Sutanto, Jesse Q.: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot
Vera Wong's Unsolicited Advice for Murderer, 2023
Suom. Tanja Falk
Publiva, 2025
Luin ~ 31.10.2025

Kuvaus:

Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään.
Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään.
Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?
Vera Wongin periksiantamaton mutta hyväntahtoinen hahmo hykerryttää ja kutsuu ihanan kiusallisiin seikkailuihin!

Kommentti:

Minulla on aika monta murhasarjaa kesken, ja mietin, viitsinkö taas aloittaa yhtä uutta. Ihan alku ei edes oikein vakuuttanut, päähenkilönä 6-kymppinen kiinalaistäti, joka vielä vaikutti hieman ärsyttävältä tyypiltä.
Lopulta tämä oli oikein sympaattinen ja hauskakin tarina, ja enemmän kirjassa oli romantiikkaa kuin murhatutkimusta. :) Siis hyvällä tavalla.
Ja kyllä, varasin jo alkuvuodesta ilmestyvän seuraavan Vera Wongin kirjastosta.

(366 sivua.)

Suomela, Liisa: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen
WSOY, 2025
Luin ~ 26.10.2025

Kuvaus:

Rikos ja rakkaus pohjoisella saarella.
Väkevä esikoisromaani piirtää sodanjälkeisen Hailuodon kaikissa elämän väreissä.
Kylmän Perämeren reunalla on saari, Hailuoto, jonne saapuu sodan jälkeen neljä vereslihalle piinattua ihmistä. Leskeksi jäänyt Tyyne on hakenut mielisairaalasta sodassa tärähtäneen veljensä Aukun. Samalle laivalle sattuu Hailuodon uusi pappi Johan epävakaan vaimonsa Siirin kanssa. Kukin pyrkii saamaan otteen vähitellen vakautuvasta arjesta, mutta saaren suljetussa todellisuudessa toisiaan tuntemattomien ihmisten elämät alkavat kietoutua yhteen ennakoimattomalla tavalla.
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on taidokas historiallinen romaani, jossa yhdistyvät rikos, rakkaus ja arkitodellisuuden ylittävät mielen syvyydet. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta seuraukset jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun suurimmat melskeet on käyty.

Kommentti:

Taitavasti ja kauniilla kielellä kirjoitettu kuvaus pohjoisen olosuhteista ja sodan särkemistä sekä muutenkin särkyneistä ihmisistä.
Tunnistin tarinassa sen, miksi se on varmasti koskettanut monia, mutta itselleni henkilöhahmot jäivät jotenkin hieman etäisiksi - ja siksi tarina ei oikein koskettanut. Ainekset siihen oli olemassa, mutta tällä kertaa tästä jäi jotain puuttumaan (minun kohdallani).

(322 sivua.)

Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025

Kuvaus:

Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kommentti:

Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.

(462 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Perrin, Valérie: Sunnuntain unohdetut

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut
Les oubliés du dimanche, 2015
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2025
Luin ~ 10.10.2025

Kuvaus:

Justine Neige asuu isovanhempiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityisesti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy.
Vanhainkodissa hän kohtaa myös Hélènen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Hélènen muistoja, ja kun muistikirjan sivut täyttyvät sanoilla menneisyydestä, Justine alkaa nähdä nykyhetken uusin silmin. Hänen täytyy vain löytää rohkeus alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa.

Kommentti:

Mielenkiintoisia tarinoita, joskin tarinoiden seuraamista hieman hankaloitti palaaminen kahteenkin eri juoneen menneisyydessä.
Vanhainkodissa työskentelevä Justine kerää vanhusten tarinoita, ja toisaalta hänen oman sukunsa tarina kulkee mukana lähtien hänen ja hänen serkkunsa vanhempien kuolemasta auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Lopulta vanhusten, ja etenkin erään heistä tarina nousee niin vahvasti esiin, että Justinen oma tarina jää harmillisesti hieman paitsioon.

(313 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Villien tuulten ranta

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Vestersand - Sanger fra Ishavet, 2024
Suom. Aki Räsänen
Gummerus, 2025
Ruijan rannala-sarjan 2.osa
Luin ~ 6.10.2025

Kuvaus:

Vuoden 1862 talvi on hyytävän kylmä. Priita-Kaisa Seipäjärvi vapautuu vankilasta, jonne hänet oli tuomittu suhteesta naimisissa olevaan mieheen Askan Mikkoon. Hän lähtee tarpomaan sankassa lumipyryssä viimeisillään raskaana. Mikko jää suorittamaan miesten puolelle rangaistustaan eikä tiedä Priita-Kaisan kantamasta lapsesta.
Ystävät ottavat Priita-Kaisan vastaan, ja hiljalleen elämä löytää uomansa. Amerikan-laiva vie Priita-kaisan veljen mukanaan, ja valaanpyyntialukset puskevat mustaa savua kauempana vuonolla. Unelma omasta kodista, hirsipirtistä Västänsannassa, muuttuu vähitellen todeksi.
Samalla huoli Mikon vaimon kaunasta kaihertaa Priita-Kaisaa, eikä pelko miehen menettämisestä jätä rauhaan.
Villien tuulten ranta on jatko-osa Jäämeren laulu-teokselle.
Kommentti:

Edellinen osa päättyi tosiaan Priita-Kaisan ja Mikon saamiin tuomioihin ja siitä tämä kirjaa jatkaa. Olot vankilassa ovat kalseat, mutta sellaisestakin ihminen voi selvitä. Tuomion ja sen suorittamisen jälkeenkään eivät Mikko ja Priita-Kaisa saa rauhaa, sillä vaimo on edelleen elossa, kantaa kaunaa ja antaa sen toden totta kuulua. Mikko ei voi talonsa menetettyäänkään omistaa uutta taloa, aina on mahdollisuus menetää se.
Lopulta vaimo suostuu vihanpidon lopettamiseen ja hakee avioeroa. Myös naapurit ja lähi-ihmiset alkavat hyväksyvät Mikon ja Priita-Kaisan (etenkin kun ovat molemmat ahkeria ja työteliäitä yhteisön jäseniä).
Kuitenkaan kirkkoon ei voi mennä yhdessä ja uuden rangaistuksen vaara on koko ajan ilmassa. Joutuvatko he taas luopumaan vaivalla rakennetusta kodistaan ja jättämään kaiken saavuttamansa taakseen..
Erityisen paljon pidin tämän kirjan kielestä ja siitä, miten yliluonnolliset asiat nivoutuvat luontevasti, lähes huomaamatta arkiseen ja realistiseen kuvaukseen. Ne ovat luonnollinen osa ihmisten elämää, eikä niitä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
(440 sivua.)