Ikola, Kaisa: Oikein nurin

Kaisa Ikola: Oikein nurin
Kaisa Ikola, 2011
Saga Egmont, 2020
Luin ~ 16.4.2022

Kuvaus:

Anni, reilu kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen, kokee itsensä silloin tällöin epävarmaksi ja yksinäiseksi. Annin miehellä on menestyvä yritys ja parin talous on vakaalla tolalla, mutta Anni näkee elämästään puuttuvan jotain.
Kun menevä sinkkuystävä Ninni kannustaa perustamaan käsityöblogin, Annille avautuu aivan uusi ja ihana käsitöiden maailma. Tuoko neuleblogi Annin elämään toivottua muutosta ja mihin kaikkeen "sen oman jutun" löytäminen johtaakaan?
Kommentti:

Tämä kirja on hyvin erityinen.
Muistan, kun neuloblogien kulta-aikaan "tutustuin" Kaisaan, osallistuimme moniin netin neuletempauksiin, järjestimmekin niistä joitakin.
Kaisa kirjoitti tämän kirjan, jolle ei kuitenkaan löytynyt tuolloin kustantajaa. Kaisa myi sitten kirjaa hyväntekeväisyysperiaatteella. Kun maksoi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle omavalintaisen summan, sai kirjan ja sen saattoi lukea joko koneelta tai tulostaa itse luettavaksi.
En ole aivan varma, maksoinko jollekin hyväntekeväisyystaholle vai enkö, mutta tulostaminen kuitenkin jäi, koska se tuntui liian vaivalloiselta silloin.
Pari vuotta sitten uusi kustantaja kiinnostui Kaisan kirjoista ja samalla tämäkin kirja tuli kustantajan valikoimiin, lopulta myös painetussa muodossa.
Laitoin kirjan heti kirjaston varauslistalleni, mutta osallistuin myös (kahdesti!) kirjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan Facebookissa. Hävisin molemmat huutokaupat, mutta sainpahan ainakin nostettua loppusummaa muutamalla kympillä, josta taputan itseäni selkään. :D
Se, etten saanut kirjaa hyväntekeväisyystempauksen kautta kirjailijan omistuskirjoituksella, jäi kyllä vähän harmittamaan, etenkin, kun olin ajatellut maksaa Ukrainan keräykseen reilun tasasumman, mikäli olisin huutokaupan voittanut.
Viime viikolla sain noutaa kirjan kirjastosta ja nyt se on vihdoin luettu!
Kyllä tykkäsin. Osansa on tietysti nostalgiapläjäyksellä, tämähän toi vanhat kunnon neuleblogiajat mieleen. Tämän blogin nimikin on perua tuolta ajalta, kun mietin kahden blogisysteemin välillä ja päädyin virallista neuleblogia pitämään Vuodatuksen puolelle. Sittemmin neulebloggaaminen on jäänyt, mutta Ravelryhän toimii edelleen hyvänä neulepäiväkirjana ja tämä blogi nyt lukupäiväkirjani.
Kirjassa on tosi kiva, vetävä juoni, sujuvaa dialogia, huumoria, hyvinkin uskottavat henkilöhahmot ja vaikka kirja on kevyehkö, siinä käsitellään ihan oikeita, kipeitäkin asioita.
Mielestäni on myös melkoinen kulttuuriteko kirjailijalta dokumentoida tuota yhtä ajanjaksoa, kun internet todella tuli kaikkien koteihin. Alkuun sähköposti todella tarkistettiin pöytäkoneelta kotona, vuorotellen. Perheessä jaettiin ruutuaikaa ja sitä vahdittiin munakellon kanssa!
Kommentit ja niihin vastaaminen oli huikea kokemus omalle siihen asti yksinäiselle kutimen kanssa nyhräämiselle. Yhteisöllisyys ja uusien blogien löytäminen, tempauksiin osallistuminen ja erilaisten blogiarvontojen järjestäminen toi säpinää elämään. Alettiin neuloa myös muilla kielillä ja tutustuttiin yli maanosarajojen. Oi niitä aikoja!
Blogikirjoituksia, niiden otsikoita ja kuvakulmia saattoi välillä miettiä pitkin päivää, varmaan joskus yölläkin. :)
Käsittämätön määrä neuleita valmistui, ei vähiten Lankahamsterien aikana.
:D Hymy tulee huulille vieläkin muistellessa, vaikka enää en paljon blogeja luekaan. Nyt olemme siirtyneet Facebookiin ja Instagramiin ja neuleyhteisö sellaisena kuin se tuolloin oli, on laajentunut ja hajaantunut.
(340 sivua.)

French, Nicci: Perjantai mielessä

Nicci French: Perjantai mielessä
Friday On My Mind, 2015
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2022
Luin ~ 11.4.2022

Kuvaus:

Thamesista nostetaan ruumis, jonka kädessä on sairaalaranneke. Siinä on Frieda Kleinin nimi, ja miehen kurkku on viilletty auki. Frieda tunnistaa miehen - ja on yhtäkkiä murhan pääepäilty, oikeastaan ainoa epäilty.
Pidätyksen uhatessa hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi paeta ja selvittää, kuka miehen murhasi. Suurkaupungissa piilottelu onnistuu ystävien avulla, mutta Frieda altistuu tappajan pyrkimyksille, mitä ne sitten ovatkin, ja kuka tappaja sitten onkin.
- Viikonpäiväsarjan viidennessä kirjassa psykoterapeutti Frieda Klein ja hänen ystävänsä ja vihollisensa joutuvat kovien haasteiden eteen ennen kuin koittaa totuuden hetki.

Kommentti:

Tämä on kyllä varsin koukuttava sarja, ja todella karmiva, kun ensimmäisestä kirjasta lähtien mukana ollut murhaaja vaanii päähenkilöä ja hänen lähipiiriään. Onko mahdollista, että Friedan ympärillä on muitakin murhanhimoisia, kuin Dean Reeve?
Kirjan loppuun oli varattu melkoisen muheva juonikoukku, ja lisäksi uteliaisuutta herättää salaperäinen Walter Levin. Mitä tämä oikein edustaa?
Tämä on sarjan uusin suomennettu osa, ja jälleen joudun odottelemaan muutaman kuukauden seuraavaa suomennosta. Onpa kutkuttavaa!

(303 sivua.)

Lahiri, Jhumpa: Kaima

Jhumpa Lahiri: Kaima
The Namesake, 2003
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Tammi (Gummerus), 2005
Keltainen kirjasto nro 368
Luin ~ 7.4.2022

Kuvaus:

Kaima kertoo Bostonissa asuvasta Gangulin bengalilaisperheestä ja sen jäsenten vähittäisestä, eri tahtiin etenevästä kotiutumisesta uuteen maahan.
Kirja alkaa vuodesta 1968, jolloin hiljattain vihityille ja Amerikkaan saapuneille Ashima ja Ashoke Gangulille syntyy poika. Hän saa nimekseen Gogol suuren venäläisen kirjailijan mukaan, koska tämä teos on aikoinaan pelastanut hänen isänsä hengen.
Perheen isä saa töitä yliopistolta ja tuntuu sopeutuvan amerikkalaiseen yhteiskuntaan melko helposti, mutta perheen äiti Ashima ei pääse tunteestaan, että muukalaisuus on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamatonta odotusta ja jatkuva taakka.
Kirjassa kuvataan Gogol Gangulin aikuistumista sekä ahdistusta, jota hän tuntee perhetaustansa ja oudon, vanhan nimensä vuoksi. Hänen elämäänsä seurataan kolmekymppiseksi saakka, uuden vuosituhannen vaihteeseen, ja tarinan edetessä hahmottuu, kuinka pitkällinen ja kipeäkin on itsensä löytämisen ja hyväksymisen prosessi.

Kommentti:

Tuossa esittelyn loppulauseessa tiivistyi kirjan anti. Siirtolaisuus ja outouden tunne, joka loppujen lopuksi taitaa olla meissä kaikissa. Koska sitä tunnemme niin monista eri syistä, kehittyy helposti ajatus, että olemme ainoita, joilla sellainen tunne on. Mitenkään väheksymättä sitä tunnetta ja sen aiheuttamia asioita ihmisten elämässä, olen alkanut yhä enemmän uskoa, että se on lopulta aika olennainen osa ihmisyyttä.
Hyvä, luotettava käännös on asia, jota alkaa myös yhä enemmän ja enemmän arvostaa.

Täällä on hyvä kirjoitus tästä kirjasta.

(413 sivua.)

Acevedo, Elizabeth: Kaikilla mausteilla

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla
With the Fire on High, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020
Luin ~ 3.4.2022

Kuvaus:

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin.
Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja.
Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan.

Kommentti:
Aina välillä on terveellistä tehdä hyppäys ya-kirjojen pariin.
Tässä oikein sympaattinen ja empaattinen tarina teiniäidin elämästä.

(337 sivua.)

Archer, Jeffrey: Kruuna vai klaava

Jeffrey Archer: Kruuna vai klaava
Heads You Win, 2018
Suom. Saana Rusi
Sitruuna Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 29.3.2022

Kuvaus:

Leningrad, Venäjä, 1968. Alexander Karpenko on syntynyt maansa johtajaksi. Kun KGB murhaa Alexanderin isän, hän pakenee Venäjältä äitinsä kanssa. Satamassa Alexander joutuu valitsemaan, hypätäkö Amerikkaan vai Englantiin menevään rahtilaivaan. Alexander jättää päätöksen kolikon varaan, ja hänen tulevaisuutensa on sinetöity käden käänteessä. Jeffrey Archerin eeppinen tarina kattaa kolmekymmentä vuotta ja kaksi maanosaa. Seuraamme Alexanderin voittojen ja pettymysten siivittämää elämää, kun hän nuorena maahanmuuttajana haluaa asettua uuteen elämään uudessa maailmassa ja elää kahta rinnakkaiselämää Alexina New Yorkissa ja Sashana Lontoossa. Tarinan edetessä molemmat ymmärtävät, että löytääkseen tulevaisuutensa heidän pitää tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa.

Kommentti:

Minulla on pitkään ollutlistalla lukea Jeffrey Archerin sarja (en nyt muista niemä tarkemmin), mutta päätin kuitenkin lukea jonkin yksittäisen kirjan ensin. Ja olipahan aikamoinen seikkailu. Kirjan aihe on myös varsin (tai suorastaan karmivan) ajankohtainen.
Loppuratkaisu on aika mielenkiintoinen, mutta kirjailijan ajatus rinnakkaiselämien ratkaisusta jäi itselleni lopulta hieman hämäräksi.
(509 sivua.)

Brotherus, Hanna: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini
WSOY, 2021
Luin ~ 23.3.2022

Kuvaus:
Kuka on elämäsi tärkein ihminen?
Ainoa kotini on rohkea romaani naisen halusta nähdä itsensä kokonaisena.
"Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle."
Kun lapset lähtevät kotoa, päähenkilö haluaa sukeltaa syvälle menneisiin vuosiin. Hän haluaa ymmärtää, miten monta elämää hän on oikeastaan elänyt pysähtymättä miettimään, kenen silmin hän on itseään aina katsonut, keitä kaivannut rinnalle ja mitä vielä on edessä. Alkaa armoton matka lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kirjoittaminen antaa voimia ravistella elettyä elämää, ympärillä olevia ja omaa itseään.
Hanna Brotheruksen esikoisromaani luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti. Teos käsittelee lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta. Ja sitä kun rakkaus ei riitä ja kun ei riitä itselleen. Kaikenkattavaa on elämisen vimma ja keskeneräisyyden hyväksyminen..

Kommentti:

Kirja, joka pysäytti pohtimaan.
Kirja, joka sanoitti hyvin paljon tuttua.
(329 sivua.)

Hannah, Kristin: Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
The Great Alone, 2018
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2021
Luin ~ 18.3.2022

Kuvaus:

Arvaamaton tuuli ja kesyttämätön luonto: kun Ernt Allbright palaa Vietnamin sodasta traumatisoituneena miehenä vuonna 1974, hän päättää hetken mielijohteesta muuttaa Alaskaan ja ottaa vaimonsa Coran ja tyttärensä Lenin mukaan, halusivat nämä tai eivät.
Alaskan pitkät, valoisat kesäpäivät saavat elämän tuntumaan ensin paratiisilta, mutta talven edetessä ja pimeyden laskeutuessa Leni ja Cora huomaavat olevansa oman onnensa nojassa, kun ihmismieli osoittautuu villiä luontoa vaarallisemmaksi.

Kommentti:

Melkoinen tiiliskivi ja aika raskaasta aiheesta.
Kuvaus karmeasta perheväkivallasta ja rakkaudesta, joka on toki suurta, mutta myös tuhoavaa.
Hieman ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta, en tiedä jääkö tämä mieleen kauniina rakkaustarinana vai sarjana suuria vääryyksiä, joita rakkauden nimissä tehdään.
Ei voi olla ajattelematta, miten eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos perheen äiti olisi tajunnut, miten suurta vahinkoa perheen väkivalta-asetelma aiheutti tyttärelle, joka joutui koko nuoruutensa elämään väkivallan varjossa ja vielä lisäksi olemaan äidin tuki ja turva.
(552 sivua.)

Haahtela, Joel: Adèlen kysymys

Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Otava, 2019
Luin ~ 11.3.2022

Kuvaus:

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adèlen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adèlesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adèle esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

Kommentti:

Seuraava huippukirja!
Joel Haahtela on minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus. Uusin kirjansa osui silmiini kirjaston VIP-hyllyssä ja päätin lainata tämän pienoisromaanin ensin. Olipa hieno lukukokemus. Niin suuria ajatuksia pienen ja kauniin kirjan sisällä.

(188 sivua.)

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor, 2019
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.3.2022

Kuvaus: (takakansi)

Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua.
Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin Lähdin veljen luo jäi.
Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on.
Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien ytimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan.

"Siinä missä Lähdin veljen luo avasi pirullisen, sadistisen isän haudan ja perinnön, Viedään äiti pohjoiseen yrittää ymmärtää pelkurimaista, lannistunutta, silmänsä kaikelta ummistanutta äitiä." (Aftonbladet)

Kommentti:

Huikea jatko janakipon tarinaan. Tykkään niin paljon Karin Smirnoffin kirjoitustyylistä ja myös tästä tarinasta, niin karu kuin se onkin. Nyt saattoi olla hippunen huumoriakin mukana, vaikka aiheet eivät yhtään edellisestä osasta keventyneetkään. Odotan todella innolla sarjan seuraavaa osaa. Toivottavasti karinsmirnoffin tekstiä tulee vielä lisää muutenkin.
(Anneli on kirjoittanut todella hyvän arvion tästä kirjasta.)

(332 sivua.)

Markkula, Inkeri: Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava, 2021
Luin ~ 4.3.2022

Kuvaus:

Vavahduttava romaani rakkaudesta ja petoksesta vie jäätikölle, joka uhkaa kadota alta.
Kanada 1970. Nuori nainen kulkee tundralla lapsi kohdussaan, kuuntelee jäätikön jyrinää ja pelkää pahinta. Samaan aikaan toisella puolella maata toinen nainen kulkee adoptiotoimiston rappusia ja toivoo parasta.
Yli 30 vuotta myöhemmin fyysikko Unni tutkii Baffinin saarella, miten nopeasti Pennyjäätikkö sulaa. Yhtä paljon hän tahtoo tietää, missä on Jon, jonka hän tapasi saarella vuotta aiemmin.
Kanadalaisen Jonin ja saamelaistaustaisen Unnin rakkaustarina on sydäntäsärkevä kertomus koti-ikävästä ja väkevä puolustuspuhe ihmisen ja pohjoisen luonnon vapaudelle.

Kommentti:

Todella kaunis kuvaus karusta aiheesta. Kertomus alkuperäiskansojen syrjimisestä ja tuhoamisesta ja siitä, mitä inhimillisiä kärsimyksiä se on aiheuttanut. Hienosti, mutta sydämeenkäyvästi toimii mielestäni oman alkuperäkansamme saamelaisten ja Grönlannin inuiittien rinnastus tässä tarinassa. Tämä on tärkeä muistutus asioista, joita on tapahtunut ihan lähellämme, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten.
Vieläkö jotain asioita voisi korjata tolalleen? Toki moni alkuperäiskansa on jo joutunut niin hajalleen, että oman kulttuurin vaaliminen voi olla jo vaikeaa.
Toinen tärkeä aihe tässä kirjassa on ilmastonmuutos.

(314 sivua.)

Morris, Heather: Kolme sisrta

Hether Morris: Kolme sisarta
Three Sisters, 2021
Suom. Kristiina Drews
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2022
Luin ~ 23.2.2022

Kuvaus:

Tämä on Cibin, Magdan ja Livian tarina. Se särkee sydämesi, mutta heidän rohkeutensa ja rakkautensa täyttävät sinut toivolla.
Pikkutyttöinä Cibi, Magda ja Livia lupasivat isälleen pysyä aina yhdessä, tapahtui mitä hyvänsä. Kun vuosia myöhemmin natsit lähettivät 15-vuotiaan Livian Auschwitziin, 19-vuotias Cibi seurasi pikkusiskoaan kuolemanleirille suojellakseen häntä - tai kohdatakseen kuoleman hänen kanssaan.
Natsien noutaessa juutalaisväestöä leireille sisarkolmikon keskimmäinen, Magda, onnistui pakoilemaan jonkin aikaa piileskellen perheen naapurin vintillä tai läheisessä metsässä. Lopulta myös hänet otettiin kiinni ja vietiin Auschwitziin. Kun sisaret olivat jälleen yhdessä, he lupasivat toisilleen: he selviäisivät tästä elossa.

Kommentti:
Keskitysleirikirja. Kirja kertoo monta selviytymistarinaa ja jatkaa henkilöiden elämässä vielä sodan ja koettelemusten jälkeenkin. Keskitysleirin kuolemanpelko ja läheisten menettämisen tuska kulkee ihmisen mukana koko hänen elämänsä ajan. Toisaalta tarve ja suorastaan velvollisuus nauttia elämästä myös niiden puolesta, jotka eivät selvinneet.
Myös ihmisen taipumus syyllistyä käsittämättömistä asioista nousee esiin. Keskitysleireiltä selvinneilläkin voi olla syyllisyyttä, jos kokemus ei ole ollut yhtä hirveä kuin joillakin toisilla. Yksi sisaruksista päätyi leirille kaksi vuotta myöhemmin ja hän tuntee siitä syyllisyyttä. Se, että hän on turvassa ja äidin ja isoisän turvana antaa kuitenkin toivoa ja iloa toisille siskoille. Lisäksi se, että hän on kuolemanmarssilla toisia paremmassa kunnossa saattaa lopulta pelastaa heidät kaikki.
Joku toinen potee syyllisyyttä siitä, ettei nähnyt leirillä yhtä paljon nälkää kuin muut, koska työskenteli keittiössä
Jokin tietty hetki omasta pelastumisesta viime hetkellä on jäänyt kaikkien mieleen, ja taas jonkun toisen kuoleminen vastaavassa tilanteessa tuntuu lähes omalta syyltä.
Sisarusten tarina rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista, he jopa laskevat (hirtehistä) leikkiä keskitysleiristä ja kuolemasta.

(469 sivua.)

Valkama, Meri: Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot
WSOY, 2021
Luin ~ 17.2.2022

Kuvaus:

Kiehtova esikoisromaani muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta.
Kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään?
DDR:ään vahvasti uskova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä-Berliiniin ulkomaankirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Vilja-tytär kasvaa itäsaksalaisten ihanteiden keskellä, kunnes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhempien avioliitto. Suomeen palaamisen jälkeen Viljan muistikuvat lapsuudesta kadonneessa maassa hiljalleen haalistuvat.
Isän kuoltua hänen asunnostaan löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 selvittääkseen, kuka isä todellisuudessa oli. Muuttunut Berliini kantaa edelleen muistoja Viljan lapsuudesta, mutta tärkeimmät palaset tuntuvat puuttuvan.
Meri Valkama kuvaa elävästi, kuinka vahvoja mutta samalla hauraita ovat ne siteet, jotka kytkevät meidät toisiimme yli sukupolvien.
Meri Valkama (s. 1980) on helsinkiläinen tutkiva toimittaja, kirjailija ja viestinnän asiantuntija. Hän on viettänyt lapsuudessaan vuosia Itä-Berliinissä ja opiskellut aikuisena politiikan tutkimusta ja journalismia Berliinin Freie-yliopistossa, jossa hän teki tutkimusta DDR:ssä työskennelleistä toimittajista.


Kommentti:

Olen todella vaikuttunut tästä kirjasta.

(556 sivua.)

O'Leary, Beth: Törmäyskurssi

Beth O'Leary: Törmäyskurssi
The Road Trip, 2021
Suom. Taina Wallin
WSOY, 2022
Luin ~ 12.2.2022

Kuvaus:

Edessä pitkä automatka eksä takapenkillä – nasta lautaan vai jarru pohjaan?
Villi roadtrip kohti rakkautta. Sisältää pari koukkausta menneisyyteen ja muutaman pysähdyksen väärinymmärryksessä.
Addie ja hänen siskonsa ovat valmistautuneet mahtavalle roadtripille soittolistoin ja eväspaketein. Heidän ystävänsä on menossa naimisiin Skotlannissa ja automatka sinne on osa hauskuutta. Siihen asti, kun toinen auto törmää heidän peräänsä ja kolaroivaksi kuskiksi paljastuu Addien eksä Dylan. Tietenkin Dylan bestiksineen on matkalla samoihin häihin, ja kun poikien auto on lunastuskunnossa, Addie ei voi kuin tarjota heille kyytiä.
Edessä on neljäsataa mailia törmäyskurssilla, mutta onko Addien ja Dylanin yhteinen tie noussut lopullisesti pystyyn?

Kommentti:

Kevyt, siis erittäin kevyt kirja. Odotin ehkä vähän enemmän, koska kirjailijan edellisissä kirjoissa oli vähän enemmän muutakin sisältöä kevyen juonen ohessa. Tuntui suorastaan vähän pitkältä tämä, vaikka sujuvaa kerrontaa olikin.
(453 sivua.)

Gorman, Amanda: Kukkula jolle kiipeämme

Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme: virkaanastujaisruno kansakunnalle
The Hill We Climb
Suom. Laura Eklund ja Aura Nurmi
Tammi, 2021
Luin ~ 6.2.

Kuvaus:

Vuoden vaikuttavin runo.
Amanda Gorman on Yhdysvaltain historian nuorin presidentin virkaanastujaisissa esiintynyt runoilija. Hänen lausuntansa Joe Bidenin ja Kamala Harrisin virkaanastujaisissa teki siihen asti melko tuntemattomasta Gormanista välittömästi koko maailman puheenaiheen. 22-vuotias runoilijasensaatio todisti runouden voiman: hän valloitti kansakunnan ja valoi uutta toivoa kuulijoihin ympäri maailman.
Kirja sisältää virkaanastujaisrunon kokonaisuudessaan. Gorman ammentaa afrikkalaisamerikkalaisen spoken word -runouden perinteestä ja painottaa sanomaa yhtenäisyydestä ja jälleenrakentamisesta vaikean ajan jälkeen. Runo yhdistelee henkilökohtaista ja koko kansakuntaa koskettavaa: orjista polveutuva, yksinhuoltajan kasvattama musta tyttö voi päätyä lausumaan presidentille runoa - ja haaveilla itsekin presidenttiydestä.
Kirjan esipuheen on kirjoittanut Oprah Winfrey.
Amanda Gorman (1998) on Yhdysvaltain historian nuorin presidentin virkaanastujaisissa esiintynyt runoilija ja ensimmäinen henkilö, jolle on myönnetty arvonimi National Youth Poet Laureate.
Hän on runoilija ja aktivisti, jonka tekstit käsittelevät mm. rotu- ja ympäristökysymyksiä sekä sukupuolten tasa-arvoa. The Hill We Climb and Other Poems, jonka Tammi julkaisee suomeksi.
Kommentti:


(31 sivua.)

Kekkonen, Helmi: Tämän naisen elämä

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä
Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy, 2021 (Otava)
Luin ~ 5.2.2022

Kuvaus:

Hautajaispäivän aamuna viisitoistavuotias Helena pukeutuu punaiseen mekkoon ja katsoo itseään peilistä. Äiti on kuollut, isä odottaa mustiin pukeutuneena pihalla. Helena ajattelee kulmakarvoja, tissejä ja poikaystäväänsä Johannesta. Ettei tarvitsisi ajatella äitiä, eikä varsinkaan omaa surua, omia syyllisyydentunteita.
Romaanissaan Tämän naisen elämä Helmi Kekkonen seuraa tarkalla, oivaltavalla ja lempeällä katseella Helenan matkaa teini-ikäisestä aikuiseksi. Miten äidin mielenterveysongelmien varjostama lapsuus vaikuttaa naiseksi kasvamiseen, opintoihin, työelämässä selviämiseen ja ihmissuhteisiin? Onko mahdollista vain unohtaa, elää syvälle haudatun syyllisyyden kanssa ja toivoa, etteivät lapsuuden muistot koskaan saavuta nykypäivää?
Tämän naisen elämä on vaikuttava taidonnäyte, poikkeuksellisen kiehtovasti ajassa liikkuva romaani, joka jättää lukijaansa lähtemättömän muistijäljen.

Kommentti:

(211 sivua.)

Friman, Laura: Tauko

Laura Friman: Tauko: jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin
Gummerus, 2021
Luin ~ 1.2.2021

Kuvaus:

”Moni tarina elämässäni voisi alkaa lauseella: sen piti olla vitsi.”
Mitä tapahtuu, kun himoshoppaaja tekee julkisen uudenvuodenlupauksen ja menee vaatteidenostolakkoon? Seuraa tapahtumarikas vuosi, jolloin Laura Friman luopuu vaatehankinnoista - uusista ja kierrätetyistä, pikamuodista ja vastuullisista pikkubrändeistä. Ei mekkoa syntymäpäiville, ei kumppareita sienimetsään.
Tauko on riemastuttava, samastuttava ja suorasukainen kuvaus aiheesta, joka yhdistää lukuisia nykyihmisiä: tunteikkaasta ja hankalasta suhteesta kuluttamiseen. Se on myös kertomus itsetuntemuksesta, muistoista, rahankäytöstä, työelämästä, parisuhteesta, uusperheen arjesta - ja vuodesta 2020, josta tuli poikkeuksellinen useammallakin tavalla

Kommentti:

Enää en muista, mistä sain vinkin tähän kirjaan, mutta siellä se keikkui, hieman liiankin korkeassa lainakirjapinossani. Aluksi ajattelin, että noinkohan tätä kirjaa tulee luettua kokonaan; kuka nyt jaksaa kahlata jonkun julkkiksen itsetilitystä vaateshoppailustaan tai mistälie.
Toisin kävi. Alkuun päästyäni olinkin yhtäkkiä lukenut kirjaa monta kymmentä sivua, nauraa hörähdellyt välissä ja samaistunut muutamaankin kohtaan. Tämä on hulvattoman yltiöavoimesti kirjoitettu kirja varsin tärkeästä aiheesta, joten suosittelen kyllä muillekin luettavaksi.

(219 sivua.)

Liksom, Rosa: Väylä

Rosa Liksom: Väylä
Like Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 27.1.2022

Kuvaus:

Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta.
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.
Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, sotapakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä.
Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. ”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”


Kommentti:

Olipa melkoinen lukukokemus. Ensinnäkin käytetty murre, meänkieli. Sen rytmiin pääseminen ei ollut ihan helppoa, mutta toisaalta kirjaa tuli luettua rauhallisemmin ja jotenkin keskittyneemmin kuin yleensä.
Uusi näkökulma sota-aikaan, ja todellakin tärkeä sellainen. Kirja kertoo nuoren työt matkasta pienestä pohjoisen kylästä evakkoon rajan toiselle puolelle. Huolehdittavana on ensin perheen karja, sitten vielä äiti ja ennen aikojaan syntynyt heiveröinen pikkuveli. Naapuri auttaa pakolaismassaa kykynsä ja osaamisensa mukaan, helppoa ei ole kenelläkään. Lopulta sota loppuu ja palataan kotiin, joka ei kuitenkaan enää ole ennallaan - niin kuin ei ole tarinan päähenkilökään.

(266 sivua.)

Bennett, Brit: Mikä meidät erottaa

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa
The Vanishing Half, 2020
Suom. Maria Lyytinen
Tammi (WSOY), 2021
Luin ~ 22.1.2022

Kuvaus:

Kuka olisit, jos saisit olla kuka tahansa?
Mikä meidät erottaa on mukaansatempaava ja terävä romaani identtisistä kaksosista, joista toinen elää mustana ja toinen valkoisena. Aikamme kiehtovin nuori kirjailija esittää kysymyksistä kaikkein olennaisimman: kuinka minusta tulee minä?
Stella ja Desiree Vignes syntyvät 1930-luvulla yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jonka mustille asukkaille tärkeintä on mahdollisimman vaalea hipiä. Varttuessaan kaksoset lähtevät vastakkaisiin suuntiin: toinen päättää elää valkoisena, toinen saa lapsen mustista mustimman miehen kanssa. 50 vuotta myöhemmin heidän tyttärensä joutuvat kohtaamaan edellisten sukupolvien valintojen ja virheiden vaikutuksen. Ajankohtaisten mutta samalla ajattomien elementtien taidokkaasta yhdistelmästä muodostuu havahduttava kertomus siitä, mikä meidät erottaa - ja mikä tuo meidät taas yhteen.
Brit Bennett (s. 1990) on kirjallisuusmaailman tuore tähti, joka julkaisi esikoisromaaninsa vain 26-vuotiaana ja jota on jo kutsuttu uudeksi Toni Morrisoniksi.

Kommentti:

Hyvin mielenkiintoinen asetelma, hyvä kirja! Rotuerottelua viime vuosisadan USAssa. Miten jonkun tekemä henkilökohtainen ratkaisu vaikuttaa lähipiiriin ja tietenkin aina myös seuraaviin sukupolviin, halusi tai ei.
Keltainen kirjasto nro 518.

(401 sivua.)

Pättikangas, Eira: Kirkas taivas, jäinen maa

Eira Pättikangas: Kirkas taivas, jäinen maa
Karisto Oy, 2001
Luin ~ 16.1.2021

Kuvaus:

Johan Jacob Blumberg, vaasalainen merimiehen poika, oli jo lapsena innokas laulamaan arkkiviisuja. Ei ollutkaan ihme, että muutettuaan äitinsä kotipitäjään kiertäväksi suutariksi ja opittuaan soittamaan viuluakin mestarismiehen malliin hän oli toivottu esiintyjä niin iloisissa hyppelöissä kuin hautajaisissakin. Ei liioin ollut ihme, että yksi jos toinen tyttö loi haikean katseen salskean musikantin perään.
Vähitellen nuoren miehen osalle lankesi myös pitäjän lukkarin virka, mutta se ei taannut leveämpää leipää kyläläisten Juho Kiviluomaksi ristimälle suutarille eikä tämän kasvavalle perheelle.
Pahiten koetteli kuitenkin itse Luoja: nälkävuodet ja kulkutaudit eivät väistäneet vauraintakaan asumusta. Vastoinkäymisilläkin oli kuitenkin määränsä, ja yön jälkeen valkeni kirkas taivas.
Väkevä pohjalaiskertoja solmii jälleen menneiden sukupolvien ihmiskohtaloista kudelman, joka saa rauhoittavan harmaan pohjasävynsä arjen uurastuksesta ja kirkkaat väriraitansa riemullisen menestyksen ja myötäkäymisen hetkistä.

Kommentti:

Katovuosien koettelemuksia ja elävää ajankuvaa.

(280 sivua.)

Wells, Benedict: Yksinäisyyden jälkeen

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen
saks. Vom Ende der Einsamkeit, 2016
Suom. Raimo Salminen
Aula & Co, 2021
Luin ~ 9.1.2022

Kuvaus:

Yksinäisyyden jälkeen kuvaa ihmisyyden pohjimmaista yksinäisyyttä ainutlaatuisella herkkyydellä. Romaani paljastaa, kuinka hauras kahden ihmisen välinen yhteys on ja kuinka se siitä huolimatta on kaikki, mitä meillä on.
Jules Moreaun lapsuus päättyy hänen vanhempiensa äkilliseen kuolemaan. Hänet lähetetään sisarustensa Martyn ja Lizin kanssa sisäoppilaitokseen. Eloisa ja peloton Jules kääntyy sisäänpäin ja elää mieluummin muistoissaan. Sitten hän tapaa Alvan, joka tahollaan kamppailee oman surunsa kanssa.
Aikuistuttuaan Jules ajelehtii etsien omaa paikkaansa. Jaetusta tuskastaan huolimatta sisarukset saavuttavat yhteyden toisiinsa vain satunnaisesti, ja myös välit Alvaan ovat katkenneet. Yksinäisyyden päättymisen tielle ilmestyy ylitsepääsemätön este toisensa perään. Onko onni silti mahdollista saavuttaa?

Benedict Wells on sveitsiläis-saksalainen kirjailija, jota pidetään nuoren polven kirjallisena lupauksena. Yksinäisyyden jälkeen on ensimmäinen Wellsiltä suomennettu romaani. Teos voitti ilmestyessään Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon.

Kommentti:

Viime aikoina minulta on jäänyt kesken montakin suursuosion saavuttanutta kirjaa, mutta onneksi minulla oli aikaa lukea tämä.
Uuden työn alkaminen vuodenvaihteessa on vienyt mehut jokseenkin täydellisesti, mutta tämä kyllä kosketti. Kirja on jotenkin hyvin ajaton, sen teemat ovat suorastaan klassisia, ja sittenkin näkökulmissa on jotain tuoreuttakin. Enpä edes osaa oikein kuvailla, miksi juuri tämä kirja vetosi, mutta kyllä suosittelen lämpimästi lukemaan.
Hieno vuoden ensimmäinen kirja!
(321 sivua.)