Leppänen, Aino: Terkuin ope

Aino Leppänen: Terkuin ope
MyllylahtiOy, 2022
Luin ~ 29.5.2022

Kuvaus:

Hykerryttävän tarkkanäköinen romaani opettajan työstä 2020-luvun Suomessa. Kielioppivirheiden ja opiskelijoiden kadonneen motivaation virvoittamisen lomaan vipinää tuo niin innokas työkaveri kuin etätyön kurimuskin.
Keski-ikää lähestyvä Aisku kokee olevansa kutsumusammatissaan lukion lehtorina, mutta nykyään opettaja tuntuu olevan myös äiti, psykologi, päiväkodin täti ja poliisi. Joskus tekisi mieli antaa tyhmiin kysymyksiin niin kipakka vastaus, että Wilma välkkyisi punaisena. Ja aivan kuin lähiopetuksessa ei olisi tarpeeksi, keväällä 2020 puhkeava pandemia pakottaa opettajan muokkaamaan materiaalinsa muutaman päivän varoitusajalla tietokoneen ruudulle sopivaksi. Onneksi sentään tunnit voi aloittaa aamuteen kera peiton alta.
Kotiarkea tahdittaa yksinhuoltajuus ja lentopallovalmentajan pesti. Parisuhdetta ei oikeastaan ehdi edes kaipaamaan, mutta kun tarjolla on sekä vanhaa suolaa että uuteen lajiin tutustumista, on Suvivirren soidessa Facebookin parisuhdestatus vähintäänkin vaikea selittää.
Terkuin ope käsittelee humoristisesti nykylukion tilaa ja opettajien jaksamista haasteellisessa arjessa, jossa muutoksista on vaikea valittaa leimautumatta jämähtäneeksi. Mitä kaikkea opettajan virkahymyn taakse piiloutuukaan?

Kommentti:

Kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Kaipasin nopeasti luettavaa, sujuvaa kerrontaa, mielellään vähän ronskiakin huumoria ja hauskoja juonenkäänteitä. Juuri niitä sain.
Tämä kirja toi hyvällä tavalla mieleeni nuoruudessa luetut (ahmitut) Anni Polva-kirjat ja vastaavat, mutta nykyaikaan ja vieläpä tuoreeseen pandemia-aikaan siirrettynä. Kyllä hihittelin ja hörähtelin useampaankin otteeseen lukiessani Aiskun edesottamuksista.
Oikeastaan ainoa, mitä olisin ehkä vielä kaivannut, olisi ollut jonkinlainen jatko parin oppilaan tarinaan. Kirjassa on nostettu kaksi oppilasta enemmän esiin; lähes täydellinen Anu, jonka persoonaan odotin ehkä pientä säröä. Ja Riku, joka sai Aiskun sapen kiehumaan: hänestäkin olisin halunnut lukea vielä jotain lisää; miksi Riku toimi niin kuin toimi.
Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni varsin raikas tuulahdus opettajan elämästä ja työstä nykykoulussa. Bonuksena on kuvaus siitä, miten pandemia muutti elämäämme keväällä 2020.

(328 sivua.)

Haahtela, Joel: Jaakobin portaat

Joel Haahtela: Jaakobin portaat
Otava, 2022
Luin ~ 25.5.2022

Kuvaus:

Vangitseva pienoisromaani vie ikivanhojen myyttien ja lumisateen läpi ihmisyyden ytimeen
Mies saa puhelinsoiton: hänen veljensä on hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa Jerusalemissa ja tarvitsee saattajaa päästäkseen kotiin.
Perillä mies majoittuu veljensä vuokrahuoneistoon vanhan kaupungin liepeillä ja löytää merimiespappina toimineen isoisänsä vanhan muistikirjan. Kirjassa on salaperäinen merkintä: Jaakobin portaat. Merkintä alkaa kiehtoa miestä, ja se saa hänet kulkemaan yhä syvemmälle kaupunkiin. Matkaoppaana toimii öitään kattoterassilla viettävä psykoterapeutti.
Mutta miksi talvisessa Jerusalemissa tuoksuu syreeni? Minkä vuoksi mies oikeastaan saapui sinne?

Kommentti:

Viehättävä kirja, jonka olisi ansainnut rauhallisemman mielentilan, jolloin olisi voinut kiinnittää huomion tekstiin, ajatuksiin ja rivien väleihin paremmin.
Valitettavasti olin kovin rauhaton ja onnistuin lukemaan tätä vain pieninä, hajanaisina pätkinä. Taisin myös vahingossa lukea tämän pienoiskirja-"trilogian" kolmannen osan ennen kakkosta. Ei se tosin taida haitata, itsenäisiä osia ovat.
(192 sivua.)

Steen. Helena: Paikka hyvässä perheessä

Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä
Minerva Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 20.5.2022

Kuvaus:

Piian osa ei 1930-luvun Englannissa ollut helppo - varsinkaan suomalaistytölle.
Helena Steenin esikoisromaani avaa elävästi lukijan eteen 1930-luvun Englannin tapoineen ja vaatteineen, autoineen ja aatteineen.
Anni on lapsellinen ja hemmoteltu varakkaan karjalaisperheen tytär, joka lähetetään 1933 ulkomaille piikomaan lähisuvun mielestä sopimattoman käytöksen takia.
Laivalla matkalla Englantiin Anni tapaa Martin, suomalaisen liikemiehen, johon hän rakastuu. He joutuvat laivamatkan jälkeen erilleen, ja Anni aloittaa kovan työn isäntäperheessä Devonissa. Isäntäperheen herran ja rouvan avioliitto rakoilee, ja herra alkaa pian kiinnostua Annista.
Vauhdikas Anni ystävystyy naapuriperheen palvelijan kanssa ja törmää luokkayhteiskunnan rajoihin ja kulttuurieroihin. Kouluja käyneen nuoren suomalaisnaisen ei ole helppoa alistua vanhakantaiseen palvelijan rooliin, etenkään kun maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia.
Vanha Downton Abbeysta tuttu Englanti luokkajakoineen, herrasväkineen ja palvelijoineen on yhä voimissaan, mutta muutoksen tuuli puhaltaa - niin palvelijoiden keittiöissä kuin herrasväen salongeissa.
Paikka hyvässä perheessä aloittaa Parempaa väkeä -romaanisarjan.

Kommentti:

Mukava ja uskottava hyppäys menneeseen aikaan. Ainakin itselleni uusi näkökulma 1930-lukuun, aikaan ennen toista maailmansotaa. Suomalaistyttö englantilaisessa perheessä piikana. Kasvattava kokemus ja tarina käänteineen sekä kielenkäyttö on varsin uskottava. (Tämä huomio siksi, että aina näin ei suinkaan ole, jotkin sanat tai pienetkin käännösvirheet saattavat joskus laimentaa itse tarinan uskottavuutta.) Tykkäsin!
Nyt vasta huomasin, että jatkoa on luvassa, hyvä niin.

(352 sivua.)

Clayton, Dhonielle ym.: Blackout

Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon: Blackout
Blackout, 2021
Suom. Outi Järvinen
Otava, 2022
Luin ~ 12.5.2022

Kuvaus:

Ensikohtaamisia. Katkeria exiä. Ikuista ystävyyttä. Kuusi hurmaavaa rakkaustarinaa New Yorkin tähtitaivaan alta.
Kun kaupungin sähköt katkeavat, iskevät toisenlaiset kipinät. Äkillisen helleaallon pimentämä New York City saa salaisuudet paljastumaan rakkaudet alkavat ja päättyvät, ystävyydet syvenevät ja ovet avautuvat uusille mahdollisuuksille. Newyorkilaiset nuoret kohtaavat suuria tunteita, mutta myös pieniä oivalluksia itsestään. Jokainen novellikokoelman tarina on ylistys nuoruuden ainutlaatuisille hetkille.
Kuuden säkenöivän taidokkaan kirjailijan tekstit kietoutuvat yhteen lumoavasti, hehkuen lempeyttä kuin lämmin kesäilta.

Kommentti:

Jännä idea, kuuden kirjailijan novellikokoelma, jossa kaikki tarinat nivoutuivat toisiinsa. Osa tarinoista oli myös pätkitty osiin. Kiva ide, mutta tällaisena suoraviivaisuuksien ystävänä menin kyllä hieman sekaisin henkilöistä, kun tarinat limittyivät toisiinsa varsin paljon. Niissä oli myös paljon samoja piirteitä, olivathan kaikki eräänlaisia rakkaustarinoita.
Oli mukava lukea vaihteeksi vähän nuoremmille lukijoille suunnattua tekstiä.

(242 sivua.)

Tuuri, Antti: Mies kuin pantteri: Wahlroosin elämä

Antti Tuuri: Mies kuin pantteri: Wahlroosin elämä
Otava, 2022
Luin ~ 7.5.2022

Kuvaus:

Koskettava kuvaus kehitysvammaisen miehen elämänvaiheista.
Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, nähtiin heti, että hänellä on Downin syndrooma, tai niin kuin silloin sanottiin: lapsi oli mongoloidi. Lääkärit suosittelivat pojan antamista jo vauvana hoitolaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin: he halusivat pitää lapsen kotonaan, hän sai kasvaa rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä ja käydä erityiskoulua. Aikuisena Wahlroos kutoi monet hienot matot ja ryijyt suojatyöpaikassa. Nyt on eläkepäivien aika ja uudet haasteet.Kirjailija Antti Tuuri on seurannut läheltä Wahlroosin elämää yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.

Kommentti:

Niin lämpimästi kerrottu kirja Wahlroosin elämästä. Samalla melkoinen tietopaketti kehitysvammaisten asemasta ja sen muutoksistakin viime vuosikymmeninä.
Ainakin nuorempana Wahlroos olisi ollut varsin otettu siitä, että hänestä on kirjoitettu kirja, nyt vanhemmiten muistisairaus on ehkä jo vienyt sen ilon.
Hieno kirja.
(158 sivua.)

Skeslien Charles, Janet: Kirjasto Pariisin sydämessä

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä
The Paris Library, 2021
Suom. Katariina Kallio
Bazar Kustannus Oy / WSOY, 2022
Luin ~ 5.5.2022

Kuvaus:
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet'lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät - perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

Kommentti:
Kirja oli toisaalta kevyehkö, mutta sisälsi kuitenkin runsaasti viisaita ajatuksia ja elämänohjeita.
Joitakin tekisi mieli poimia tähänkin, joten palaan ehkä asiaan vielä myöhemmin.
(475 sivua.)

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla
Schildts & Söderströms, 2013
Luin ~ 29.4.2022

Kuvaus:

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa – mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.

Kommentti:

Omakohtainen kertomus sairaudesta, jota on varmaan vaikea tunnistaa ja vaikea hyväksyä. Toisaalta ajattelen, että diagnoosin saaminen olisi tärkeää, muuten ihmistä on todella vaikea auttaa. Vasta diagnoosin saatuaan ihminen saattaa ehkä itsekin voida ymmärtää ja vähitellen myös hyväksyä sairautensa ja sen vaikutukset elämään.
Suurin toive olisi, että vaikeat vaiheet voisi oppia tunnistamaan jo alkuvaiheessa, jolloin ne ehkä eivät pääsisi niin pahoiksi. Voisi myös oppia tunnistamaan tilanteet tai muut asiat, jotka laukaisevat sairauden pahenemisen.
Sairastuneen lisäksi tilanteesta kärsii aina myös lähipiiri; perhe, ystävät, työyhteisö.
Toivottavasti tämä kirja lisäisi taas hiukan ymmärrystä näitä asioita ja näitä ihmisiä kohtaan.
Rohkea kirja, koska on hyvin omakohtainen. (Näin olen ymmärtänyt.)

(266 sivua.)

Mäki, Merja: Ennen lintuja

Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 26.4.2022

Kuvaus:

Koskettava romaani nuoresta evakosta ja raastavasta koti-ikävästä
HELMIKUU 1940. Parantajan opissa ollut Alli pakenee Sortavalasta pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on mielessään kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana äidin kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
Sota ei kuitenkaan pienen ihmisen toiveita kuuntele. Kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle, ja Allin on lähdettävä raskaalle evakkotaipaleelle kohti Seinäjokea. Siellä hän joutuu kohtaamaan isän sukulaisten armopalat, vieraat tavat ja työn sotasairaalassa.
Vain tyhjät rannat odottavat Karjalassa muuttolintuja. Voiko Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottunut kalastajantytär juurtua Pohjanmaan laveille pelloille? Entä mikä tekee kodin - rakkaus toiseen ihmiseen vai tutut maisemat?

Kommentti:

Todella koskettava tarina ja nyt jos koskaan ajankohtainen näkökulma. Millaista oli, kun rauhansopimus ja uusi raja muutti omat kotikulmat vieraan maan omaisuudeksi ja ihmiset joutuivat jättämään kotinsa ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea, aivan erilaisiin maisemiin. Kaikilla vielä vastikään koettu sota ja sen tuomat murheet ja traumat lastinaan.
Juuri tällä hetkellä tämä tarina koskettaa erityisesti, kun sota riehuu Ukrainassa ja jälleen niin monet joutuvat jättämään kotinsa.
Koti on aina koti, ja vaikka olisi hyvätkin oltavat, vierauden tunne ei lähde helposti. Toiset toki sopeutuvat uusiin oloihin helpommin kuin toiset, ja siihen vaikuttavat niin monet eri asiat.
Evakkotarinan lisäksi kirja käsittelee hienosti, tarkkasilmäisesti myös muita asioita. Päähenkilön suhde äitiinsä ja äidin oma historia nousevat esiin. Miten paljon periytyykään sukupolvelta seuraaville. Kaikilla meillä on omat rikkinäisyytemme, joiden kanssa pitää yrittää selviytyä. Ja vaikka kuinka yrittäisi estää, osa omasta rikkinäisyydestä valuu eteenpäin.
Kirja oli hienolla tavalla sekä realistinen että runollinen.

Sitaattinosto s. 323: "Kun seisoo vuosikaudet kalliolla odottamassa soimavenettä, tuuli tuivertaa rintaan onkalon. Sellaiset onkalot vellovat yksinäisyyttä ja ikävää....
Monelle sellainen on liikaa. Se, mikä ihmisen sisällä virtaa, muuttuu lietteiseksi. Onkalo rinnassa alkaa valuttaa tyytymättömyyttä, liejuista seisahtanutta sameaa, eikä sellaisen valuessa iholla voi enää seistä paikoillaan. " Tämä kolahti.


(415 sivua.)

Moyes, Jojo: Morsianten laiva

Jojo Moyes: Morsianten laiva
The Ship of Brides, 2005
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 21.4.2022

Kuvaus:

Vuosi 1946. Australiasta Isoon-Britanniaan seilaava valtamerilaiva HMS Victoria on lastattu sota-ajan morsiamilla, joiden on tullut aika lunastaa avioliittolupauksensa, sekä sodasta palaavilla merijalkaväen nuorukaisilla.

Vaikka soveliaisuussäännöistä yritetään pitää tiukasti kiinni, auringonkylpemällä kannella vanhojen sitoumusten merkitys haalistuu herkästi, ja jännitteet laivalla syvenevät. Kuinka pitää kiinni poikkeusaikoina annetuista lupauksista, kun houkutukset ovat tässä ja nyt?
Joillekin matkustajista itse matka osoittautuu tärkeämmäksi kuin sen määränpää. Yksi heistä on menneisyyden piinaama Frances, jonka elämä saa laivalla kokonaan uuden suunnan.

Kommentti:

Tässä on mielenkiintoinen tarina ja ainakin itselleni uusi näkökulma 2. maailmansotaan, tai oikeastaan heti sen jälkeiseen aikaan.
Onneksi näitä Jojo Moyesin aiemmin ilmestyneitä kirjoja suomennetaan, tykkään kyllä kovasti hänen tarinoistaan. Vaikka tarinat ovat romanttisia, en silti luokittelisi tätäkään suoranaiseksi chiclitiksi.

(495 sivua.)

Laurén, Anna-Lena & Lodenius, Peter: Ukraina - rajamaa

Anna-Lena Laurén & Peter Lodenius: Ukraina - rajamaa
Ukraina, Gränslandet, 2015
Suom. Liisa Ryömä ja Robert Ryömä
Teos & Schildts & Söderströms, 2015
Luin ~ 17.4.2022

Kuvaus:

Mitä Ukrainassa oikein tapahtui vuonna 2014? Laajat mielenosoitukset ja verilöyly Kiovassa johtivat siihen, että presidentti Janukovyts lähti maasta. Monet ajattelivat, että tie Eurooppaan oli nyt auki. Sittemmin Ukraina on tehnyt liitännäissopimuksen EU:n kanssa, mutta samalla menettänyt Krimin niemimaan ja osittain hallinnan Itä- Ukrainassa. Ukrainasta on tullut kansainvälinen vedenjakaja, joka laukaisi syvän ja peruuttamattoman kriisin Venäjän ja lännen välillä.
Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén on ollut tapahtumaketjun alusta lähtien paikalla vuoroin Kiovassa, vuoroin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Tässä kirjassa hän kertoo tapaamistaan ihmisistä ja kokemuksistaan kentältä, tilanteista ja paikoista.
Kirjan toinen tekijä, toimittaja Peter Lodenius laatii taustoituksen niin aiemmille kuin myöhemmillekin tapahtumille Ukrainassa. Lodeniuksella on pitkä kokemus Itä- ja Keski-Euroopasta. Hän on kirjoittanut kirjan Ukraina i Europas mitt.

Kommentti:

Sattuneista syistä kiinnostaa lukea, mitä siellä Ukrainassa on oikein tapahtunut viime vuosina. Tämä kirja on painettu v. 2015, joten Krimin valtauksen ja tämän kevään sodan välistä ajanjaksoa ei tässä käsitellä ja paljon kysymyksiä jää ilmaan.
Venälä'istä mentaliteettia tässä toki avataan. Kirjailija tuntee monia venäläisiä, mutta aiheesta Ukraina on oikeastaan mahdoton puhua, koska jotkin asiat eivät vain tavoita. Heillä on järkkymättömän syvä vakaumus siitä, että jossain on aina jokin ulkopuolinen voima, joka vaikuttaa taustalla. Taistelu on lopulta aina näiden suurten voimien välinen, ei ihmisten.
Ja lopulta kaiken takana on länsi, siis USA.

(129 sivua.)

Ikola, Kaisa: Oikein nurin

Kaisa Ikola: Oikein nurin
Kaisa Ikola, 2011
Saga Egmont, 2020
Luin ~ 16.4.2022

Kuvaus:

Anni, reilu kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen, kokee itsensä silloin tällöin epävarmaksi ja yksinäiseksi. Annin miehellä on menestyvä yritys ja parin talous on vakaalla tolalla, mutta Anni näkee elämästään puuttuvan jotain.
Kun menevä sinkkuystävä Ninni kannustaa perustamaan käsityöblogin, Annille avautuu aivan uusi ja ihana käsitöiden maailma. Tuoko neuleblogi Annin elämään toivottua muutosta ja mihin kaikkeen "sen oman jutun" löytäminen johtaakaan?
Kommentti:

Tämä kirja on hyvin erityinen.
Muistan, kun neuloblogien kulta-aikaan "tutustuin" Kaisaan, osallistuimme moniin netin neuletempauksiin, järjestimmekin niistä joitakin.
Kaisa kirjoitti tämän kirjan, jolle ei kuitenkaan löytynyt tuolloin kustantajaa. Kaisa myi sitten kirjaa hyväntekeväisyysperiaatteella. Kun maksoi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle omavalintaisen summan, sai kirjan ja sen saattoi lukea joko koneelta tai tulostaa itse luettavaksi.
En ole aivan varma, maksoinko jollekin hyväntekeväisyystaholle vai enkö, mutta tulostaminen kuitenkin jäi, koska se tuntui liian vaivalloiselta silloin.
Pari vuotta sitten uusi kustantaja kiinnostui Kaisan kirjoista ja samalla tämäkin kirja tuli kustantajan valikoimiin, lopulta myös painetussa muodossa.
Laitoin kirjan heti kirjaston varauslistalleni, mutta osallistuin myös (kahdesti!) kirjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan Facebookissa. Hävisin molemmat huutokaupat, mutta sainpahan ainakin nostettua loppusummaa muutamalla kympillä, josta taputan itseäni selkään. :D
Se, etten saanut kirjaa hyväntekeväisyystempauksen kautta kirjailijan omistuskirjoituksella, jäi kyllä vähän harmittamaan, etenkin, kun olin ajatellut maksaa Ukrainan keräykseen reilun tasasumman, mikäli olisin huutokaupan voittanut.
Viime viikolla sain noutaa kirjan kirjastosta ja nyt se on vihdoin luettu!
Kyllä tykkäsin. Osansa on tietysti nostalgiapläjäyksellä, tämähän toi vanhat kunnon neuleblogiajat mieleen. Tämän blogin nimikin on perua tuolta ajalta, kun mietin kahden blogisysteemin välillä ja päädyin virallista neuleblogia pitämään Vuodatuksen puolelle. Sittemmin neulebloggaaminen on jäänyt, mutta Ravelryhän toimii edelleen hyvänä neulepäiväkirjana ja tämä blogi nyt lukupäiväkirjani.
Kirjassa on tosi kiva, vetävä juoni, sujuvaa dialogia, huumoria, hyvinkin uskottavat henkilöhahmot ja vaikka kirja on kevyehkö, siinä käsitellään ihan oikeita, kipeitäkin asioita.
Mielestäni on myös melkoinen kulttuuriteko kirjailijalta dokumentoida tuota yhtä ajanjaksoa, kun internet todella tuli kaikkien koteihin. Alkuun sähköposti todella tarkistettiin pöytäkoneelta kotona, vuorotellen. Perheessä jaettiin ruutuaikaa ja sitä vahdittiin munakellon kanssa!
Kommentit ja niihin vastaaminen oli huikea kokemus omalle siihen asti yksinäiselle kutimen kanssa nyhräämiselle. Yhteisöllisyys ja uusien blogien löytäminen, tempauksiin osallistuminen ja erilaisten blogiarvontojen järjestäminen toi säpinää elämään. Alettiin neuloa myös muilla kielillä ja tutustuttiin yli maanosarajojen. Oi niitä aikoja!
Blogikirjoituksia, niiden otsikoita ja kuvakulmia saattoi välillä miettiä pitkin päivää, varmaan joskus yölläkin. :)
Käsittämätön määrä neuleita valmistui, ei vähiten Lankahamsterien aikana.
:D Hymy tulee huulille vieläkin muistellessa, vaikka enää en paljon blogeja luekaan. Nyt olemme siirtyneet Facebookiin ja Instagramiin ja neuleyhteisö sellaisena kuin se tuolloin oli, on laajentunut ja hajaantunut.
(340 sivua.)

French, Nicci: Perjantai mielessä

Nicci French: Perjantai mielessä
Friday On My Mind, 2015
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2022
Luin ~ 11.4.2022

Kuvaus:

Thamesista nostetaan ruumis, jonka kädessä on sairaalaranneke. Siinä on Frieda Kleinin nimi, ja miehen kurkku on viilletty auki. Frieda tunnistaa miehen - ja on yhtäkkiä murhan pääepäilty, oikeastaan ainoa epäilty.
Pidätyksen uhatessa hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi paeta ja selvittää, kuka miehen murhasi. Suurkaupungissa piilottelu onnistuu ystävien avulla, mutta Frieda altistuu tappajan pyrkimyksille, mitä ne sitten ovatkin, ja kuka tappaja sitten onkin.
- Viikonpäiväsarjan viidennessä kirjassa psykoterapeutti Frieda Klein ja hänen ystävänsä ja vihollisensa joutuvat kovien haasteiden eteen ennen kuin koittaa totuuden hetki.

Kommentti:

Tämä on kyllä varsin koukuttava sarja, ja todella karmiva, kun ensimmäisestä kirjasta lähtien mukana ollut murhaaja vaanii päähenkilöä ja hänen lähipiiriään. Onko mahdollista, että Friedan ympärillä on muitakin murhanhimoisia, kuin Dean Reeve?
Kirjan loppuun oli varattu melkoisen muheva juonikoukku, ja lisäksi uteliaisuutta herättää salaperäinen Walter Levin. Mitä tämä oikein edustaa?
Tämä on sarjan uusin suomennettu osa, ja jälleen joudun odottelemaan muutaman kuukauden seuraavaa suomennosta. Onpa kutkuttavaa!

(303 sivua.)

Lahiri, Jhumpa: Kaima

Jhumpa Lahiri: Kaima
The Namesake, 2003
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Tammi (Gummerus), 2005
Keltainen kirjasto nro 368
Luin ~ 7.4.2022

Kuvaus:

Kaima kertoo Bostonissa asuvasta Gangulin bengalilaisperheestä ja sen jäsenten vähittäisestä, eri tahtiin etenevästä kotiutumisesta uuteen maahan.
Kirja alkaa vuodesta 1968, jolloin hiljattain vihityille ja Amerikkaan saapuneille Ashima ja Ashoke Gangulille syntyy poika. Hän saa nimekseen Gogol suuren venäläisen kirjailijan mukaan, koska tämä teos on aikoinaan pelastanut hänen isänsä hengen.
Perheen isä saa töitä yliopistolta ja tuntuu sopeutuvan amerikkalaiseen yhteiskuntaan melko helposti, mutta perheen äiti Ashima ei pääse tunteestaan, että muukalaisuus on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamatonta odotusta ja jatkuva taakka.
Kirjassa kuvataan Gogol Gangulin aikuistumista sekä ahdistusta, jota hän tuntee perhetaustansa ja oudon, vanhan nimensä vuoksi. Hänen elämäänsä seurataan kolmekymppiseksi saakka, uuden vuosituhannen vaihteeseen, ja tarinan edetessä hahmottuu, kuinka pitkällinen ja kipeäkin on itsensä löytämisen ja hyväksymisen prosessi.

Kommentti:

Tuossa esittelyn loppulauseessa tiivistyi kirjan anti. Siirtolaisuus ja outouden tunne, joka loppujen lopuksi taitaa olla meissä kaikissa. Koska sitä tunnemme niin monista eri syistä, kehittyy helposti ajatus, että olemme ainoita, joilla sellainen tunne on. Mitenkään väheksymättä sitä tunnetta ja sen aiheuttamia asioita ihmisten elämässä, olen alkanut yhä enemmän uskoa, että se on lopulta aika olennainen osa ihmisyyttä.
Hyvä, luotettava käännös on asia, jota alkaa myös yhä enemmän ja enemmän arvostaa.

Täällä on hyvä kirjoitus tästä kirjasta.

(413 sivua.)

Acevedo, Elizabeth: Kaikilla mausteilla

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla
With the Fire on High, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020
Luin ~ 3.4.2022

Kuvaus:

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin.
Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja.
Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan.

Kommentti:
Aina välillä on terveellistä tehdä hyppäys ya-kirjojen pariin.
Tässä oikein sympaattinen ja empaattinen tarina teiniäidin elämästä.

(337 sivua.)

Archer, Jeffrey: Kruuna vai klaava

Jeffrey Archer: Kruuna vai klaava
Heads You Win, 2018
Suom. Saana Rusi
Sitruuna Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 29.3.2022

Kuvaus:

Leningrad, Venäjä, 1968. Alexander Karpenko on syntynyt maansa johtajaksi. Kun KGB murhaa Alexanderin isän, hän pakenee Venäjältä äitinsä kanssa. Satamassa Alexander joutuu valitsemaan, hypätäkö Amerikkaan vai Englantiin menevään rahtilaivaan. Alexander jättää päätöksen kolikon varaan, ja hänen tulevaisuutensa on sinetöity käden käänteessä. Jeffrey Archerin eeppinen tarina kattaa kolmekymmentä vuotta ja kaksi maanosaa. Seuraamme Alexanderin voittojen ja pettymysten siivittämää elämää, kun hän nuorena maahanmuuttajana haluaa asettua uuteen elämään uudessa maailmassa ja elää kahta rinnakkaiselämää Alexina New Yorkissa ja Sashana Lontoossa. Tarinan edetessä molemmat ymmärtävät, että löytääkseen tulevaisuutensa heidän pitää tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa.

Kommentti:

Minulla on pitkään ollutlistalla lukea Jeffrey Archerin sarja (en nyt muista niemä tarkemmin), mutta päätin kuitenkin lukea jonkin yksittäisen kirjan ensin. Ja olipahan aikamoinen seikkailu. Kirjan aihe on myös varsin (tai suorastaan karmivan) ajankohtainen.
Loppuratkaisu on aika mielenkiintoinen, mutta kirjailijan ajatus rinnakkaiselämien ratkaisusta jäi itselleni lopulta hieman hämäräksi.
(509 sivua.)

Brotherus, Hanna: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini
WSOY, 2021
Luin ~ 23.3.2022

Kuvaus:
Kuka on elämäsi tärkein ihminen?
Ainoa kotini on rohkea romaani naisen halusta nähdä itsensä kokonaisena.
"Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle."
Kun lapset lähtevät kotoa, päähenkilö haluaa sukeltaa syvälle menneisiin vuosiin. Hän haluaa ymmärtää, miten monta elämää hän on oikeastaan elänyt pysähtymättä miettimään, kenen silmin hän on itseään aina katsonut, keitä kaivannut rinnalle ja mitä vielä on edessä. Alkaa armoton matka lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kirjoittaminen antaa voimia ravistella elettyä elämää, ympärillä olevia ja omaa itseään.
Hanna Brotheruksen esikoisromaani luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti. Teos käsittelee lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta. Ja sitä kun rakkaus ei riitä ja kun ei riitä itselleen. Kaikenkattavaa on elämisen vimma ja keskeneräisyyden hyväksyminen..

Kommentti:

Kirja, joka pysäytti pohtimaan.
Kirja, joka sanoitti hyvin paljon tuttua.
(329 sivua.)

Hannah, Kristin: Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
The Great Alone, 2018
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2021
Luin ~ 18.3.2022

Kuvaus:

Arvaamaton tuuli ja kesyttämätön luonto: kun Ernt Allbright palaa Vietnamin sodasta traumatisoituneena miehenä vuonna 1974, hän päättää hetken mielijohteesta muuttaa Alaskaan ja ottaa vaimonsa Coran ja tyttärensä Lenin mukaan, halusivat nämä tai eivät.
Alaskan pitkät, valoisat kesäpäivät saavat elämän tuntumaan ensin paratiisilta, mutta talven edetessä ja pimeyden laskeutuessa Leni ja Cora huomaavat olevansa oman onnensa nojassa, kun ihmismieli osoittautuu villiä luontoa vaarallisemmaksi.

Kommentti:

Melkoinen tiiliskivi ja aika raskaasta aiheesta.
Kuvaus karmeasta perheväkivallasta ja rakkaudesta, joka on toki suurta, mutta myös tuhoavaa.
Hieman ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta, en tiedä jääkö tämä mieleen kauniina rakkaustarinana vai sarjana suuria vääryyksiä, joita rakkauden nimissä tehdään.
Ei voi olla ajattelematta, miten eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos perheen äiti olisi tajunnut, miten suurta vahinkoa perheen väkivalta-asetelma aiheutti tyttärelle, joka joutui koko nuoruutensa elämään väkivallan varjossa ja vielä lisäksi olemaan äidin tuki ja turva.
(552 sivua.)

Haahtela, Joel: Adèlen kysymys

Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Otava, 2019
Luin ~ 11.3.2022

Kuvaus:

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adèlen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adèlesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adèle esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

Kommentti:

Seuraava huippukirja!
Joel Haahtela on minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus. Uusin kirjansa osui silmiini kirjaston VIP-hyllyssä ja päätin lainata tämän pienoisromaanin ensin. Olipa hieno lukukokemus. Niin suuria ajatuksia pienen ja kauniin kirjan sisällä.

(188 sivua.)

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor, 2019
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.3.2022

Kuvaus: (takakansi)

Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua.
Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin Lähdin veljen luo jäi.
Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on.
Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien ytimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan.

"Siinä missä Lähdin veljen luo avasi pirullisen, sadistisen isän haudan ja perinnön, Viedään äiti pohjoiseen yrittää ymmärtää pelkurimaista, lannistunutta, silmänsä kaikelta ummistanutta äitiä." (Aftonbladet)

Kommentti:

Huikea jatko janakipon tarinaan. Tykkään niin paljon Karin Smirnoffin kirjoitustyylistä ja myös tästä tarinasta, niin karu kuin se onkin. Nyt saattoi olla hippunen huumoriakin mukana, vaikka aiheet eivät yhtään edellisestä osasta keventyneetkään. Odotan todella innolla sarjan seuraavaa osaa. Toivottavasti karinsmirnoffin tekstiä tulee vielä lisää muutenkin.
(Anneli on kirjoittanut todella hyvän arvion tästä kirjasta.)

(332 sivua.)

Markkula, Inkeri: Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava, 2021
Luin ~ 4.3.2022

Kuvaus:

Vavahduttava romaani rakkaudesta ja petoksesta vie jäätikölle, joka uhkaa kadota alta.
Kanada 1970. Nuori nainen kulkee tundralla lapsi kohdussaan, kuuntelee jäätikön jyrinää ja pelkää pahinta. Samaan aikaan toisella puolella maata toinen nainen kulkee adoptiotoimiston rappusia ja toivoo parasta.
Yli 30 vuotta myöhemmin fyysikko Unni tutkii Baffinin saarella, miten nopeasti Pennyjäätikkö sulaa. Yhtä paljon hän tahtoo tietää, missä on Jon, jonka hän tapasi saarella vuotta aiemmin.
Kanadalaisen Jonin ja saamelaistaustaisen Unnin rakkaustarina on sydäntäsärkevä kertomus koti-ikävästä ja väkevä puolustuspuhe ihmisen ja pohjoisen luonnon vapaudelle.

Kommentti:

Todella kaunis kuvaus karusta aiheesta. Kertomus alkuperäiskansojen syrjimisestä ja tuhoamisesta ja siitä, mitä inhimillisiä kärsimyksiä se on aiheuttanut. Hienosti, mutta sydämeenkäyvästi toimii mielestäni oman alkuperäkansamme saamelaisten ja Grönlannin inuiittien rinnastus tässä tarinassa. Tämä on tärkeä muistutus asioista, joita on tapahtunut ihan lähellämme, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten.
Vieläkö jotain asioita voisi korjata tolalleen? Toki moni alkuperäiskansa on jo joutunut niin hajalleen, että oman kulttuurin vaaliminen voi olla jo vaikeaa.
Toinen tärkeä aihe tässä kirjassa on ilmastonmuutos.

(314 sivua.)