Omaheimo, Raisa: Ratkaisuja läskeille

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
S&S, 2022
Luin ~ 31.1.2023

Kuvaus:

Raisa Omaheimon kantaaottava teos Ratkaisuja läskeille tarjoaa pistävän osuvia pohdintoja, ajatuksia herättelevää kuvausta ja tärkeää tietoa kehonormatiivisuudesta ja lihavuudesta.
Miksi läskinä eläminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Entä millä tavalla normista poikkeava keho rajoittaa? Millaista on, kun edes hammaslääkärillä ei voi käydä saamatta laihdutusohjeita? Miksi painoindeksi pitäisi poistaa maailmasta? Miltä tuntuu, kun syömistä kommentoidaan ja siihen puututaan? Miksei läskeille ole tuoleja eikä läskin housuissa taskuja? Miksi elokuvan läskin pitää olla joko koominen sivuhenkilö tai epätoivoinen luuseri? Millaista on elää, kun maailma opettaa, että omaa olemusta on syytä selitellä, häivyttää ja hävetä?
Ratkaisuja läskeille on kokoelma kirjoituksia, joita ryydittävät raivo ja huumori. Omaheimo kuljettaa teksteissään rinnakkain omakohtaisia havaintoja ja tutkimustietoa kehonormatiivisuudesta, lihavuuden representaatioista ja rakenteista niiden takana.

Kommentti:

Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen kiukku. Ymmärrän turhautumisen aiheeseen liittyen, mutta oli aika raskasta luettavaa.
Lopuksi jäin kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa liittyen muihinkin kehon epätäydellisyyksiin. Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut kehoonsa liittyviä kommentteja, kyllä niitä saavat kuulla laihat, lyhyet ja pitkätkin, muista ominaisuuksista puhumattakaan. Mikä tahansa hieman erityinen ominaisuus ihmisellä on, hän saa kuulla toistuvia kommentteja siitä. Jonkun toisen mielestä ne ovat viattomia pikku huomioita, mutta kun kerta toisensa jälkeen saat kommentin vaikkapa hoikkuudesta, ohkaisuudesta ja sitten suorastaan laihuudesta, ei sekään ole kivaa kuultavaa. Tunnettu tosiasia on, että tällaiset aiheuttavat (siis muillakin kuin läskeillä) syömishäiriöitä, itsetunto-ongelmia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne.
Keskustelua kehorauhasta, kehopositiivisuudesta ja ylipäätään erilaisten kehojen kirjosta kaipaisin lisää.

(188 sivua.)

Shoultz, Nadja von: Surun ja ilon vuosikymmenet

Nadja von Schoultz: Surun ja ilon vuosikymmenet
Weilin + Göös, 1987
Luin ~ 30.1.2023

Kuvaus:

Jatkoa kirjalle Kuohuvat vuodet.
Nadja muuttaa Pietarista Viipuriin marraskuussa 1923. Hän asuu ankaran isoäitinsä luona ja käy työssä ompelimossa. Aikanaan koittaa itsenäinen elämä. Vastoinkäymisiä riittää silti edelleen joka elämänvaiheessa, sotakin syttyy ja evakkomatka pienten lasten kanssa suuntautuu Suomeen. On monta mutkaa matkassa.

Kommentti:

JOs oli edellinen, lapsuudesta kertova osa Nadjan elämästä riipaisevaa luettavaa, niin ei se kovin seesteisenä jatkunut lapsuuden jälkeenkään. Nuori Nadja ei saa kovin kummoista turvaa sukulaisiltaan, vaikka pääseekin lapsiorjuudesta Ukrainasta. Tarina jatkuu evakkomatkalle ja sodan ajan elämän kuvauksena. Kertomus avasi silmiä monella tavalla ja kiitollisuus tämänhetkisistä olosuhteista Suomessa kyllä lisääntyi. Voi kunpa muistaisimme, miten hyvät oltavat meillä nykyään onkaan!

(399 sivua.)

Schoultz, Nadja von: Kuohuvat vuodet

Nadja von Schoultz: Kuohuvat vuodet - Nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023

Kuvaus:

Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:

Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.

(599 sivua.)

Moyes, Jojo: Hopealahti

Jojo Moyes: Hopealahti
Silver Bay, 2007
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 10.1.2023

Kuvaus:
Vastustamaton rakkaustarina nostalgisessa rantakaupungissa.
Liza McCullen on menneisyytensä vanki. Hopealahden koskemattomat rannat ja tiivis yhteisö tarjoavat vapautta ja turvallisuutta - ainakin hänen tyttärelleen Hannahille.
Mike Dormer on Hopealahdessa tekemässä bisnestä: merenrantakaupungin on aika astua nykyaikaan. Jäykkätapaisen Miken intensiivinen katse herättää Lizassa levottomuutta. Sitä paitsi miehen suunnitelmat tuhoaisivat niin sukuyrityksen kuin luonnontilaisen lahdenpohjukan, joka antaa suojan Lizan rakastamille valaille.
Mike taas hämmentyy ränsistyneen Hopealahden hotellin omalaatuisesta väestä ja heidän väitetystä omistusoikeudestaan vesialueisiin - sekä arvoituksellisesta Lizasta.
Yllättäen vaakalaudalla on myös Lizan vakaumus siitä, ettei hän ansaitse rakkautta.

Kommentti
Kiva, että näitä Jojo Moyesin aikaisempiakin kirjoja suomennetaan. Ympäristöteema. (409 sivua.)

Fagerlund, Jenny: 24 pientä ihmettä

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022

Kuvaus:

Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.

Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.

Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022

Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022

Kuvaus:

Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.

Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "

(320 sivua.)

Englund, Anna: Lautapalttoo

Anna Englund: Lautapalttoo
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022

Kuvaus:

Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.

Kommentti:
(200 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Pimeät kuut

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY, 2022
Luin ~ 26.11.2022

Kuvaus:

Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
Yksinäinen talvi tiettömien taipaleiden takana on kuitenkin raskas, ja mieleen nousee asioita, joita ei tahtoisi ajatella.
Vuodenkiertoa seurailevassa romaanissaan Tommi Kinnunen kirjoittaa sisukkaasta opettajattaresta, riemusta ja luopumisesta vivahteikkaasti ja täydellä sydämellä, niin kuin vain hän osaa.

Kommentti:

Varsin surumielinen tarina. Sodanjälkeinen Suomi, syrjäseutu, parakkimainen pikkukoulu lähes täysin ilman koulutarvikkeita. Opettajaksi koulun ankeuteen muuttaa jo valmiiksi ankeissa kantimissa oleva opettajatar. Mielenkiintoista pohdintaa ja muistutus siitä, että sodan loppuminen ei tarkoittanut sitä, että kaikki asiat olisivat yhtäkkiä olleet kovin hyvin tai hienosti.
Tai että työhön kykenemätön ihminen olisi automaattisesti voinut siirtyä eläkkeelle. Tai saanut apua sairauteensa.
Sotatraumoista ei silloin (paljonkaan) puhuttu, mutta ne koskettivat kaikkia. Hiljaa yritettiin jälleenrakentaa koteja, kouluja, perheitä ja ihmisiä, vaikka kaikista tarvikkeista oli pulaa. (284 sivua.)

Turtschaninoff, Maria: Suomaa

Maria Turtschaninoff: Suomaa
Arvejord, 2022
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 20.11.2022

Kuvaus:

Ihmisen ja metsän juuret yhtä syvällä.
Suomaa on lumoava episodiromaani metsän voimasta ja suomalaisten elävästä luontosuhteesta, joka kannattelee meitä sukupolvesta toiseen.
Uurna sylissään nainen saapuu hiljaiseen taloon metsän laidalla. Kun viimeinenkin nokare äidin puolukkahilloista on syöty, on tyttären vuoro olla sukunsa vanhin.
Suomaa kertoo monta pakahduttavaa tarinaa pienen pohjalaiskylän ihmiskohtaloista, sen metsien kultaisista lakoista ja pyhistä pihlajista, myyttisistä luonnonhengistä ja eläimistä. Neljän vuosisadan ajan kylän asukkaita koettelevat niin sodat, kulkutaudit kuin arkiset sydänsurutkin, mutta metsästä he löytävät turvan ja oman paikkansa.

Kommentti:

Opin käsitteen episodiromaani.
Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen tapa kertoa saman paikan ja sen paikan asuttaneiden ihmisten sukupolvien tarina, vuosisata kerrallaan. Samalla tarina yhdisti hienosti historian oikeita tapahtumia sortovuosista, nälkävuosista ja maailmansodista yksilöihin ja heidän elämänkohtaloihinsa.
Koska en ole erityisesti novellienkaan ystävä, jouduin asennoitumaan erikseen siihen, että juuri, kun joku henkilö alkoi tulla tutuksi, hänen tarinastaan hypättiinkin seuraavalle vuosisadalle ja uusiin ihmisiin. Tarinan jatko tuli usein ilmi seuraavan otoksen sivulauseissa ja menneessä aikamuodossa, ja kun tähän tyyliin oppi, se olikin oikein mielenkiintoinen. Tämä vaati lukijalta tietysti välillä hieman salapoliisityötä, kun koitti selvittää, miten uuden vuosisadan henkilöt mahtoivatkaan edellisiin tarinoihin ja henkilöihin liittyä.
Upeasti tämä kirja kattoi pitkän aikakauden, maailman muuttumisen ja ihmisten suhtautumisen maahan, jonka he omistivat.
Luontosuhde kulkee tarinassa välillä selkeämmin, välillä taas enemmän rivien välissä.
On aina hienoa löytää uusi mielenkiintoinen kirjailija, jolla on omantyylinen kerrontansa.

(370 sivua.)

Tammi, Kaisa: Naisvankilan pomo

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo
WSOY, 2022
Luin ~ 15.11.2022

Kuvaus:

Tarinoita kaltereiden molemmilta puolilta.
Vahva elämäkerrallinen tarina lähiöhelvetistä naisvankilan johtajaksi nousseesta Kaisa Tammesta ja hänen todistamistaan ihmiskohtaloista.
Kaisa Tammi on arvostettu vankilanjohtaja, mutta jos kohtalo olisi puuttunut peliin, hän saattaisi olla kaltereiden toisella puolella. Tammen vahva omaelämäkerrallinen kirja kertoo hänen nousustaan lähiöhelvetistä Vanajan vankilan johtajaksi ja yhteiskunnan hyljeksityimpien naisten puolestapuhujaksi. Tammi avaa naisrikollisiin liitettyjä myyttejä ja kertoo työssään todistamistaan rujoista ja riipaisevista mutta myös toivoa antavista ihmiskohtaloista sekä siitä, miten raskas työ vankilassa on muuttanut häntä itseään. Tammi paljastaa myös, millaista on ollut tehdä uraa miesvaltaisessa, naisia usein ylenkatsovassa maailmassa. Kaisa Tammi on Vanajan vankilan johtaja. Naisasialiitto Unioni on myöntänyt Tammelle Lyyti-palkinnon naisvankien hyväksi tehdystä työstä.

Kommentti:

Kirjan aihe on todella mielenkiintoinen, mutta tyyli ehkä hieman raporttimainen. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja kirjoittaa tarkoituksellisen neutraalisti, jotta ensinnäkin kunnioittaa kirjoittamiensa tapausten salassapitoa ja ihmisten yksityisyyttä, mutta varoo myös todella tiukasti nostamasta omia saavutuksiaan liian näkyviksi. Tämä toi hieman ristiriitaisen tunnelman kirjaan, koska kiistattomasti aika (ja osaavat ihmiset) on - onneksi! - sentään muuttanut vankien oloja ja vaikkapa sopeuttamista siviilielämään.

(274 sivua.)

Tuominen, Saku: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

On helppo sanoa, että huomisen maailma on epävarma ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Kaikenlaista tapahtuu kaikille koko ajan, hyvää ja huonoa. Monesti maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Miten tämän keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan?
Kirja on yksinkertainen ja positiivinen teos, josta on apua elämän monimutkaisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Se auttaa säilyttämään innostuneen, avoimen ja luovan mielen silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Kirja sopii yhtä hyvin yksityiselämään kuin yritysmaailmaankin, ihmissuhteisiin ja bisneskriiseihin.

Kommentti:

Pieni ja kuivakka kirja, mutta sainpahan kahlattua. Ihan hyviä ajatuksia, mutta aika lailla saman asian pyörittelyä, minkä olisi voinut kertoa vielä hieman tiiviimmin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa, koska ne kiteyttävät jotain itselleni merkityksellistä:
"Monet ihmiset, joilla on paljon huolenaiheita, kokevat syvää tyytyväisyyttä. Monet, joilla kaiken pitäisi olla erinomaisesti, tuntevat olonsa ahdistuneeksi."
"Kuvittelemma, että kaikki olisi paremmmin, jos asiat olisivat eri tavalla. Mutta entä jos minkään ei tarvitse muuttua, jotta voimme olla onnellisia?"
Tähän kommenttina, että vaikka tilanne muuttuisi, olisimme ehkä siihenkin tyytymättömiä. Ja JUURI SIKSI on tärkeää opetella olemaan tyytyväinen siihen, mikä nyt on (hyvin).
Kyllä tämä kirja ajatuksia herätti.
(223 sivua.)

Alexander, Claire: Meredith, yksin

Claire Alexander: Meredith, yksin
Meredith, Alone, 2022
Suom. Oona Nyström
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 10.11.2022

Kuvaus:

Mikä saa tavallisen naisen erakoitumaan kotiinsa?
Meredith Maggs ei ole poistunut kodistaan 1214 päivään. Omasta mielestään hän ei kuitenkaan ole yksin.
Hänellähän on kissansa Fred. Sadie-ystävä vierailee kun voi. Meredithillä on seuranaan palapelinsä, lempireseptinsä, suursuosikkinsa Emily Dickinsonin teokset, netissä toimiva tukiryhmä, Tescon ruokalähetti ja muistot.
Mutta jokin on nyt muuttumassa. Halusipa Meredith sitä tai ei, maailma kolkuttaa hänen ovelleen. Onko hänellä rohkeutta voittaa se, mikä on pitänyt hänet seiniensä sisällä koko tämän ajan?

Kommentti:

Tällä kertaa yllätyin positiivisesti siitä, että kirja ei ollut niin kevyt mitä etukäteen ajattelin.
Itse asiassa tarinassa oli varsin vakavia aiheita, mutta tykkäsin erityisesti siitä, miten tarina ja nykytilanteen taustat vähitellen avautuivat.
Tässä tarinassa oli lempeyttä, ja siksi tätä oli kiva lukea.
Käännös oli myös mielestäni onnistunut todella hyvin, mikä ilahduttaa, kun viime aikoina on ollut käännöksissä aika epätasaista laatua. (Siis sellaista, ettei tiedä varmaksi, johtuuko kielen kömpelyys alkuperäisestä tekstistä vai käännöksestä vaiko molemmista.)
(428 sivua.)

Litteken, Erin: Kiovan muistojen kirjuri

Erin Litteken: Kiovan muistojen kirjuri
The Memory Keeper of Kyiv, 2022
Suom. Timo Korppi
Bazar Kustannus Oy, 2022 (WSOY)
Luin ~ 6.11.2022

Kuvaus:

Kun kourallinen viljaa on ihmishenkeä arvokkaampi.
Ukraina vuonna 1929. 16-vuotias Katja on pakahduttavan rakastunut perheen naapurissa asuvaan komeaan nuorukaiseen. Kun Stalinin lähettämät aktivistit saapuvat Katjan kotikylään Kiovan lähistölle julistamaan kollektivismin loisteliasta tulevaisuutta, alkaa tapahtumaketju, joka muuttaa koko maan kohtalon peruuttamattomasti. Yksi kerrallaan kaikki venäläisjoukkojen kanssa eri mieltä olevat katoavat jäljettömiin ja jokainen uusi päivä on epävarmuuden täyttämä.
Vastarinnalla on hintansa, ja nälänhädän levitessä ympäri maata eloonjääminen alkaa vaikuttaa pikemmin haaveelta kuin mahdollisuudelta. Traagisten tapahtumien keskellä Katja kuitenkin huomaa, että toivo ja rakkaus voivat hehkua ja syttyä tuleen jopa kaikista pimeimpinä hetkinä.
Vuosikymmeniä myöhemmin amerikkalainen leski Cassie löytää ukrainalaisen isoäitinsä päiväkirjan, jonka sivut paljastavat suvun syvään haudatut salaisuudet sekä monelta unohtuneen historiallisen ajanjakson, jonka tapahtumat ovat vaikuttaneet nykypäivään asti.
Erin LittekeninKiovan muistojen kirjuri on vaikuttava historiallinen romaani kaiken kestävästä rohkeudesta, valtavista menetyksistä ja rakkaudesta, joka kantaa meidät vaikeimpienkin aikojen yli

Kommentti:

Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe. Itsekin kuulin Holodomorista ensimmäisen kerran tänä vuonna, Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kokonainen kansanmurha on jälleen häivytetty historiasta, joten tärkeää on, että siitä nyt kerrotaan.
Kirja oli yllättävän viihteellinen nykyhetkeen sijoittuvassa osassa, ja kirjailijan ratkaisu kertoa vuorotellen luku kerrallaan 1930-luvun nälänhädästä ja 2004 vuoden Amerikasta ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Toki aikasiirtymät toivat erityisen karusti esiin nälänhätävuosien karmeuden.

(431 sivua.)

Lundberg, Ulla-Lena: Liekinkantajat

Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat
Lyser och lågar, 2022
Suom. Leena Vallisaari (suomennettu käsikirjoituksesta)
Teos & förlaget, 2022
Luin ~ 2.11.2022

Kuvaus:

Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla.
Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsin kansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta...
Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan - Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle - lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle.

Kommentti:

Lempikirjailijani Ulla-Lena Lundberg kertoo jälleen hienon ja mielenkiintoisen tarinan. Mikä mielenkiintoinen matka Vaasan palosta, Krimin sotaretkestä ja 1800-luvun lopun Suomesta uuden 1900-luvun haasteisiin. Helmikuun manifesti, naisten äänioikeus, ensimmäinen maailmansota ja sisällissota. Ainakin itselleni tässä tuli monta aihetta, joista harvemmin saa lukea. Keskiössä Grundtvigilainen kansanopistoaate.
Kansanopiston opiskelijoiden keskustelutilaisuudet välillä hieman puuduttivat, mutta nostivat esiin tärkeitä ajankohtaisia asioita. Lundbergin omintakeinen kertojatyyli vaati hieman totuttelua pitkästä aikaa, mutta kuivakan humoristinen kerronta sopi kyllä aikakauden kuvaamiseen mainiosti.

(394 sivua.)

Pasanen, Leena: Daktari Leena

Leena Pasanen: Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa
Suomen Lähetysseura, 2021
Luin ~ 29.10.2022

Kuvaus:

Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta.
Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilmbulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2008, jolloin jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt on jatkunut Tansaniassa näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.
Leena Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olo mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana.
Daktari Leenan mukaan parasta Tansaniassa ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa työtä, jossa joutui näkemään mm. malarian ja aliravitsemuksen tuhoisat seuraukset.

Kommentti:

Saimme joskus lahjaksi kirjan Daktarin lapset ja luimme sen miehen kanssa yhdessä. Luulimme, että Daktari olisi joku paikka, mutta se tarkoittikin lääkäriä, lääkäri Leena Pasasta. Tuimme myös hänen työpaikkaansa Ilembulan sairaalaa Lähetysseuran kautta monia vuosia.
Todella mielenkiintoinen elämäntarina, vaikka kirjassa olikin paljon ennestään tuttua asiaa. Nykyään eläkkeelläkin Leena Pasanen asuu osan vuodesta Tansaniassa ja tekee Mufindissa vapaaehtoistyötä orpojen lasten parissa.

(278 sivua + kuvat.)

Soudakova, Anna: Varjele varjoani

Anna Soudakova: Varjele varjoani
Kustannusosakeyhtiö Otava / Atena, 2022
Luin ~ 25.10.2022

Kuvaus:

Koskettava romaani maahanmuuttajanaisesta ja hänen Suomessa varttuneesta tyttärestään.
Leningrad, 1980-luku. Georgi tarjoaa Veralle kodin kommunalkasta, jonka pahvinohuet seinät rajaavat rakkaudelle pienen tilan. Kun Mauno Koivisto kutsuu inkeriläistaustaisia Suomeen, muuttavat Vera ja Georgi Varissuolle Turkuun. Tytär Nina aloittaa koulunsa vieraassa maassa.
Vahvassa suvussa perhesuhteet ovat voimavara mutta ne myös hiertävät. Kun Nina saa lapsia, ylisukupolviset traumat saavat hänet epäilemään itseään. Mitä menneisyydestä haluaa säilyttää, mitä unohtaa? Mikä on maahanmuuttajan paikka - tai ihmisen ylipäätään?

Kommentti:

Minua puhuttelee Anna Soudakovan tapa kertoa. Aiemmin luin hänen esikoiskirjansa Mitä männyt näkevät.
Uskon, että on entistäkin tärkeämpää ymmärtää Suomeen muuttaneiden ajatuksia ja kokemuksia. On myös hyvä tarkastella suomalaisille tuttuja asioita jonkun muun näkökulmasta.
Yksi asia, joka jäi nyt taas mietityttämään hieman enemmän, on ulkopuolisuuden tunne.
Ajattelen, että maahanmuuttajallahan on itsestäänselvästi tunne ulkopuolisuudesta, koska hän on niin monella tapaa erilaisesta kulttuurista kotoisin.
Silti olisi hyvä muistaa, ettei kulttuuriero välttämättä ole ainoa erottava tekijä, tarkoitan, että ilman erilaista taustaakin moni tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Olen ennenkin pohtinut sitä, miten lähes jokainen ihminen kokee erilaisuutta - eli siis tuntee, että muut ovat osa yhtenäistä joukkoa, ja juuri minä olen (ainoa?) se, joka tuntee itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tätä olen omille lapsillenikin yrittänyt kertoa, ettei se päällepäin näkyvä "yhteenkuuluvuus" välttämättä aina ole totta!
Vähän vastaavasti ajatus siitä, että "kaikki muut" ovat niin rohkeita ja esiintymistaitoisia jne., miksi vain minä jännitän sosiaalisia tilanteita. Olen usein väittänyt, että suurin osa ihmisistä jännittää vastaavia tilanteita, mutta ihmiset suhtautuvat jännitykseen eri tavalla - ja joku on ehkä harjoitellut sellaisia tilanteita enemmän.
No, tämä meni nyt jo hieman sivuraiteille, mutta tykkäsin jälleen Soudakovan tarinasta ja kirjoitustyylistä. Alku oli ehkä hieman sekava, jälleen kerraan hypittiin edes takaisin ajassa. Kannattaa siis olla tarkkana, että pääsee kärryille.
Tässä kirjassa tuli myös pieni kurkistus viime kevään Venäjä - Ukraina-tilanteeseen ja siihen, miten se vaikuttaa Suomessa asuviin, venäläistaustaisiin ihmisiin.

((277 sivua.)

Haanpää, Päivi: Pysähdyskoe

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
Art House Oy, 2021
Luin ~ 23.10.2022

Kuvaus:
Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40-vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.
Työorientoituneessa nykymaailmassa moni määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?

Kommentti:

Just nyt en jaksa enempää kommentoida, vaikka olenkin itse toteuttanut sijaisuuksien välissä näitä pysähdyksiä.
Sain eilen koronatestistä positiivisen tuloksen ja nyt oon kipeä.

(170 sivua.)

Nivukoski, Paula: Kerran valo katoaa

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022

Kuvaus:

Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Kommentti:

Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.

Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.

(414 sivua.)

Day, Elizabeth: Täydellinen elämä

Elizabeth Day: Täydellinen elämä
Magpie, 2021
Suom. Elina Lustig
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.10.2022

Kuvaus:

Elizabeth Dayn romaani Täydellinen elämä on psykologinen perhedraama, joka tarjoilee koukuttavan ja intensiivisen lukuelämyksen. Tarinan keskiössä ovat nopeasti parisuhteessaan etenevät Marisa ja Jake, joiden elämä mutkistuu heidän luokseen muuttavan vuokralaisen Katen ilmestyessä kuvioihin. Marisan tulkinnan mukaan lopulta vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä. Tarina on täynnä otteessaan pitäviä jännitteitä ja yllättäviä käänteitä.
Koukuttava ja intensiivinen lukuromaani pakkomielteisen perheonnen tavoittelusta.
Marisa ja Jake ovat tunteneet vasta vähän aikaa, kun Jake pyytää Marisaa muuttamaan luokseen ja he alkavat yrittää lasta.
Suhde joutuu koetukselle, kun he ottavat taloonsa vuokralaisen. Kate ei tunnu käsittävän yksityisyyden rajoja, hän on epäilyttävän kiinnostunut Jakesta ja kyselee jatkuvasti lapsesta.
Marisa on varma, että Kate ei väisty ennen kuin on saanut kaiken haluamansa. Vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä.
Jännitteinen, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen perhedraama.

Kommentti:

Tämä oli todellakin jännittävä, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen draama. Alku ei oikein sytyttänyt ja meinasinkin jättää kirjan kesken. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, koska tässä olikin yllätyksiä tiedossa.
Todella hyvin kirjoitettu näkökulman muutos!

(464 sivua.)