löytyy kaksi lasta. Talossa ei kuitenkaan ole muita: vanhemmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, samoin perheen auto. Lisäksi alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä, ettei tulipalo ollut onnettomuus.
Millainen hirviö sytyttäisi tuleen talon, jonka sisällä on kaksi pientä lasta? Ja miksi vanhemmat ovat jättäneet heidät yksin?

Kommentti:

Kauhea aihe, mutta ei ollut kuitenakaan vaikeaa luettavaa, koska tässä keskitytään jälleen enemmän tapahtumien syiden ja seurausten selvittelyyn kuin rikoksen karmeudella mässäilyyn. Oli taas todella kiemurainen kuvio, joten ehkä lukijalle voisi vähän enemmänkin vihjata joitain asioita matkan varrella. Rikollisen arvaaminen (päätteleminen) on sentään yksi iso mielenkiintoa lisäävä tekijä murhamysteereissä.
(379 sivua.)

Kujanpää, Mari: Rumuuspäiväkirja

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja
Otava, 2023
Luin ~ 17.7.2023

Kuvaus:

Todenmakuinen nuortenromaani rohkeudesta olla oma itsensä ja löytää omat ihmisensä.
”Kaikilla muilla on päämäärä, ja ne kulkee sivuilleen vilkuilematta. Niitä odotetaan jossain. Mä en ole menossa minnekään eikä mua odoteta missään. Silti mun jalat talloo eteenpäin”.
Ikä 14 vuotta, kengännumero 42, pituus 175 senttiä, kuppikoko AA ja naama karmean ruma, niin Malva määritellään. Ivalliset kommentit koulussa osuvat selkään ja sydämeen, vaikka piiloutuisikin mustan hupparin alle. Sitten vierelle talloo Runo, joka on innostunut luonnosta ja taiteesta niin kuin Malvakin.
Finlandia-palkittu Mari Kujanpää kirjoittaa nuorta lukijaa koskettavista aiheista suoraan ja samaistuttavasti.

(160 sivua.)

Schulman, Alex: Kiirehdi rakkain

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain
Skynda att älska, 2009
Suom. Jaana Nikula
Nemo, Otava 2023
Luin ~ 10.7.2023

Kuvaus:

Huippusuositun tekijän riipaiseva kirja isäsuhteestaan.
Kun isä on kuollut, aikuinen poika vetäytyy kesämökille. Hänen mieleensä alkaa nousta muistoja: Alex pitää isälle seuraa, kun tämä putsaa kalaverkkoja. Alex istuu isän vieressä, kun tätä haastatellaan. Alex salakuljettaa isälle rapuja ja viskiä hoitokotiin.
Kirja kertoo isän ja pojan rakastavasta suhteesta sekä isän vanhenemisesta ja kuolemasta. Suomenruotsalainen Allan Schulman oli tunnettu tv-tuottaja Ruotsissa. Kirjan nimi tulee Tove Janssonin sanoittamasta Syyslaulusta.

Kommentti:

-
(229 sivua.)

Kajanto, Maija: Itsepä tilasit

Maija Kajanto: Itsepä tilasit
Myllylahti Oy, 2020
Luin ~ 9.7.2023

Kuvaus:

Itsepä tilasit on riemastuttavan tarkkanäköinen romaani työelämän kiemuroista ja äitiyden vaatimuksista sekä itsenäisyyden ja itsepäisyyden hiuksenhienosta erosta.

Kun yrityskauppa osuu kohdalle, Titta Jokisalon pesti viestintäpäällikkönä mukavan pienessä yrityksessä vaihtuu työmuurahaisen rooliin isossa konsernissa. Äkkiä työssä tärkeintä tuntuu olevan työajanseurantaohjelman käyttö ja raportointi sisäisiin järjestelmiin. Avokonttorin näkymättömiin seiniin on myös mahdollista törmätä pää edellä yhä uudestaan. Sitten käy ilmi, että sitkeä flunssa on yhdeksän kuukautta kestävää laatua, ja Titan henkilökohtainen kovalevy alkaa hiljalleen täyttyä.

Pystyykö kukaan sopeutumaan työpaikkaan, jonka viikkopalaverissa kaskaiden siritys täyttää korvat aina, kun aletaan keskustella Trellosta? Entä onko mahdollista olla uppoamatta nenänpäätään myöten vauvakuplaan, vaikka onkin raskaana? Mitä oman rintamamiestalon varjoissa häälyy? Kun elämässä asiat tapahtuvat hallitsemattomalla paineella, on projektipäällikönkin opittava hyväksymään, että kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin.

Kommentti:

Titan tarina jatkuu, ja hyvin jatkuukin. Nasevaa tekstiä, joka välillä naurattaa ja ehkä vähäsen itkettääkin. Tykkään!
Onneksi sain itse lapset jo 20-28 vuotta sitten, nykyvanhempia ei käy kateeksi.

(296 sivua.)

Kajanto, Maija: Mittoja ja tilaustöitä

Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä
Myllylahti Oy, 2019
Luin ~ 6.7.2023

Kuvaus:

Maija Kajannon esikoisromaani tarjoaa viihdyttävän kattauksen markkinointiviestinnän kiemuroita, downshiftausta ja unelmien ja painajaisten remonttiprojektia. Huumorin ja romantiikan alta löytyy myös tummempia sävyjä: huomioita tämän päivän työelämästä, jonka jatkuvasti kasvavien paineiden keskellä yhä useampi uupuu.
Mainostoimiston projektipäällikkö Titta Jokisalo on jatkuvasti noin kaksi viikkoa myöhässä omasta elämästään. Töissä päälle painavat deadlinet, muistin laidalla odottavat äiti ja ystävät, joiden tapaamiselle ei koskaan ole aikaa. Mutta kun suvun rintamamiestalo uhkaa lahota käsiin, Titta päättää toimia.
Mitä tapahtuu, kun stressaantunut projektipäällikkö yrittää projektipäälliköidä myös oman elämänsä? Entä kannattaako ottaa hoidettavakseen remontti, kun ei ihan oikeasti tiedä, mikä on silikonipistooli? Kun raamikas sähkömieskin vielä paljastuu ihan muuksi kuin pienyrittäjäksi, on aika todeta, että kaikkia oman elämän projekteja ei voi mitata eikä järjestää Excel-taulukkoon.

Kommentti:

Sujuva ja hyvin kirjoitettu teksti uppoaa minuun oikeastaan aina, ja sitä tässä taas oli. Kevyttä, mutta niin saa nyt ollakin.
Keveydestä huolimatta Kajannon kirjoissa käsitellään myös ihan "oikeita asioita", teemana tässäkin kirjassa on nykyajan työelämän vaativuus ja se, mitä oravanpyörässä juokseminen tekee - ja voisiko siitä voida irtautua jotenkin. Näitä asioita on tärkeä käsitellä myös kirjallisin keinoin.
Titan tarina jatkuu vielä kahdessa kirjassa, joten mukavaa kesälukemista on tiedossa jatkossakin.

(280 sivua.)

Kajanto, Maija: Korvapuustikesä

Maija Kajanto: Korvapuustikesä
WSOY, 2022
Luin ~ 3.7.2023

Kuvaus:

Pellillinen rakkautta, kiitos!
Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen ravintola-alan pyörityksestä, nousee bussiin ja suuntaa pikkukylään Keski-Suomeen. Pyhävirralla odottaa nuoren naisen turvasatama, mummo, joka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja jonka kahvila kaipaa kipeästi uutta kokkia.
Pienen kylän yhteisö ja kotiruoan tuoksut vievät Krissen mukanaan, lukioaikainen poikaystävä nostattaa sykettä ja nuoren kunnanjohtajan työhuoneessa kahvilan naapurissa valot palavat iltamyöhään. Mutta samalla alkavat pintaan nousta myös tapahtumat, joita Krisse mieluiten ei ajattelisi.
Onko menneisyyden haamuja mahdollista päästä pakoon ? Ja onko todella hetkiä jolloin pulla voi parantaa kaiken, sydänsuruista särkeviin jalkoihin?
Korvapuustikesä on kevyttä viihdettä, aikuisten ahmimiskirjallisuutta Sophie Kinsellan ja Jojo Moyesin tapaan. Teos aloittaa kolmiosaisen viihdekirjasarjan.

Kommentti:

Onpa kiva kirjailijalöytö!
Selkeästi elämässä on nyt sellainen vaihe, että tarvitsen kevyehköä lukemista ja dekkareita. On myös mukavaa löytää uusia sarjoja seurattavaksi.
Kirjan tarina oli hyvin mielenkiintoinen, ja jäin miettimään, että oliko tämä loppujen lopuksi niin kauhean kevytkään, aika isojakin kysymyksiä henkilöillä oli käsiteltävänään. Odotan jo sarjan seuraavia osia ja taidan odotellessa ottaa luentaan Kajannon edellisen sarjan.

(320 sivua.)