Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar

Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar

Luettu elok. 2010

Kaari Utrio: Vaskilintu

Luettu heinäkuu-elokuu 2010.

Tapahtuma-aika: 1000-luku.
Tapahtumapaikkoina ainakin muinainen Suomi, Ruotsi, Novgorod, Bysantti, Unkari, Ranska, Englanti, Norja. Lopuksi palataan Suomeen.

Upea kirja 1000-luvusta. Kun on hiukankin taustatietoa - ja sitä teki mieli hankkia lisää kirjan lukemisen lomassa - kirjasta saa todella paljon ajankuvaa irti!
Oikeat historialliset henklöt tuovat oman mausteensa juoneen.
Seikkailutarina piti kiinnostuksen yllä joka luvussa.
Oli mielenkiintoista sukeltaa aikakauteen, jolloin kristinusko oli jo tulossa ja leviämässä, mutta esimerkiksi Suomessa vielä palvottiin vainajia ja manalan väkeä. Muuallakin taistelu pakanuuden ja kristinuskon välillä oli varsin veristä.

Kaari Utrion kerronta on niin sujuvaa ja historiantuntemus ja -kuvailu niin vakuuttavaa laatua, että ihan ällistyttää! Olen lukenut monia Utrion kirjoja (melkein ehkä kaikki?) itsekseni, mutta näin ääneen ja yhdessä luettuna kirjoista saa vielä tuplasti iloa ja nautintoa. Vaude.
Sopii siis miehenkin luettavaksi, etenkin, jos mies on historiasta kiinnostunut.


Erityistä: Kävimme kirjan luvun aikana Ahvenanmaalta päivän reissulla Ruotsissa, Uppsalassa ja olipa aika "järkytys" nähdä itsensä Olavi Paksun patsas kirkossa!! Tämä henkilö nimittäin esiintyy myöskin kirjassa.

Tämän (yli 700-sivuisen?) kirjan luimme yhdessä; mies luki ja minä neuloin kesähametta ynnä muuta. Melkein harmitti, kun kirja loppui, olisi sitä tarinaa jaksanut vieläkin seurata.

Kaari Utrio: Uhritulet (?)

1300-luku, Turku
Judit Mikhof

On muuten tosi vaikea muistaa kirjan henkilöidenkään nimiä, kun ei itse lue kirjaa, vaan kuuntelee luettua tekstiä
Muuten luettuna kirjoista saa kyllä tosi paljon irti :).

Tämä luettu ennen Ahvenanmaan matkaa, heinäkuun puolessa välissä.

Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina

Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina, Leevi K. Laitisen tarina


Luettu: 4.6. 2010

+++

Karua kerrontaa, mutta päähenkilön valoisa elämänasenne kantaa läpi tapahtumien. Hieno ja tärkeä kirja.
Leevi Laitinen päätyy erikoisen uskonlahkon, "kartanolaisten" lapsisaarnaajaksi vain 4-vuotiaana kun hänen vanhempansa liittyvät lahkon jäseniksi. Leevi muutaa pois kotoaan lahkon johtajanaisten kasvatettavaksi, vain se pelastaa hänet helvetin tulesta - näin ainakin vanhemmille kerrotaan.

Kummajaiset uskonjohtajat, vahvat naiset, kiusaavat lapsia ja aikuisia. Lahkon erityispiirteenä on monenlaisesta huoruudesta epäileminen ja syyttäminen sekä pelkästä kuvitellustakin huorinteosta rankaiseminen.
Avioliittokin on huoruutta, joten paljon riitaa ja pahuutta seuraa perheille, jotka tämän lahkon vaikutuspiiriin joutuvat.
Leevi pakenee lahkosta sisarensa kanssa olessaan 17-vuotias. Helppoa se ei ole, lahkolaiset seuraavat, uhkailevat ja nostavat jopa oikeusjuttuja häntä vastaan.
Lapsuuden kokemuksista huolimatta tai ehkä juuri niiden ansiosta Leevin elämästä tulee kuitenkin myöhemmin melkoinen menestystarina.

Hyvin kirjoitettu kirja. Vaikka kerrottin karuja asioita, ei pahuudella silti erityisesti mässäilty ja päähenkilön optimistinen elämänasenne ja anteeksianto nostaa tarinan kantavaksi.
Oma mielenkiintonsa tietysti tulee sitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat melko lähelle ainakin osittain, sillä siinä liikutaan välillä Huittisissa.

Näitä vahvoja ja tiukkoja herätysliikkeitähän meillä Suomessa on riittänyt..
.

Anne Tyler: Nooan kompassi

Anne Tyler: Nooan kompassi

Luettu 1.6. 2010

++

Nina Petander: Pläts!

Nina Petander: Pläts!

Luettu: 18.5.2010

Arvosana 19.5. 2010: 8-

Kuvaavia sanoja:

Arvio tulossa..sillä en ihan tavoittanut kirjan kuvaamaa aikakautta. Aihe on tärkeä ja siitä plussat, mutta jotenkin ei sittenkään ihan kolahtanut.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
(luettu 10.5.2010)

Hyvä kirja jälleen. Erikoinen lukukokemus jo siksi, että koko kirja on koottu kirjeistä, joita kolumnisti (kirjailijanuraa hamuava ja hyvää kirjan aihetta etsiskelevä) Juliet Ashton kirjoittaa ja vastaanottaa lähes lukemattomalle määrälle ihmisiä.
Osa kirjeenvaihtoystävistä on sekalainen "seurakunta" guernseyläisiä (Guernsey on Brittisaari Englannin kanaalissa) henkilöitä, jotka ovat kokoontuneet 2. maailmansodan aikana pitämään kirjallista piiriä aluksi ja osaksi peitetarinana ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta. (Tulipas monimutkainen lause.)
Saarelaisten lisäksi Juliet kirjoittaa ystävälleen Sophielle, kustantajalleen & ystävälleen Sidney Starkille ja jokunen pikainen viesti lähtee ja saapuu häntä liehittelevälle amerikkalaismiljonääri hra Reynoldsillekin.
Lopulta Juliet päättää matkustaa itse saarelle paitsi tapaamaan kirjapiirin henkilöitä ja tutustumaan itse saareen, myös päästäkseen etäämmäs em. kosiskelusta.

Taka-ajatuksena on myös Julietin toive saada mahdollisesti jotain aikaan saaresta ja tästä sattuman oikusta alkaneesta kirjeenvaihdosta kirjailijana.

Kirjassa on viehättävä ilmapiiri, sivistynyt, kieli on kaunista. Kirja on surullisista tapahtumista huolimatta hyväntuulinen. Erityisesti mieleen jää lämmittämään saaren henki, luonto ja jonkinlainen leppoisa (?) elämänmeno saarella sen moninaisista tapahtumista huolimatta.
Henkilöt on kuvattu kirjeiden välityksellä hyvin ja he ovat todella monenkirjavia tyyppejä. Kirjallisuuspiiri on heitä yhdistävä tekijä, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Kirjaa kokoava tarina ovat kertomukset sota-ajasta ja silloisista oloista saarella sekä etenkin tarina Elizabethistä, joka on viety pois ja jonka sodan aikana syntynyt vauva on jäänyt piiriläisten hoidettavaksi. Elizabeth tuntuu olevan läsnä, vaikka häntä ei enää ole. Hän on yksi päähenkilöistä.

Jossain vaiheessa ehdin jo hetken pelätä, että jos vielä muutamakin henkilö tulee lisää siihen kirjeenvaihdon sekameteliin, niin sitten tarina alkaa pian hajota. Mutta ei onneksi hajonnut :).

Lisäjuonteena mukana on toki myös romantiikkaa, mutta enpäs paljasta siitä enempää :).

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Arvosana: 10-
(- kirjeenvaihtajien määrä hipoi maksimia, 19.5.)


* Kirjaa kuvaavia sanoja: viehättävä, hyväntuulinen,
(kirj. 17.5.2010, tarkisteltu ja editoitu 19.5.)


----

linkit: Leena Lumi ja Ritan huone -

Siirilä, Jussi: Juoksija

Jussi Siirilä: Juoksija

Olipahan hervoton kirja. Hulvaton, suorastaan posketon tarina.

Alkuosa oli ehkä ennakko-odotuksiin nähden hiukkasen hitaasti lämpiävä, vaikka kuvasikin päähenkilön lopulta varsin kattavasti ja antoi sopivasti taustaa myöhemmille tapahtumille.

Kun sitten varsinainen irrottelu alkoi, meno yltyi aika hulvattomaksi. Aluksi asetelma aikuisesta, lapsia yhtään ymmärtämättömästä miehestä reissussa pienen kuusivuotiaan kanssa tuntui vähän epäilyttävältä, mutta tarina kohosi sittemmin jotensakin riittävästi satu-asteelle.

Kirjassa hyödynnettiin välillä suorastaan herkullisen osuvasti ennakkoluuloisen ihmisen asenteellisuutta (etenkin kansallisuuksiin liittyviä ennakkoluuloja ja yleistyksiä) ja seikkailu nostettiin sen avulla uusiin, hykerryttäviin ulottuvuuksiin.

Kun kaksikko eteni matkallaan yhä edemmäksi ja lopulta "maitojunalla" paluumatkalle, nauroin vedet silmissä ja hyrskin välillä holtittomasti.

Loppukin oli aika sujuvan tyylinmukainen eikä ihan se kaikkein tavanomaisin. Hyvä tarina, hyvä kirja.

Muistiin: Lue vielä lisää J. Siirilää.

Yritän muuten olla kertomatta juonikuvioista tai henkilöistä liikaa, koska en itse tykkää, jos esittelijä kertoo liikaa kirjan sisällöstä.


Arvosana (19.5.): 9½

Lehtinen, Tuija: Ihan pihalla/ Huhtikuu 2010

Tuija Lehtinen: Ihan pihalla

Välipalana yksi nuortenkirja.
Hyvä kirja. Tekee hyvää puikahtaa välillä nuortenkirjamaailmaan :).

Kirjassa toteutettiin minusta toimivasti eri kertojien näkökulmia. Tapahtumapaikkana oli perhekoti Tuulikannel, johon viimeisimmäksi saapui puhumattomaksi mennyt, lupaavan jääkiekkoilijauransa menettänyt Jiri. Paikalla oli useampi lähes samanikäinen aikuistuva nuori, joten säpinäähän siitä syntyi. Säpinä taisi lopulta edesauttaa toipumisprosessia yhdellä jos toisella. Onnellinen loppu, paras loppu :).

Tietysti tällaista kirjaa lukiessa tulee myös mietittyä, miten esim. meidän 14v tämän kirjan kokee/kokisi.

Kovin kummajaisia nuorten (fantasia)kirjoja en saa edes luettua :P.

Barbery Muriel: Siilin eleganssi / Huhtikuu 2010

Muriel Barbery: Siilin eleganssi.

Kirja osui sattumalta käteen kirjaston uutuushyllystä ja aika pian sen jälkeen luin suosittelun jostain. Kirjakerhosta varmaan ja Facebookista.

Hyvä kirja! Lukeminen oli nautittavaa, koska se pani ajattelemaan paljon ja sisälsi hauskasti tilannehuumoria.

Ainoa, mitä pitää vielä sulatella, on loppuratkaisu päähenkilö Renéen kohdalla.
Jotenkin mua häiritsee aika paljon nykyään se, miten "helppo" ratkaisu kuolema tuntuu olevan monissa kirjoissa.
Vaikeampi olis saada hyvä loppuratkaisu ilman kuolemaa..
Mutta oli se silti aika tyylikkästi toteutettu, eikä jäänyt kirjasta päällimmäiseksi mieleen, koska kirja antoi muuten niin paljon.

Päähenkilöistä nuorin oli mielenkiintoinen, joskis hetkittäin hänen ajatuksensa ehkä keikkuivat uskottavuuden rajamailla. Itsellä kun on lähs samanikäisiä lapsia . Mutta ei se loppujen lopuksi häirinnyt, hänellähän oli hyvin ongelmallinen perhetausta (selityksenä). Neuroottisen perheen keskellä ei kai oikein muuta voinut kuin kehittää itselleen syvät pahat angstit. Tämä henkilähän kokee kirjan onnellisen lopun, kun elämän ilo ja tarkoitus aukeaa..

Kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus.
Pitkitin kirjan lukemista tahallani, ettei se olis loppunut liian aikaisin. Itse lukeminen olin niin mielenkiintoista, antoi oivalluksen iloa ja tyydytti ns. älyllisesti, ettei loppuratkaisu sinänsä tuntunut oleelliselta.

(edit. Luin toisaalta (netistä) tästä kirjasta hyvän arvioinnin, joka antoi vielä uusia ajatuksia kirjasta. Editoinkin alkuperäistä tekstiäni aika rankasti 20.4.)

Kutkuttaisi ryhtyä oikein aktiivisesti kirjoittamaan lukupäiväkirjaa, mutta sitä pitää vielä miettiä. Aika ei riitä!?
- edit - edit -

Mustonen, Enni: Morsiuskesä / maaliskuu 2010

Enni Mustonen: Morsiuskesä

Joo, kuten arvata saattaa; kevyttä, huumoria, romanssia.
Ihan peruskiva kirja, mukavasti vähän nykyaikaistetut kuviot kuitenkin, kun "Maajussille etsittiin morsianta".

Ainakin muhun upposi kuvausryhmän henkilögalleria. Kirjassa oli mielestäni hyvin uskottava miljöö sekä henkilöhahmot, mikä onkin mulle tosi tärkeää nykyään. Tai luulen, että oon tullut vanhemmiten kriittisemmäksi näiden asioiden suhteen. Tästä johtuen mulla välillä jää kirjoja kesken, kun en vaan pysty pitämään sitä uskottavana.
Fantasiakirjat on eri asia, mutta niitäpä en paljon luekaan.

Tiilikka, Elina: Punainen mekko / Maaliskuu 2010

Elina Tiilikka: Punainen mekko

No, aika hurjaa tekstiä. Mutta ei liian roisia, ei mennyt överiksi. Tai se, mikä meni, oli perusteltua - ja uskottavaa.
Äititeema kulkee jännästi mukana. Jotenkin yllättäen, laittoi miettimään, piilikö siinä joku viesti?

Tykkäsin kirjasta.

Hayden, Torey: Hiljaisuuden lapset / Muistikirja ja kirjapäiväkirja

Kirjavainen on tämän blogin osa. Pitänen tämän kirjapäiväkirjana, josko tulisi edes jonnekin kirjattua ne harvat kirjat, jotka ehdin tai muuten saan aikaiseksi lukea.

Viimeksi tuli luettua Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset. Toiseen kertaan sen luin, hyvä on kirja.

Tuo Arjan tarina sen sijaan, ei oikein koskettanut, vaikka aihe rankka olikin.


Nyt on kesälukemisena ääneenlukuna menossa perinteinen Anni Swan. Tällä kertaa vuorossa Arnellin perhe. Hauskaa, vanhaa tekstiä, joka tarjoilee pieninä ripauksina ajankuvausta viime vuosisadalta. Esikoinen lukee ääneen ja minä virkkaan taikka kudon.
Ollin oppivuodet, Sara ja Sarri, Iiris rukka ja Pikkupappilassa on jo aiemmin luettu.

Muistikirja olkoon tämä myös ToDo-neuleiden osalta.

Höpötystä

Taidan tarvita joskus tämmöistä höpinäkanavaakin itselleni. Tuo ns. ykkösneuleblogi on nykyään sen verran paikkakunnallakin tunnettu, niin pitää jo hiukan tarkkailla mitä sinne naputtelee.

Maanantaiaamu valkeni aikas väsyneenä. Viikonloppu oli hyvä, kyläilyjä ja semmoista, mutta vielä tähän normiarkeen ei ole tarpeeksi tottunut. Viime vuonna maanantai oli inhokkipäivä, niin kiireinen.
Siis en ole vielä tottunut siihen, että maanantai onkin aika hauska päivä. Mulla on toinen viikon kahdesta "omasta ajasta", kun kaikki muut ovat yhtä aikaa poissa kouluissaan, kerhossaan ja työssään.
Tänään tein ekkana heti pienen kävelylenkin, sitten kävin ruokakaupassa ostamassa sitä kaikkea-muuta-kuin-ruokaa. No ostin kyllä tietty ruokaakin.

Kirjoittelin äsken jopa Olympiatakkini ohjetta, jospa sen saisin joskus valmiiksikin.
Kohta tauko päättyy, lähden hakemaan kuopusta kerhosta ja sitten syödään.
Sämpylöitä tekis mieli, joten taidnpa ottaa ainekset valmiiksi odottelemaan. On sitten helpompi ryhtyä toimeen, kun on jo margariinikin lämpenemässä ja vesi jäähtymässä jne..

Huhtikuun eka valmis

Jämälankojen käyttöä, vaikkei tätä viralliseen jämäilyyn voikaan hyväksyä.
Herra tokaluokkalaiselle olen tehnyt tuosta vihreästä Cottonellasta puseron vuosia sitten ja valkoinen Ibiza jäi omasta kesätopistani.
Nyt yhdistin langat ja kuopus sai kesäisen mekon.

Väkkärätakki

300 g, puikot 5 mm ja 6 mm

Hamsteri nro 3

Teddy+Kuura 85 g, puikot 10 mm.

Golden Compass Hat

Samostunika

Hamsteritilin varsinainen avaus, Samostunika kokoa 110 cm.

Lankaa kului 235 g, puikot 3½ ja 4½ mm.

Suosikki!

Täälläkin pitäisi nyt sitten olla se Beta. Mitä lie tarkoittaakaan :).

Fuforaportti 2006:

Lähtötilanne oli ; 18 neuletyötä, 6 virkkuuta ja jokunen ristipistotyö kesken.
Neuleista valmistui ihan oikeasti 5, kolme meni purkuun ja niinpä-niin, muutama jäi vielä jäljelle. Ainakin kolmesta on suunnitelma olemassa, olivat kerta kaikkiaan niin paksuja villaneuleita, että ei juolahtanut mieleenkään viime kesän helteillä ottaa niitä todesta. Mutta nyt kun ne on löydetty tuohon esille, niin jostakin saattaa syntyä ihan käyttötavaraa vielä.Luultavasti ainakin 2, ehkä 4 juttua menee purkuun, mutta kattellaan nyt. Tylsää, että 12 jäi vielä jäljelle, mut sain mä sentään jotain tehtyäkin.

Virkkuista valmistui suhteellisesti eniten, 4/6 ja ihan kivoja juttuja vielä. Vessan matto ja aaltokassi oli ihan must!

Ristipistot jäi, toiseen kertaan.

Tässä nyt vielä tuo komia lista kommentteineen, kirjattakoon täten tunnustetuksi.
neuleet:
1) lapsen villahaalari --
2) Isoveli-neule vihreä --
3) lila pörrölankavillapaita --
4) oranssi pörrölankaliivi --
5) sinikirjava paksu jämälankavillapaita --
6) sinivalkoinen mohairpaita --
7) ruskeaoranssikeltakirjava kirjoneulepusero --
8) turkoosisävyinen kirjoneule --
9) Tummanvihreä pohja+kirjavia raitoja neuletakki -- paha mittavaurio, ??
10) lila-valko-pinkki Cottonellapusero VALMIS!! 7.5. 2006
11) sinivalkoinen puuvillatoppi purettu
12) valkokirjava Cottonellaribbi VALMIS!
13) vihreä Finla Forte villapusero -- ??
14) pikkulapsen sinisäv. mohairpusero --??
15) puuvillapusero, sini-puna-beige purettu 27.7.
16) Palmapusero lohenpunainen purettu 2.8.
17) musta-sini-puna-valkoinen kaitalepeitto valmis 2.8.
18) ruskeasävyinen jämälankaputki -- ??

UUSIA LÖYTÖJÄ kesken kisan:
19) Linnea-langasta aloitettu neulepusero - ylösalasraglan VALMIS 22.5.
20) lapsen villasukka valmis 19.8.

virkkuut:
1) Siksaktyyny -> kassi VALMIS
2) jämälankajättityyny --??
3) kolminkert. Alabamasta pyöreä puuvillamatto VALMIS 22.5.!
4) tyyny isoäidinneliöistä 9+9 -> palat lahjoitettu KIP-päivän peittoon!!
5) vihreä verkkokassi valmis 31.7.
6) ruusuverhon kaitaleet - ääh

Valmiita 3, yksi lahjoitettu eteenpäin, 2 oottaa inspiraatiota tai aikaa tai...

Ristipistot jäi.
Tulihan näitä valmiiksi ja kesän aikana ei jäänyt uusia keskeneräisiä pyörimään (kai?) kuin yksi huivi valkoisesta Teddystä.
Lupaan yritää ryhdistäytyä näiden loppujen fufojen kanssa. Jos ei ennen niin ensi kesänä uudestaan, porukalla.