Harrison, Sue: Äiti Maa, isä Taivas

Sue Harrison: Äiti Maa, isä Taivas
Mother Earth, Father Sky, 1990
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1995

Luin ~ 27.2.3014

Kuvaus:
Heiniä ja marjoja keräämässä ollut nuori Chagak katselee avuttomana ja kauhuissaan, kun muukalaiset tappavat hänen kylänsä ihmiset. Haudattuaan läheisensä Chagak pakkaa ik-veneensä ja lähtee vielä elossa olevan pikkuveljensä kanssa kotisaareltaan kohti valaanpyytäjien, isoisänsä saarta. Chagak ohjaa ikinsä autiolta näyttävälle rannalle levätäkseen hetken. Saaren ainoa asukas Shuganan, vanha shamaani, ottaa tulijat ystävällisesti vastaan. Mutta vielä samana kesänä saarta lähestyy toinenkin vene. Ikyakista nousee lyhyiden heimoon kuuluva mies, jonka saapuminen tietää vaikeuksia. Tuskallisissa kokemuksissaan Chagakilla on tukenaan Shuganan ja hyvien henkien kuiskaukset, ja hänestä kasvaa rohkea ja viisas nuori nainen miesten hallitsemaan yhteisöön. Chagak harjaantuu tuntemaan luonnon voimat ja vihollisensa, hän oppii kestämään menetyksensä ja lopulta myös rakastumaan.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti maa, isä taivas on ensimmäinen kirja trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten alkuperäisheimojen vaellusta.

Palviainen, Jukka-Pekka: Perjantai on hyvä päivä lähteä

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä
Karisto 2014
, Luin ~ 25.2.2014

Kuvaus:
Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi − ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.
Perjantai on hyvä päivä lähteä on komea kirjallinen road trip, kahden nuoren herkkä ja hauska kohtaaminen. Samalla se on elämänmakuinen tarina nuoruudesta ja itsensä etsimisestä. Jukka-Pekka Palviainen hallitsee tiheän tyylin – myös rivien välit ovat täynnä asiaa.

Graham, Janice: Valoa ikkunassa

Janice Graham: Valoa ikkunassa
Sarah's Window, 2001
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Otava, 2002
Luin 17.2.2014

Kuvaus:
Rakkaus on kuin luonnonvoima, raju ja taltuttamaton. Sarah Bryden viettää hiljaista elämää Flint Hillsin pikkukaupungissa. Päivisin hän työskentelee paikallisessa kahvilassa, öisin hän istuu ullakkohuoneessaan luonnoslehtiö polvillaan ja ikuistaa preerian luonnon villiä kauneutta.
Rauhaa ja hiljaisuutta hakee myös John Wilde, joka muuttaa paikkakunnalle vaimonsa ja adoptoidun vauvansa kanssa. Hauraan pojan hoivaaminen on ollut hyvin koettelevaa, mutta yllättäen juuri Sarah saa yhteyden lapseen. Samalla hänestä tulee kuin itsestään osa Johnin elämää.
Sarah ja John haluavat kantaa vastuunsa ja tehdä oikein, mutta tunteita ei käy enää kiistäminen. Tapahtumavyöry pyyhkäisee altaan kaiken, mikä on tuntunut varmalta ja turvalliselta. ”Tulilintu on epätavallisuudessaan ja monikerroksisuudessaan vaikuttava ja uusia kysymyksiä herättävä rakkausromaani.

Boyne, John: Kuudes mies

John Boyne: Kuudes mies
Alkuteos The Absolutist, 2011
Bazar, 2013

Luin ~ 9.2.2014

Kuvaus:
"Kirja, jossa on mittaamattoman suurta surua, kuten Graham Greenen kirjassa Jutun loppu. John Boyne kuvaa erittäin hyvin tuskallisen salaisuuden tuhoavaa voimaa."
Kirjailija John Irving

On syyskuu 1919. Kaksikymmenvuotias Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin toimittaakseen joitakin kirjeitä Marian Bancroftille. Tristan taisteli Marianin veljen Willin rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa, kunnes vuonna 1917 Will päätti jättää sotatantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi. Will teloitettiin petturina, mikä tuotti Bancroftin perheelle suurta häpeää. Kirjeet eivät kuitenkaan ole todellinen syy Tristanin vierailulle. Hän kantaa sielussaan suurta salaisuutta, jonka hän mielellään paljastaisi Marianille. Jos vain löytäisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Kulkiessaan sodasta toipuvan kaupungin kaduilla Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kantoi Aldershotin harjoittelukentiltä Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Hän kertoo läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä sekä lopulta epätoivon ja tuskan täyttämistä ajanjaksoista.

Kommentti:
Hyvä kirja. Lukukokemuksena hieno ja ajattelemisen aihetta antava.
Välillä tuntuu kyllä siltä, että tätä sateenkaariaihetta tulee vähän turhankin monesta tuutista.

Rämö, Satu &Lahti, Katja: Vuoden mutsi

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain, 2012
Luin ~ 3.2.2014

Kuvaus:

Vuoden mutsin missio on ilahduttaa ja tsempata äitiä matkalla kahdesta viivasta yhteen kynttilään. Vauvavuodesta jää varmemmin henkiin, kun pidentää naurulla ikää.Keskinkertaiset äidit Katja ja Satu laittavat omat kokemuksensa jakoon roisilla huumorilla kuorrutettuna. Osittain tekijöiden suosittuihin blogeihin perustuvassa kirjassa on ajanvietettä imetysmaratoneille ja tilaa omille merkinnöille, jotta siitä ekasta vuodesta jäisi edes jotain käteen.
Käsissäsi on vähän erilainen äitiyskirja. Koemme tarpeelliseksi hieman selvittää sen taustoja, ettet järkyty ja/tai pety. Paljon.
Me kirjoittajat, Katja ja Satu, ehdimme elää kolmikymppisiksi ilman lapsihaaveita, töitä paiskien ja vapaa-ajasta nauttien. Elämä meni hallitusti juuri siihen suuntaan kuin sitä ohjasimme. Asiat olivat järjestelykysymyksiä. Äitiyden myötä meille kävi kuin talonmiehelle jäisellä peltikatolla.
Kun synnytyslaitoksella syliin lykättiin kolme ja puoli kiloa vastuuta ja saman verran ohjekirjasia, koimme olevamme ulkopuolisia omassa elämässämme. Vauvamaahanmuuttajia. Emme ymmärtäneet maan tavoista, kielestä ja kulttuurista mitää.
Niinpä teimme tämän kirjan!
Kommentti:
Kyllähän kirja on hyvä, jos sitä lukiessa nauraa vedet silmissä.
Oon silti sen verran vanhanaikainen, että pisti kyllä miettimään, ovatko nykyäidit tosiaan noin ulalla vauvoista ja lapsista. Hiukkasen jopa huolestuttavaa, siis ihan tulevien sukupolvien kannalta. Joskus jotkut aikaisemmat kokemukset vois olla kyllä ihan avuksi, niin ei kaikkien tarvitsisi alkaa ihan nollasta ja oppia tyystin kaikkea vasta kantapään kautta.
Lupaan, etten ala enempää paasata asiasta, mutta jos lapsia välillä hoidettaisiin kotonakin ja sisaruksetkin näkisivät vähän eri-ikäisiä muksuja, niin siitä voisi olla apua..

Honkasalo, Laura: Nuukaillen

Laura Honkasalo: Nuukaillen
eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja, 2014
Luin ~ 2.2.2014

Kuvaus:
Kun kukkaronnyörit kiristyvät, mummon säästövinkit tulevat tarpeeseen ja pula-ajasta voi oppia. Uusi elämäntilanne sai kirjailija Laura Honkasalon pohtimaan kulutustaan ja tutkailemaan, miten entisinä aikoina on säästetty ja pärjätty. Voiko kaunista turhuutta rakastava nykynainen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Miten ostolakko ja kosmetiikankarsimiskuuri vaikuttavat arkeen?
Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kokeileminen kannattaa, ja ystävien kesken voi jakaa hauskimmat ideat rikkaruohoherkuista kierrätysmekkojuhliin.

Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Karisto, 2013

Luin ~ 29.1.2014

Mustonen, Enni: Unikkoja ikkunassa

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Otava, 2002
Koskivuori-sarjan 5. (viimeinen) osa
Luin ~ 23.1.2013

Kuvaus: Koskivuori-sarja jatkuu. Edessä on kuuma kesä 1968, kun Koivikon Sirkka ripustaa värikkäät unikkoverhot Sahakylän koulun ikkunoihin. Hän on päättänyt toteuttaa unelmansa ja perustaa kutomon.
Koskivuoren kartanossa toimittaja Eeva Somero-Tibor puolestaan suunnittelee romaanin kirjoittamista, sukuaan uhmaten. Ja kun maisemiin saapuvat vielä sukujen nuoret ja uhmakkaat, naiseuttaan etsivät tytöt, kiihkeä 60-luku kuohahtaa myös Koskivuoressa.
Ankarat ristiriidat repivät eri sukupolvien naisten käsityksiä niin politiikasta ja tasa-arvosta kuin moraalista ja rakkaudesta. Mutta kun vastoinkäymiset alkavat ja elämä lyö kasvoihin avokämmenellä, naisten keskinäinen solidaarisuus valaisee pimeintäkin hetkeä.

Unikkoja ikkunassa on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset ja Metsäkukkia asvaltilla.

Mustonen, Enni: Metsäkukkia asvaltilla

Enni Mustonen: Metsäkukkia asvaltilla
Otava, 2001
Koskivuori-sarjan 4. osa
Luin ~ 19.1.2014

Takakansikuvaus:
1950-luvun iloinen Helsinki houkutuksineen kutsuu Koskivuoren nuoria naisia. Kauppaneuvos Leo Somerin tytär Eeva lähtee yliopistoon lukemaan estetiikkaa, Koivikon torpan Sirkka pääsee harjoittelijaksi hattuliikkeeseen. Eletään olympiavuoden 1952 huumaa, ja Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset stadionin kanttiiniin kisojen ajaksi.

Tuona olympiakesänä Eeva pääsee maistamaan suurta rakkautta, vaikkakin vain suupalan verran. Mies on unkarilainen ja jatkuvan silmälläpidon alla - hänen pelätään loikkaavan länteen. Sirkka puolestaan on valmis seuraamaan vilkkuvasilmäistä Erkkiään vaikka maailman ääriin. Kun on ikänsä saanut pelätä toisten kiusoittelua ja ryssittelyä, tuntuu hyvältä olla kerrankin hyväksytty. Mutta aikuistumisella on hintansa - sen kokee kartanon tytär siinä missä torpan kasvattikin.

Mustonen, Enni: Kielon jäähyväiset

Enni Mustonen: Kielon jäähyväiset
Otava, 2000
Koskivuori-sarjan 3. osa
Luin ~ 18.1.2014

Takakansikuvaus:

Koskivuoren kartanon ja Koivikon torpan ihmisten kohtalot kietoutuvat nyt talvi- ja jatkosodan tapahtumiin!

Kristiina Forsberg, Koskivuoren kartanon tytär, on pestautunut lotaksi Kannakselle. Siellä ponnistelee linnoitustöissä myös hänen salakihlattunsa Matti Larvala. Eletään helteistä kesää 1939 ja maa varustautuu sotaan, vaikkei kukaan sen syttymiseen uskokaan. Koivikon torpan Hanna Lönn on karannut kotoa ja elättää itsensä tarjoilijana Helsingissä. Yöt kuluvat oikukkaan muusikkorakastetun syleilyssä, kunnes kaikki romahtaa. Miehet kutsutaan ylimääräisiin kertausharjoituksiin, ja sitten, odottamatta, pommikoneet moukaroivat Helsinkiä murskaten niin kivitalot kuin toiveet.
Kohtalo johdattaa lapsuudenystävät Kristiinan ja Hannan yhteen ja taisteluun elämän puolesta, talvisodan pakkaspäivien ja -öiden ilmavalvontatorneihin, evakoiden avuksi ja jatkosodan rintamalottina etenevien joukkojen vanavedessä kauas Karjalaan. Ja Karjalassa ovat myös rajan yli Neuvostoliittoon 30-luvulla paenneet Hannan isä ja sisar...

Kielon jäähyväiset on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla ja Ruiskukkaseppele. Suositun viihdekirjailijan Enni Mustosen viisiosaisen Koskivuori-sarjan keskeisiä henkilöitä ovat kahden suvun yhteiskunnallisesti eri tasoilla toimivat vahvat naiset, jotka joutuvat tekemään omia ratkaisuja. Romaanien taustalla on itsenäisen Suomen historia ensimmäisestä vuosikymmenestä aina 1960-luvulle asti.

Mustonen, Enni: Ruiskukkaseppele

Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele
Otava, 1999
Koskivuori-sarjan 2. osa
Luin ~ 13.1.2014

Kuvaus:
Syksyllä 1928 Koskivuoren kartanon Anna palaa Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Koivikon torpan Elina taas aloittaa työt Koskivuoren tehtaan konttorissa.

Se talvi muuttaa lapsuudenystävien elämän. Poliittisen ylikuumenemisen ilmapiirissä naiset huomaavat ajautuvansa vastakkaisiin leireihin. Palavasilmäinen, Suur-Suomea rakentava papinalku valloittaa Annan sydämen, ja Elinan lempi roihuaa väkevänä tehtaan vilkasverisen ja salaperäisen masinistin vuoksi.

Mutta sitten iskevät pulavuodet ja kaikki tuntuu romahtavan. Koskivuoden vahvojen naisten on jälleen liittouduttava taisteluun elämän puolesta, kun vasarat moukaroivat tehtaan koneita, mustat autot kiitävät yössä ja ihmisiä raastetaan vuoteistaan.

(Kesken jäi tätä ennen Pirjo Tuominen: Tuonelan joutsen)

Shafak, Elif: Kunnia

Elif Shafak: Kunnia
Englanninkielinen alkuteos Honour, 2012

Suom. Maria Erämaja
Gummerus Kustannus Oy, 2013

Luin ~ 6.1.2014

Kuvaus: Äitini kuoli kahdesti... Näin alkaa nuoren kurdinaisen Esman tarina 70-luvun Lontoossa, missä punk-liike vyöryy vallatuista taloista valtavirran tietoisuuteen, hakaristitatuoitu kauppa-apulainen nöyryyttää maahanmuuttajanaista leivosostoksilla ja Esman kiivas isoveli Iskender murhaa heidän äitinsä vaaliakseen perheen kunniaa. Kunnia kerii auki Esman suvun tarinan kolmessa sukupolvessa, isoäidin pakkomielteisestä kamppailusta poikalapsen saamiseksi hänen äitinsä ja tätinsä syntymään pienessä kurdikylässä, Istanbulin kuhinasta tragediaan Itä-Lontoon kadulle vuonna 1978 - ja elämään sen jälkeen.

Shafakin syvää humanismia huokuvan romaanin polttopisteessä on kunniaväkivalta, aihe joka puhuttaa tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan. Kunnia on psykologisesti tarkkanäköinen kertomus rakkaudesta ja perheestä, häpeästä ja kunniasta, synnistä ja sovituksesta. Romaani nousi ilmestyessään Turkin myyntilistojen kärkeen ja voitti puolelleen kriitikot ja monenikäiset ja -taustaiset lukijat. Se avasi värikkään keskustelun vapaudesta ja miehisyyden mallista.

Kommentti:
Paras kirja, jonka olen lukenut tosi pitkään aikaan. Hyvä juoni, hyvä henkilöjoukko. Kirja antoi koko ajan paljon ajattelemisen aihetta, ei vain pääaiheestaan, vaan elämästä yleensä. Tykkään niin paljon tällaisista kirjoista, joissa on mielenkiintoinen juoni, mutta tarina on kerrottu niin taitavasti, että juonen suhteen ei tunnu olennaiselta vain päästä kirja loppuun, vaan tekee mieli myös jarrutella kirjan tunnelmissa ja ajatuksissa, jottei se loppuisi liian pian.
Tämän kirjailijan kirjoja tahdon lukea lisää.

Orkoma, Marja: Sydänten sävyhuuhtelu

Marja Orkoma: Sydänten sävyhuuhtelu

Kustannus-Mäkelä, 1993

Luin ~ 1.1.2014

Mustonen, Enni: Verenpisara ikkunalla

Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
Otava, 1998
Luin ~ 31.12.2013
Koskivuori -sarjan 1. osa

Kuvaus:

Helteisenä kesänä 1917 pienen etelähämäläisen pitäjän syrjäiseen kyläkouluun tulee opettajaksi nuori Saara Kavenius. Hän asettuu asumaan Koskivuoreen, patruuna Forsbergin kartanoon. Kartanon herrasväkeä serveeraa Vappu, torpparin tytär.
Saara ja Vappu ystävystyvät, mutta ystävyys joutuu heti koetukselle. Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan, Vappu punaiseen agitaattoriin. Ja kun vuoden 1918 tapahtumat nielaisevat pyörteisiinsä myös Koskivuoren, naiset joutuvat valitsemaan puolensa. Vappu ja Saara taistelevat kansalaissotansa eri leireissä, mutta yhteisen päämäärän, rauhan ja elämän puolesta.

Hiltunen, Pekka: ISO

Pekka Hiltunen: ISO

WSOY, 2013

Luin ~ 29.12.2013

Kuvaus:

"Muistan tarkasti jokaisen ulkonäöstä saamani kohteliaisuuden. Niitä on kuusi.
"Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä. Anni ei ihaile itseään peilistä eikä kanna painoaan ylpeydellä. Mutta että häntä saisi solvata, työntää syrjään tai paheksua? Se ei taida nyt käydä päinsä.
Anni ryhtyy taistoon. Hän on hyvä puhumaan ja hänen yleisönsä on rajaton, sillä hän keksii sen itse, sängyssään tai Painonhallinta 1 -ryhmän tapaamiseen kävellen.

ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. Elääkö Anni kuplassa vai onko hän harvinaisen tervejärkinen ihminen?

Tyler, Anne: Jää hyvästi

Anne Tyler: Jää hyvästi
The Beginner's Goodbye, 2012
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013

Luin ~ 26.12.2013

Kuvaus:
Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.
Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.

Onkeli, Kreetta: Poika, joka menetti muistinsa

Kreetta Onkeli: Poika, joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013

Kuvaus:

Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”

Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.

Finlandia Junior 2013

Backman Fredrik: Mies, joka rakasti järjestystä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
:)
En man som heter Ove, 2012

Atena Kustannus Oy, 2013

Takakansi- ja muut esittelytekstit eivät tee oikeuttaa Ovelle. Ruotsalaisversio mielensäpahoittajasta. Sympaattinen. Suosittelen vaikkapa joululomalukemiseksi. Olen iloinen, että tällainen kirja on kirjoitettu ja osasin lukea sen.

Dorrestein, Renate: Lainaa vain

Renate Dorrestein: Lainaa vain
Hollanninkielinen alkuteos:
Is er hoop, 2009
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2011
Luin ~ 11.12.2013

Kuvaus:
"Kun Igor on syönyt oman puolikkaansa omenapiirakasta, hän istuutuu television ääreen. Melkein huomaamattaan hän hengittää syvään pari miljoonaa kertaa, ja niin kuluu kahdeksan vuotta.

"Nettie on 48-vuotias ja hänellä on poninhäntä, mutta ei omaa elämää. Hän elää aivovaurion saaneen tyttärenpoikansa kanssa, sillä hänen tyttärestään ei pidemmän päälle ollut äidiksi. Nettien ja Igorin kadulla leijailevat roskat ja surinamelaisen pomtajerin tuoksu.

Eräänä päivänä onni potkaisee: Igor saa töitä. Sitten Igor tapaa kodittoman Lisan. He löytävät vauvan ja ottavat sen mukaansa. Tietämättä, että vauva ei ole Lisan, Nettie ottaa kaikki kotiinsa: mikä tilaisuus hyvittää kaikki vanhat virheet!

Lainaa vain on heti hauska, kohta vaikuttava ja yhtä mittaa oivaltava. Se on hitaasti jännittävä ja äkkiä vakava - kakkutaikinan kevyttä komediaa perheyhteisön hurjimmista tragedioista, mustanhauska kertomus rakkauden kesästä, epätäydellisistä ihmisistä ja historiasta, joka näyttää toistuvan.
KLIK:
Annelin lukuvinkeissä.

Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Pope Joan, 1996
Suom. Eva Siikarla
WSOY, 2003
Luin ~ 8.12.2013

Kuvaus:

Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo.

Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan.
(takakansiteksti)
Näin Wikipedia Paavi Johannasta.