Joel Lehtonen: Mataleena
Laulu synnyinseudulle
SKS 1998 (1905)
Luin 19.10.2012
Luin loppuun yhdessä aloitetun Mataleenan. Putkinotko oli niin huisaa luettavaa, että haluttiin lisää. No, tämä olikin sitten aika toisenlaista Lehtosta. Itsetilitystä. Aikamoista hurmosta, tajunnanvirtaa, paatosta. Aika raskasta luettavaa ääneen ja niinhän tämä jäi kesken. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuun itse, mutta tiukkaa teki sekin.
Voisin kuvitella ja ymmärsin myöskin kirjan lopussa olleista aikalaistenb arvioinneista, että teos on aikanaan ollut merkittävä, uudenlainen ja erilainen. Joissain kohdissa tuli hiukkasen Aleksis Kiven Seitsemän veljestäkin mieleen, sellaista suomalaisen (rahvaan ja) maiseman kuvausta tämä kirja sisälsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti