Gummerus, 2016
Luin ~ 1.2.2017
Kuvaus:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016
Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.
Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?
Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.
Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
Kommentti:
No juuei. Kahlasin läpi puoliväkisin, mutta ei tämä oikein iskenyt. En saanut tekstistä kiinni ja uskottavuusongelma vaivasi lähes koko ajan. Toki luvut olivat kauniita. Vaan kun en millään voinut ajatella niitä juuri Engelin kirjoittamiksi, ei se kauneuskaan auttanut. Joskus vaan käy niin, että kaikkien hehkuttama juttu ei vaan uppoa itselle. Pahoittelut.
2 kommenttia:
MInäkin tämän kahlasin läpi puolipakolla - sama uskottavuusongelma kaihersi.
Joskus käy näin. Helpompi on kyllä hyväksyä kokonaan keksitty tarina, kuin muka-aito. Vaikka olen minä sellaisiakin lukenut, joissa tarina on ollut ihan uskottavissa :).
/ Helmis ite
Lähetä kommentti