Shantaram, 2003
Suom. Helene Bützow
Siltala, 2010
Luin ~ 26.8.2017
Kuvaus:
Nuori australialaismies pakenee vankilasta Bombayhin 80-luvun alussa. Väärennetyssä passissa lukee nimi "Lindsay". Tuntemattomassa miljoonakaupungissa Lin palkkaa itselleen oppaan, joka tutustuttaa hänet perinteiseen intialaiseen kyläelämään ja opettaa marathin kielen. Uudelleen nimetty Shantaram - Jumalan rauhan mies - asettuu laitakaupungin slummeihin, joissa valkoista miestä pidetään aluksi kummajaisena. Hän voittaa ihmisten luottamuksen perustamalla ilmaisklinikan ja niittää pian mainetta parantajana.
Bombayn köyhä arkipäivä iskee kasvoille. Ahtaus, kuumuus, nälkä ja jano, taudit ja tulipalot vaivaavat, mutta elämää kuhisevan intialaiskaupungin kiihkeärytminen ja kansainvälinen tunnelma myös lumoaa. Shantaram rakastuu Bombayhin - ja mystiseen sveitsiläis-amerikkalaiseen Karlaan. Shantaram napataan kadulta ja suljetaan pahamaineiseen Arthur Roadin vankilaan, jossa hän saa kestää epäinhimillisiä oloja ja kidutusta. Hän pestautuu afgaanimafian leipiin katusotilaaksi ja sotkeutuu vapauduttuaan laittomaan passibisnekseen ja asekauppaan, joissa toimissa kulkeutuu Afrikkaan ja Afganistaniin asti.
Gregory David Robertsin massiivinen Intia-eepos vyöryttää eteemme elämän koko kirjon. Tarina viettelee ja painaa julman kauniit kuvansa mieleen pysyvästi. Gregory David Roberts syntyi 1952 Melbournessa. Vuonna 1978 hänet tuomittiin aseellisista ryöstöistä vankilaan lähes 20 vuodeksi. Roberts onnistui pakenemaan Bombayhin, jonne hän perusti ilmaisklinikan slummien asukkaille ja pestautui kaupungin mafian leipiin. Vuonna 1990 Roberts vangittiin uudestaan, hän kärsi tuomionsa ja kirjoitti Shantaramin vankilavuosinaan.
Kommentti:
Hieno tarina. Aluksi luin kirjaa aivan ahmimalla, mutta jokin alkoi tökkiä puolivälissä. Minulla oli vähän ongelmia uskottavuuden ja moraalin kanssa, kun alkoi se osuus, jossa päähenkilö kertoo yhteyksistään rikollisiin, murhiin ja sotaan. Samalla oma lomani loppui ja lukuaika väheni, joten tarina ei enää oikein päässyt vauhtiin. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun asti, 1040 s. Alkuosuus oli parasta, hienoa Intian kuvausta 1980-luvulta.
(Aika hassua, viime kuussa luin 11 kirjaa, nyt sain vasta ensimmäisen kirjan luettua tässä kuussa. No, onhan tämä aika tiiliskivi.) Kirjailijan uusi romaani "Vuoren varjo" ilmestyy muuten aivan lähiaikoina Suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti