Williams, Pip: Kirjansitoja

Pip Williams: Kirjansitoja
The Bookbinder of Jericho, 2023
Suom. Tuulia Tipa
Into Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 29.5.2025

Kuvaus:

Kun maailmansodan varjo lankeaa Oxfordin ylle, naisilla on yhtäkkiä uusia vapauksia ja kirjansitojana työskentelevä Peggy huomaa mahdollisuuden uudenlaiseen tulevaisuuteen. Mutta pakottaako sodan kaaos hänet valitsemaan velvollisuuksien ja unelmien väliltä?
Vuonna 1914 sota vie Britannian nuoret miehet taistelemaan, ja naisten on pidettävä yhteiskunta käynnissä. Kaksossisarukset Peggy ja Maude työskentelevät Oxfordin yliopiston kirjansitomossa. Peggy on älykäs, kunnianhimoinen ja haaveilee yliopisto-opinnoista. Hän pitää huolta haavoittuvaisesta siskostaan Maudesta.
Kun Oxfordiin saapuu pakolaisia Belgian tuhoutuneista kaupungeista, Peggy alkaa uskoa mahdollisuuteen erilaisesta tulevaisuudesta. Pian rakkaus belgialaiseen sotilaaseen ja siihen liittyvä vastuu saattavat hänet vaikean valinnan eteen.

Kommentti:

Jälleen ihmettelen sitä taitoa, millä kirjailija osaa luoda todella mielenkiintoisesta aiheesta uskottavan, koskettavan ja kauniin tarinan. Kun aivan täysin keksityt henkilöt alkavat elää, kokea ja toimia. Heidän kokemuksensa sodan aikana tuntuvat aivan sydäntäsärkyviltä ja heille toivoo vain parasta.
Enpä olisi tullut ajatelleeksi kirjojen (käsin) sitomista ja sen työn tekijöitä ilman tätä kirjaa.
Kirjassa käsitellään myös naisten oikeutta opiskeluun, äänestämiseen jne. 1900-luvun alkupuolella, joten olipa taas tarpeellinen muistutus siitä, millä tolalla nuokin asiat ovat olleet.
Tämä on toinen lukemani (ja suomennettu) teos Pip Williamsilta ja todellakin toivon näitä koskettavia tarinoita paljon lisää!
Edellinen kirja oli Kadonneiden sanojen kirja.

(471 sivua.)

Ridzén, Lisa: Kurjet lentävät etelään

Lisa Ridzén: Kurjat lentävät etelään
Tranorna flyger söderut, 2024
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 26.5.2025

Kuvaus:

Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä.
Kurjet lentävät etelään on lämmin, maanläheinen tarina vanhan miehen viimeisistä päivistä, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta, isyydestä, elämänmittaisesta ystävyydestä ja anteeksiannosta.
Bo elelee kaksin rakkaan koiransa Sixtenin kanssa – vaimo on joutunut hoitokotiin, välit poikaan ovat etäiset ja paras ystävä asuu kaukana. Pitkiä päiviä rytmittävät lähinnä kotihoidon käynnit. Kun Bon voimat hiipuvat, alkaa keskustelu siitä, mitä koiralle pitäisi tehdä, ja Sixtenin menettämisen pelko laukaisee tunteiden ja muistojen vyöryn. Kuinka Bo osaisi osoittaa pojalleen rakastavansa tätä, ennen kuin on liian myöhäistä?
Lisa Ridzén maalaa lukijan eteen pohjoisruotsalaisen jäyhän miehen mielenmaiseman taitavin, rakastavin siveltimenvedoin ja kuvaa meitä kaikkia odottavaa vanhuutta kauniisti, haikeasti ja raadollisen rehellisesti.

Kommentti:

Jossain vaiheessa muoti-ilmiönä oli hassunkuriset vanhainkotikuvaukset karkaavista satavuotiasita jne, mutta en koskaan oikein päässyt niiden makuun.
Tässä sen sijaan on kaunis ja aidonoloinen kertomus vanhuudesta, luopumisesta, riisumisesta, anteeksiannosta ja muista elämän viimeisten kuukausien tunnelmista. Suosittelen!

(326 sivua.)

Moyes, Jojo: Yksinäisten sydänten talo

Jojo Moyes: Yksinäisten sydänten talo
We All Live Here, 2025
Suom. Laura Ekberg
Gummerus, 2025
Luin ~ 24.5.2025

Kuvaus:

Lilan mies on löytänyt nuoremman ja lähtenyt. Lila yrittää selvitä kahden tyttären ja kirjailijanuran vaatimusten ristiaallokossa, minkä lisäksi heidän taloonsa on muuttanut Lilan leskeksi jäänyt isäpuoli. Eikä siinä kaikki: kun Lilan biologinen isä koputtaa oveen, Lila tarjoaa myös tälle kodin. Pikkuhiljaa erikoinen perheasetelma vakiintuu, ja Lila tuntee olevansa valmis deittailuun.
Jojo Moyesin uutuus on koskettava ja hauska kertomus uusista aluista ja elämän jälleenrakentamisesta.

Kommentti:

On ihana tarttua kirjaan, josta jokseenkin varmasti tietää pitävänsä.
Enpä taaskaan pettynyt, jotenkin olin juuri tällaisen lämminhenkisen nopealukuisen tarinan tarpeessa.
Huumoria, suhdekiemuroita, värikästä perhe-elämää, mokia ja sattumuksia, perhekriisejä, mutta myös romantiikkaa - niistä aineksista tämä ihana tarina muodostui. Kevyeenkin tekstiin voi ujuttaa mukaan elämänviisautta, vaikkapa teini-ikäisen vahvistamiseen koulukiusaamista vastaan..
Lisämainintana hyvä käännös, niin ihana ja vapauttavaa lukea hyvää tekstiä!

(461 sivua.)

Nummi, Markus: Käräjät

Markus Nummi: Käräjät
Otava, 2024
Luin ~ 21.5.2025

Kuvaus:

Markus Nummen odotettu uusi romaani purkaa pienen 1930-luvun kyläyhteisön sykkyräisiä suhteita. Kuka on uhri ja kuka rikollinen, ja onko kukaan syytön?
Nuori poliisimies saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla. Eletään kevättä 1938, hän on tullut tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt nainen sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä naiselle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan?

Kommentti:

Valtavan hieno tarina, jota jouduin harmillisesti urakoimaan kirjaston jonon takia. Toisaalta lukukokemuksesta tuli todella intensiivinen, kun tajusin, että kirjaa on vielä satoja sivuja jäljellä laina-ajan lopun lähestyessä.
Miten hienosti tarinan ydin avautui vähitellen, sisältäen samalla valtavan monta tarinaa.
Onneksi kirjan alussa oli henkilöluettelo, koska etenkin alussa jouduin välillä tarkistamaan henkilöitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan.


(575 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Toivoa versovat päivät

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025

Kuvaus:

Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.

Kommentti:

Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.

(282 sivua.)

Hunter, Cara: Tilinteko

Cara Hunter: Tilinteko
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025

Kuvaus:

Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?

Kommentti:

Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.

(.... sivua.)

Alasalmi, Päivi: meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025

Kuvaus:

Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.

Kommentti:

Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)