Gummerus, 2018
Luin ~ 7.10.2018
Kuvaus: (kustantajan, takakansi)
”Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni.”
Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre.
Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy? Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus kaupunkilaisarjesta, joka on samanaikaisesto kovaa ja kaunista.
Kommentti:
Tästä kirjasta tuli mieleeni kauan sitten luetut Anni Polvat ja Aino Räsäset. Vaan kovin on sinkkunaisen elämä toisenlaista nykyään verrattuna oman nuoren aikuisen elämääni tai em. kirjojen maailmaan. Mielestäni kirja oli aika surullinen kuvaus nykymenosta. Miten voi aikuisen terveen kolmikymppisen naisen elämä mennä niin, että kaikki miessuhteet ovat satunnaisia, perheestä, vakituisesta työpaikasta ym. asioista hän ei oikein edes tosissaan uneksi. Tai ei ainakaan oikein osaa tehdä mitään niiden eteen. Työnhaku on ailahtelevaista, milloin mikäkin pieni asia estää suunnilleen sängystä nousemisen tai mihinkään toimeen tarttumisen.
Kirja todella laittoi miettimään yhteiskuntaa, joka tavallaan aiheuttaa tällaisen elämän(tyylin). Vaikka esim. töitä haetaan, se on irrallista, usein kasvotonta hakemusten laatimista.
Sekä viranomaisasiat että ihmissuhteet hoidetaan netitse. Se voi joidenkin kohdalla edesauttaa juuri tällaisten tilanteiden syntymistä ja niiden pitkittymistä. Moni kyllä ennemminkin tarvitsisi ystävällistä, mutta jämäkkää, kokeneen (aikuisen) ohjaumista oikeaan suuntaan. Ihan kädestä pitäen; todellisten vaihtoehtojen etsimistä ja jonkinlaisen tulevaisuuden rakentamista. Ehkä myös sitä, että joku huolehtii tosissaan, tuliko asioista myös huolehdittua!
Tietysti mietin myös päähenkilöä itseään ja hänen lähipiiriään. Toki ymmärrän se, että he haluavat auttaa häntä pulassa, etenkin rahallisesti. Mutta mitä aiheuttaa sitten se, että aina voi lainata äidiltä, isältä tai kavereilta? Koskaan ei ole ihan pakko sitä työtä hankkia....
Osa kavereista myös, ehkä huomaamattaan, kannustaa jatkamaan tuota elämäntapaa ehdottamalla ja suorastaan patistamalla esim. ulkomaanmatkoihin!
Miten voi ihminen, joka on velkaa joka suuntaan (eikä hän sitä tunnu kovin kummana asiana pitävän), ottaa lainaa ja lähteä New Yorkiin.
Ja mitä hän sieltä sitten etsii?
Mitä se edes auttaa?
Kevyt tarina, joka onkin aika painava ja surullinen.
(304 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti