maanantai 6. lokakuuta 2025

Arvola, Ingeborg: Villien tuulten ranta

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Vestersand - Sanger fra Ishavet, 2024
Suom. Aki Räsänen
Gummerus, 2025
Ruijan rannala-sarjan 2.osa
Luin ~ 6.10.2025



Kuvaus:

Vuoden 1862 talvi on hyytävän kylmä. Priita-Kaisa Seipäjärvi vapautuu vankilasta, jonne hänet oli tuomittu suhteesta naimisissa olevaan mieheen Askan Mikkoon. Hän lähtee tarpomaan sankassa lumipyryssä viimeisillään raskaana. Mikko jää suorittamaan miesten puolelle rangaistustaan eikä tiedä Priita-Kaisan kantamasta lapsesta.
Ystävät ottavat Priita-Kaisan vastaan, ja hiljalleen elämä löytää uomansa. Amerikan-laiva vie Priita-kaisan veljen mukanaan, ja valaanpyyntialukset puskevat mustaa savua kauempana vuonolla. Unelma omasta kodista, hirsipirtistä Västänsannassa, muuttuu vähitellen todeksi.
Samalla huoli Mikon vaimon kaunasta kaihertaa Priita-Kaisaa, eikä pelko miehen menettämisestä jätä rauhaan.
Villien tuulten ranta on jatko-osa Jäämeren laulu-teokselle.
Kommentti:

Edellinen osa päättyi tosiaan Priita-Kaisan ja Mikon saamiin tuomioihin ja siitä tämä kirjaa jatkaa. Olot vankilassa ovat kalseat, mutta sellaisestakin ihminen voi selvitä. Tuomion ja sen suorittamisen jälkeenkään eivät Mikko ja Priita-Kaisa saa rauhaa, sillä vaimo on edelleen elossa, kantaa kaunaa ja antaa sen toden totta kuulua. Mikko ei voi talonsa menetettyäänkään omistaa uutta taloa, aina on mahdollisuus menetää se.
Lopulta vaimo suostuu vihanpidon lopettamiseen ja hakee avioeroa. Myös naapurit ja lähi-ihmiset alkavat hyväksyvät Mikon ja Priita-Kaisan (etenkin kun ovat molemmat ahkeria ja työteliäitä yhteisön jäseniä).
Kuitenkaan kirkkoon ei voi mennä yhdessä ja uuden rangaistuksen vaara on koko ajan ilmassa. Joutuvatko he taas luopumaan vaivalla rakennetusta kodistaan ja jättämään kaiken saavuttamansa taakseen..
Erityisen paljon pidin tämän kirjan kielestä ja siitä, miten yliluonnolliset asiat nivoutuvat luontevasti, lähes huomaamatta arkiseen ja realistiseen kuvaukseen. Ne ovat luonnollinen osa ihmisten elämää, eikä niitä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
(440 sivua.)