Anna Gavalda: Karkumatka
Luettu 11.11.2010.
Jo toinen kirja kahdessa päivässä!
Varasin kirjan kirjastossa, kun näin sen jo monennen kerran, tällä kertaa kirjakerhon tarjouksessa. Aina halvempaa maksaa 1 e varausmaksua kuin ostaa itselle. Eipä moni kirja kuitenkaan niin kolahda, että itselle haluaisikaan.
Tämä oli vähän sellainen läpihuutojuttu. Ehkä odotin kirjalta liikaa, kun olen törmännyt siihen niin useasti.
Kolme aikuista sisarusta on matkalla jonkun sukulaisen häihin ja kun he kuulevat, ettei nuorin veli olekaan tulossa häihin, he karkaavat. He siis ajavat veljen luokse jonnekin rapistuvaan ranskalaiseen linnaan, jossa tämä toimii huuhaata puhuvana oppaana.
Sisarukset viettävät yhdessä iltaa, päätyvät jopa jonkun tuntemattoman häihin, muistelevat menneitä ja vaihtavat kuulumisiaan. Tältä yhdessäololta olisi kai jotenkin odottanut enemmän, mutta ei siitä kovin kummoista ajatuksenravintoa lopulta syntynyt.
Kosketuspintaa tulee vanhimman veljen vaimoon, joka on ikävä nalkuttaja. Hän saa jonkinlaisen synninpäästön, kun aviomies kertoo, ettei vaimo kotioloissa olekaan niin ikävä. Kaikki johtuu ulkopuolisuuden tunteesta, jota tämä kokee sisarusten keskuudessa. Sisarusten välinen sielunkumppanuus (?) mainitaan kyllä muutenkin, mutta se ei oikein muutu todeksi. Tai ainakaan minä en sitä pystynyt tuntemaan ja kokemaan.
Kirjassa väläytetään kunkin elämän senhetkisiä kynnyskysymyksiä ja ehkä pientä tulevaisuuden suuntaviivaakin vilautetaan. Ei mitään kovin mullistavaa kuitenkaan, eikä oikein mitään, mikä jäisi mieleen.
Karkaaminen häistä kuulostaa aluksi aika raflaavalta, muttei se sitten lopulta niin katastrofaalista ollutkaan.
11.11.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti