Hunter, Cara: Murha perhepiirissä

Cara Hunter: Murha perhepiirissä
Murder in the Family, 2023
Suom. Johanna Laitila
Otava, 2024
Luin ~ 29.12.2024

Kuvaus:

Omintakeinen ja nerokas rikosmysteeri heittää haasteen kaikille dekkarifaneille. Osaatko sinä ratkaista rikoksen?
Guy Howard menetti isäpuolensa ollessaan 10-vuotias. Ruumis löytyi kotipihalta, ja vaikka Howardin sisaret olivat paikalla, kukaan ei nähnyt mitään. Kohuttu tapaus jäi selvittämättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Howard ryhtyy tekemään tv-sarjaa, jossa käydään vielä kerran läpi kaikki todisteet rikospaikkakuvista ruumiinavausraportteihin.
True crime -sarjan lailla etenevässä jännärissä lukija saa tutkittavakseen saman materiaalin kuin dokumenttiryhmän asiantuntijatiimi. Jokainen tapahtumaan liittyvä ihminen haastatellaan vielä kerran – ja salaisuudet paljastuvat kameran edessä.

Kommentti:

Pohjatarina 20 vuotta sitten tapahtuneen murhan selvittelemisestä on hyvin mielenkiintoinen. Arvostan kirjailijan pyrkimystä uudistaa dekkarigenreä, mutta henkilökohtaisesti pidän kyllä enemmän perinteisestä tyylistä.
Tekstityyleinä vuorottelivat tv-sarjan käsikirjoitus, nettipalstan kommenttikenttä, asianosaisten sähköpostit ja tekstiviestit sekä tv-ohjelman lehtiesittely/ kritiikki. Osaa näistä keinoista oli jo Hunterin edellisessä, Adam Fawleyn tutkimuksista kertovassa kirjassa, mutta nyt tekstityylejä oli vielä lisätty eikä suorasanaista tekstiä ollut enää ollenkaan.
Tässä mahdollistui toki lukijan oma pohdiskelu murhaajan henkilöllisyydestä.
Juoni oli todella monipolvinen ja suorastaan ovela, mutta lopulta tarinasta jäi vähän halju maku, johtuen loppuratkaisusta, jota en nyt tässä tietenkään voi spoilata. :)

(447 sivua.)

James, Peter: Kuolema peittää jäljet

Peter James: Kuolema peittää jäljet
Dead Man´s Footsteps, 2008
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2012
Roy Grace-sarjan 4. osa
Luin ~ 23.12.2024

Kuvaus:

Juonenkuljetuksen mestari Peter James on jälleen kirjoittanut kirjan, jota on vaikea laskea käsistään.
Epäonnistunut brightonilainen liikemies Ronnie Wilson on New Yorkissa matkalla liikeneuvotteluun, jonka hän toivoo pelastavan bisneksensä. Häntä odotetaan WTC-tornin 87. kerroksessa. Paha vain, että päivä sattuu olemaan syyskuun yhdestoista 2001. Ronnie on muutaman korttelin päässä World Trade Centeristä, kun helvetti pääsee irti. Kaaoksen keskellä Ronnie päättää kääntää tilanteen edukseen ja lavastaa kuolemansa. Jos Ronnie Wilsonia ei enää ole, valtavat velat voi muuttaa saataviksi.
Kuusi vuotta myöhemmin brightonilaisesta sadevesiviemäristä löytyy pitkälle maatunut naisen ruumis. Samaan aikaan toisaalla kaupungissa nuori nainen pakoilee henkensä edestä julmaa jäljittäjäänsä. Kun vielä Australiastakin löytyy murhattu nainen, jolla näyttää olevan yhteys samaan tapahtumavyyhteen, on rikostarkastaja Roy Gracella käsissään sotkuinen arvoitus, jonka palasia on kerättävä kokoon ympäri maailman.
Kuolema peittää jäljet on Peter Jamesin huippusuositun Roy Grace -sarjan neljäs osa

Kommentti:

Huikea juoni, suoranainen vyyhti, joka oli ihan uskottava.
Samaan aikaan karmiva ja mielenkiintoinen. Ihmettelen, miten kirjailija pystyy tällaiset juonenkäänteet pitämään uskottavina ja järkeenkäyvinä.
Ei haitannut, vaikka olenkin tämän jutun nähnyt tv-sarjana.

(475 sivua.)

Tätä ennen jäi kesken: Anni Kytömäki: Mirabilis

Hannah, Kristin: Sodan sisaret

Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024

Kuvaus:

Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja

Kommentti:

Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.

(580 sivua.)

Rees, Tracy: Syreenilehto

Tracy Rees: Syreenilehto
Elopement, 2022
Suom. Anu Heino
Sitruuna Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.12.2024

Kuvaus:

Rikas perijätär. Sopimaton pari. Seurapiiriskandaali.
On vuosi 1897. Rowena Blythe on rikas, etuoikeutettu ja kaunis. Hänen 24. syntymäpäivänsä lähestyessä hänen odotetaan avioituvan oikeista piireistä. Rowenan vanhemmat tilaavat muotokuvan tyttärestään vahvistaakseen hänen mainettaan merkittävänä seurapiirikaunottarena.
Taidemaalarin nuori apulainen, Bartek, on erilainen kuin kukaan Rowenan aiemmin tapaama mies: villi, romanttinen ja boheemi. Seurapiireissä odotetaan Rowenan kihlausuutista, mutta hänen sydämensä sykkii Bartekille. Rowena tietää, että hänen vanhempansa eivät koskaan hyväksyisi Bartekia, joka heidän silmissään on vain rahaton muukalainen. Rowenan tunteet syvenevät, mutta hänellä ei ole ketään, kenelle uskoutua. Uskaltaako hän vaarantaa kaiken rakkauden vuoksi?
Tracy Rees on kutonut tarinaan värikkäiden hahmojen kudelman myöhäisviktoriaanista taustaa vasten, jossa naisten asema on ahdas, mutta jossa naisasialiike herättelee uudenlaista aikakautta.

Kommentti:

Joskus kevyt kehystarina onnistuu kertomaan mielenkiintoisella ja viisaalla tavalla tärkeistä asioista, mutta tämä ei nyt yltänyt siinä lajissa ihan parhaimmistoon.
Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, myös eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevia. Kuitenkin minua häiritsi uskottavuusongelma esimerkiksi Rowena Blythen kohdalla. Loppua kohden pidin tarinasta kyllä enemmän, sillä olihan tässä todella mielenkiintoista naisasiaa 1800-luvun lopusta.
Saman kirjailijan Ruusutarha kertoo tätä aiemmista tapahtumista, joten se taitaa jäädä lukematta.


(432 sivua.)

Soudakova, Anna: Haikara levittää siipensä

Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä
Kustannusosakeyhtiö Otava Oy, 2024
Luin ~ 22.11.2024

Kuvaus:

Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista.
Andréi on Svetaa kymmenen vuotta vanhempi ja usein sisarelleen enemmän isä kuin veli. Kun köyhän pojan tulevaisuus hämärtyy koulun jälkeen, Andréi jättää taakseen Valko-Venäjän, Svetan sekä alakuloisen maan yli lentävät haikarat.
Aikuistuttuaan Sveta-sisar taistelee maan itsevaltaista hallitsijaa vastaan. Hän osallistuu mielenosoituksiin, joutuu vaikeuksiin ja kysyy kauas muuttaneelta veljeltään, miksi tämä käänsi kotimaalleen selän.
Haikara kantaa siivillään ikuista murhetta. Anna Soudakovan kolmas romaani soi upeasti kysyen mieltä mielettömyyteen, ymmärrystä ihmisten ja sisarusten välille.

Kommentti:

Tämä tarina Svetasta ja Andreista on silmiäavaava ja ymmärrystä lisäävä tarina erään lähialueen valtion historiasta ja nykypäivästä. Täytyy tunnustaa, että kovin huonosti itsekin tunnen vaikkapa Valko-Venäjän historiaa, enkä niin kovin hyvin nykytilannettakaan.
Uutisissa kerrotaan, miten jälleen kerran presidentinvaalit voittaa N.N., mutta mitä se uutinen todellisuudessa tarkoittaa maan kansalaisille. Vaikka maassa on oppositio ja se haluaa muutosta, jokin järjestelmässä sallii kuitenkin yksinvaltiuden ja epäoikeudenmukaisuuksien jatkumisen.
Jälleen valtavan hieno kirja Anna Soudakovalta.
Aiemmat teokset ovat Mitä männyt näkevät ja Varjele varjoani.

(335 sivua.)

Annola, Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala (Otava), 2024
Luin ~ 18.11. 2024

Kuvaus:

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.
Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.
Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Kommentti:

Olipa valtavan kiinnostava aihe ja todella taitavasti, mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirjoitettu tarina.
Suosittelen vahvasti, jos yhtään kiinnostaa edellisen vuosisadanvaihteen aika Suomessa, tai naisen asema, tai vaivaistalot jne.

(354 sivua.)

Annola, Elina: Luopuneet

Elina Annola: Luopuneet
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024

Kuvaus:

Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.

Kommentti:

-
(330 sivua.)

Clarke, Lucy: Haaksirikkoutuneet

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet
Castaways, 2021
Suom. Kristiina Vaara
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024
Luin ~ 11.11.2024

Kuvaus:

Kaukainen saari. Seitsemän matkustajaa. Yksi tappaja. Lomatrillerien kuningattaren menestysteos viimein suomeksi!
Sisarukset Erin ja Lori riitelevät juuri ennen lentoa Fidžille, jossa heidän piti viettää unelmalomaa luksusresortissa. Vain Lori nousee koneeseen – ja katoaa lentokoneen mukana. Mysteerilennon ratkaisematon kohtalo jää piinaamaan Eriniä.
Eloonjääneet ovat jumissa pienellä autiosaarella keskellä eteläistä Tyyntämerta. Luonnon armoilla elävien selviytyjien väliset jännitteet kiristyvät, salaisuudet pulpahtavat pintaan ja joukko pienenee päivä päivältä. Paratiisin raunioissa selviytymisestään taisteleva ihminen on valmis tekemään mitä tahansa.
(takakansi)

Kommentti:

Olihan aika jännä tarina, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon. Niin hyvin kirjoitettu tarina ja langanpäät tyylikkäästi sotkettu ja solmittu, että kiinnostus kyllä pysyi loppuun asti. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksiä, mutta ei kuitenkaan liian epäuskottavaa.
Yllättävää, että tätä bestsellerkirjailijaa ei ole tämän enempää suomennettu, nyt on tosin tulossa seuraava suomennos (Vaellus).


(400 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Jäämeren laulu

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kniven i ilden (Norja), 2022
Suom. Aki Räsänen
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Ruijan rannalla-sarjan 1. osa
Luin ~ 5.11.2024

Kuvaus:

Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen.
Jäämeren laulu kertoo suomensukuisista kveeneistä, saamelaisista ja heidän karusta ympäristöstään. Teos antaa äänen niille, joiden rakkaus ei sopinut yhteiskunnan sääntöjen raameihin, ja niille, joiden elinkeino alistettiin lakien ja määräysten alle.
Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen tarina saamelaisuudesta sekä yhteiskunnan sääntöjen ja alkuperäisasukkaiden välisistä ristiriidoista. Kulttuurista väärinkohtelua on valitettavasti tapahtunut niin Suomessa kuin muuallakin.
Ehdin jo ajatella, että olipa tarinalla hieman lattea loppuratkaisu, mutta tarina jatkuu.

(368 sivua.)

Oranen, Raija: Punaisten kukkien puutarha

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava, 2024
Luin ~ 1.11.2024

Kuvaus:

Historiallinen romaani herättää henkiin Suomen varhaiset vuosikymmenet.
Edwin Alleénia siunataan neljällä vaimolla, kuudella lapsella ja riittävillä ansioilla. On iso talo Mikkelissä, huvila Saimaan rannalla, virka rataosapäällikkönä ja Telefooniyhdistyksen johtajana. Allénilla on jäsenyys kunnanvaltuustossa ja ystäviä herrojen klubilla, jossa käsitellään maan asiat. Suomen itsenäistyminen ja kolme sotaa pyyhkivät yli, mutta periksiantamattoman kunnallisneuvoksen sydämessä säilyy usko parempaan.
Raija Orasella on poikkeuksellinen kyky katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas. Alleénin koskettava tarina laajenee kertomukseksi yhden kansakunnan syntymisestä ja sitä hajottavista voimista.

Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe ja ajankohta Suomen historiassa. Paljon historiallista tietoa ja oikeita henkilöitä.
Insinööri Alleén itse oli mielestäni pitemmän päälle hieman puiseva hahmo kirjan päähenkilöksi. Hänen lähipiirissään oli paljon mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joista olisi voinut saada enemmänkin irti.

(509 sivua.)

Keyes, Marian: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä

Marian Keyes: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä
Under the Duvet, 2001
Suom. Liisa Laaksonen
Tammi, 2012
Luin ~ 17.10.2024

Kuvaus:
Muotia, miehiä, matkoja... kaikesta tästä Marian Keyesillä on terävää ja hauskaa sanottavaa.
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista.
Keyes-fania ilahduttaa erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa Naura, Claire, naura ja Lucy menee naimisiin ovat syntyneet.

Kommentti:

No, tästä kolumnikokoelmasta olisi saanut varmaan aika paljon enemmän irti 10 tai 20 vuotta sitten. Kyllä tuntuu aika vieraalta elämänmeno vuosituhannen vaihteessa.

(254 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Fortune, Carley: Joka ikinen kesä

Carley Fortune: Joka ikinen kesä
Every Summer After, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 2.10.2024

Kuvaus:

Joka ikinen kesä on nostalginen, kesää ja nuoruutta hehkuva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja valinnoista, joita ei saa tekemättömiksi.
Menneeseen ei ole paluuta, ja sen Persephone Fraser tietää aivan liian hyvin. Kuusi nuoruuden kesää Percy ja Sam olivat erottamattomat, kunnes yksi virhe muutti kaiken, ja Percy menetti ainoan ihmisen, jota ilman hän ei uskonut voivansa elää.
Kymmenen vuotta myöhemmin unenomaisten kesien muisto on edelleen kipeä, eikä Percy halua antaa sydäntään kenellekään. Kunnes hänen on palattava järvelle Samin äidin hautajaisiin. Voiko menetetty yhteys syntyä uudelleen yhden viikonlopun aikana, vai onko asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi?


Kommentti:

Puhdasoppinen kevytkenkäkirja, jossa arvattava loppu ja seksiä riittämiin. Ihan kiva kirja, jotenkin nostalginenkin nuoruusaikojen kuvauksien osalta.

(285 sivua.)

Napolitano, Ann: Kaunokaisia

Ann Napolitano: Kaunokaisia
Hello Beautiful, 2023
Suom. Minna Kujamäki
WSOY, 2024
Luin ~ 28.9.2024

Kuvaus:

Voiko rakkaus korjata rikkinäisen ihmisen?
Surun särkemän kodin kasvatti William Waters tutustuu kunnianhimoiseen Julia Padavanoon. Julia on vanhin neljästä keskenään hyvin läheisestä sisaresta, ja Williamin elämä mullistuu, kun hänestä tulee osa kaoottista ja rakastavaa chicagolaisperhettä. Mutta elämä yllättää. Mitä kaikkea perhesiteet kestävät, ja mikä saa ne murtumaan?
“Tässä mahtavassa perhesaagassa yksilölliset hahmot on kuvattu niin taidokkaasti, että he tulevat tutuiksi kuin parhaat ystävät - lukiessa tuntee kiitollisuutta, kun on päässyt heidän lähelleen. Napolitanon 1900-luvun lopun Chicagoon sijoittuva kunnianosoitus Pikku naisille saa lukemaan vitkastellen, koska kirjan ei halua loppuvan koskaan. Kun se loppuu, valmistaudu kyyneliin.” – Oprah Quarterly

Kommentti:

Niin hieno tarina perhesiteiden voimasta - ja siitä, mihin niiden puuttuminen voi pahimmillaan johtaa. Erehdyksistä, joita ihmiset tekevät ja joiden seurauksista he joskus maksavat lopun elämäänsä. Miten esimerkiksi William haluaa olla aiheuttamatta läheisilleen vahinkoa, ja miten tästä ratkaisusta seuraa uutta vahinkoa.
Vaikka juuri niin ei pitänyt käydä..
Toisaalta Williamin oma tausta on rikkinäinen, ja sen seurauksia hän itse kantaa läpi elämänsä.
Valtavan hieno tarina, jonka tietyt asiat osuivat omassakin elämässä juuri nyt hyvin lähelle. Tästä kirjasta uskon ammentavani monia hyviä asioita lähipiiriinkin, koska Napolitano kertoo tämän yhden perheen kautta niin yleisinhimilliisä asioita.
P.s. Suomennos on aivan huippu!

(479 sivua.)

Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024

Kuvaus:

Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.

Kommentti:

Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)

French, Nicci: Vainajien päivä

Nicci French: Vainajien päivä
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024

Kuvaus:

Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...

Kommentti:

Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.

(331 sivua.)

Kajanto, Maija: Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024

Kuvaus:

Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.

Kommentti:

Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.

(252 sivua.)

Quinn, Joanna: Valaanluuteatteri

Joanna Quinn: Valaanluuteatteri
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024

Kuvaus:

Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.

Kommentti:

Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.

(560 sivua.)

Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Kirkkaimmat tähdet

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet
Il est grand temps de rallumer les étoiles, 2018
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2022
Luin ~ 3.9.2024

Kuvaus:

Arjen haasteiden kanssa kamppaileva Anna löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta: kaksi lasta, ei töitä ja uhkaavasti kasvava pino laskuja ja huolia.
Täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin: matkailuauto. Mikä olisikaan parempi tapa karistaa arjen murheet kuin pakkautua tytärten kanssa viikoiksi matkailuautoon ja ajaa Ranskasta kohti Pohjois-Eurooppaa? Reissun aikana äiti ja tyttäret kohtaavat paitsi omat haasteensa myös joukon muita värikkäitä ja sympaattisia seikkailijoita.

Kommentti:

Romanttinen, mutta silti varsin painavia asioita sisältävä tarina. Oikeastaan romantiikka ei tässä edes ole se pääasia, vaan tapahtuu ikään kuin sivujuonteena, mutta tuoden silti oman arominsa tarinaan.
Äidin ja tyttärien Road Tripistä kertovat kaikki kolme vuorollaan ja tyylillään - ja se onkin hauska oivallus, sillä tarinaan saadaan varsin erilaisia näkökulmia kirjoittajasta riippuen.
Jokaisen taustatilanne ja matkan aikana tapahtuva muutos tulee myös kivalla tavalla esiin.
Lukijalle oli varattuna mielenkiintoisia yllätyksiä hauskan tilannekomiikan lisäksi. Tykkään kyllä todella paljon tämäntyyppisistä tarinoista, joissa vakaviakin aiheita käsitellään niitä liikaa alleviivaamatta. Lukija saa tavallaan poimia rannalta muistoksi pieniä koristeellisia kiviä, ja juuri sellaisia, jotka kutakin lukijaa sillä hetkellä eniten viehättää - tai koskettaa.
Tämä oli oikein sydämellinen tarina, jossa Suomikin mainitaan.

(331 sivua.)

Anttoora, Marjo: Jäkäläsydän

Marjo Anttoora: Jäkäläsydän
Warelia Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.9.2024

Kuvaus:

Meri ja kalliot, saaristo - mielenmaisema, josta Jäkäläsydämen runot nousevat. Anttooran runoissa luonnossa koettu hetki yhdistyy havaintoon itsestä, ihmisyydestä, parisuhteesta. Tankarunojen tiivis ja rajattu muoto tiivistää oivalluksen ja samalla muutamilla tavuilla sanoittaa laajoja näkymiä.
Runot piirtävät tarkkoja luontokuvia, joiden yksityiskohdissa on kauneutta, mutta myös ihmisenä olemisen kipua.

Kommentti:

Yöpöydällä on ollut kaksi runokirjaa, joita olen lukenut harvakseltaan ja vuorotellen.
Tässä oli todella paljon samaistuttavaa. Luonto, vuodenkierto ja perhe-elämän vaiheet, parisuhde. Tunnistan näissä paljon itseäni ja omia ajatuksiani, ja sen, miten luonto kulkee mukana ja hoitaa ja hoivaa.

Suosittelen, ja ehkä hankin tämän itselleni omaksi.

(105 sivua.)

Christie, Agatha: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Lomahotellin murhat
A Caribbean Mystery, 1964
Suom. Anna-Liisa Laine, 1965
WSOY, 2023 (1. painos ilmestynyt v. 1965)
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Neiti Marple nauttii Karibian meren syvästä sinestä lomamatkallaan. Hotellin omistajapari huolehtii hänestä sydämellisesti, palvelijat hymyilevät herttaisesti, ja vieraat seurustelevat keskenään sivistyneesti.
Kaikesta huolimatta päivät paratiisisaarella ovat toistensa kaltaisia, kunnes pitkästyttäviä muistojaan kertoileva vanha majuri löydetään kuolleena. Nyt neiti Marple katuu sitä, ettei hän ollut kuunnellut tarkkaavaisemmin majuria etenkin silloin, kun tämä oli puhunut jostakin murhasta.

Kommentti:

Vanha kunnon Agatha Christie!
Herkule Poiroteja on katsottu viime vuosina monina eri versioina, mutta jostain syystä Miss Marplen televisioversiot on jääneet katsomatta.
Yhden Poirotin voisi myös lähiaikoina lukea vanhojen aikojen muistoksi, sillä aikoinaan ahmin niitä ihan urakalla.
Oikeastaan minua myös kiinnostaisi, miten H. Poirot vastaa senaikaista muistikuvaani, onhan se ollut hieman erilainen kuin David Suchet´n luoma hahmo.

(229 sivua.)

Kaskinen, Anna-Mari: Kanssasi enkeli

Anna-Mari Kaskinen: Kanssasi enkeli
Toivon ja rohkeuden sanoja
Kirjapaja, 2015
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Suositun tekijän enkeliaiheiset runot puhuvat välittämisestä ja suojeluksesta. Ne kannustavat, lohduttavat ja toivottavat mielenrauhaa ja levollisuutta. Kirja, joka on matkakumppani niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä. lauluteksteistään. Uudistettu painos 2009 ilmestyneestä teoksesta Enkeleiden maassa.

Kommentti:

Näitä runoja (ja laulutekstejä) luin silloin tällöin, ajatuksissani erityisesti omat tyttäret.

(48 sivua.)

Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Keegan, Claire: Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti
Foster, 2010/2022
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2024
Keltainen kirjasto nro 545
Luin ~ 11.8.2024

Kuvaus:

Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin kotiin pääsee takaisin. Ensimmäisen kerran hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa, häntä kuunnellaan ja autetaan. Hyvien ihmisten keskuudessa on iloa ja onneakin, mutta myös tyhjyyttä ja surua, joka avautuu tytölle vähitellen. Keegan kuvaa henkilöitään äärimmäisellä herkkyydellä ja tarkkuudella. Kasvatti on moderni klassikko.

Kommentti:

Aivan uskomattoman upea kirja. Ensimmäiseltä sivulta tunnistin nähneeni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Hiljainen tyttö".

"Kokoaan suurempi kertomus osattomuudesta, huolenpidosta ja sen puutteesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja suuresta kaipauksesta". Tämä sitaatti kertoo kaiken olennaisen.

(83 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Sparks, Nicholas: Viesti mereltä

Nicholas Sparks: Viesti mereltä
Message in a Bottle, 1998
Suom. Arja Kantele
WSOY, 1998
Luin ~ 2.8.2024

Kuvaus:

Theresa Osborne on Boston Timesin kolumnisti ja 36-vuotias eronnut yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa lähtee isänsä luokse, hyvä ystävä ja työtoveri Deanna houkuttelee Theresan kanssaan Cape Codiin. Aamulenkillään Theresa löytää rantahiekasta pullon ja sen sisältä kirjeen. ”Catherine, rakkaimpani, ikävöin sinua kulta…” alkaa kirje, ja sen pakahduttava sisältö saa Theresan itkemään.
Theresa ei pysty unohtamaan kirjettä eikä sen kirjoittajaa Garrettia, joka tuntuu hänen unelmiensa mieheltä. Deannan yllyttämänä Theresa julkaisee kirjeen kolumnissaan, ja käy ilmi ettei se ole ainoa.
Deanna saa aikaan myös sen, että Theresa matkustaa Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan, ottamaan selvää salaperäisestä Garretista ja Catherinesta. Theresa ei aavista, että hänen löytämänsä viesti muuttaisi hänen elämänsä ikiajoiksi.
Viesti mereltä on kertomus rakkaudesta ja miehen muistoista, mutta myös sattumasta, toivosta ja valinnoista, jotka kuljettavat kohtaloa arvaamattomasti.

Kommentti:
Nicholas Sparksin varhaisempaa tuotantoa. Mietin lukieaasani, onkohan kyseessä kirjailijan varhaisempi tyyli vai vaikuttaako myös aikakausi näin paljon. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teos, jossa kiinnitti huomiota voimakas ulkonäkökeskeisyys.
Tarina sinänsä on kaunis ja riipaiseva.

(327 sivua.)

Harmel, Kristin: Unohdettujen nimien kirja

Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja
The Book Lost of Names, 2020
Suom. Aila Herronen
Tammi (ESOY), 2023
Luin ~ 29.7.2024

Kuvaus:

Tositapahtumien innoittama historiallinen romaani Kristin Hannahin ja Heather Morrisin hengessä! Riipaiseva menestysteos, joka jää sydämeen asumaan.
Vuonna 1942 juutalainen Eva pakenee Pariisista ja liittyy salakuljettajien verkostoon, joka auttaa lapsia pakenemaan natsien hirmuvaltaa. Eva ja komea nuori väärentäjä Rémy valmistavat lapsille uusia henkilöpapereita. Lasten oikeat nimet he kätkevät unohdettujen nimien kirjaan. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla: pian vastarintasolu petetään ja Rémy katoaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Evalla on mahdollisuus yhdistää sodan erottamat perheet, mutta kykeneekö hän avaamaan vanhat haavat uudelleen? Lumoava romaani kuvaa riskejä, rohkeutta ja rakkautta keskellä kaikkein synkintä pahuutta.

Kommentti:

Todella mielenkiintoista uutta tietoa toisen maailmansodan ajalta, Ranskan vastarintaliikkeen toiminnasta. Tässä keskityttiin pienessä (kuvitteeellisessa) ranskalaiskylässä tapahtuvaan toimintaan, jossa laadittiin väärennettyjä asiakirjoja, joiden turvin erityisesti lapsia onnistuttiin salakuljettamaan natsien ulottuvilta.
Eva ei halua, että lasten alkuperäiset nimet kokonaan pyyhitään pois, joten hän kehitti koodin, jonka avulla lasten oikeat ja uudet nimet voitaisiin myöhemmin yhdistää, ja lapsilla olisi mahdollisuus löytää mahdollisesti pelastuneet vanhempansa tai muu sukunsa.
Vielä tappion lähestyessäkin natsit varastivat miljoonia kirjoja (ja muuta arvotavaraa), joten tämäkin koodi katosi aikoinaan.
Saksalaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä toisen maailmansodan kauheuksista, mutta eiväthän he ainoita syyllisiä olleet.
On lohdullista lukea, että monet paikalliset myös auttoivat juutalaisia, kidutus- ja kuolemanpelon uhallakin.
Joukossa oli myös pettureita.

Toivottavasti Harmelin kirjoja suomennetaan lisää.

(352 sivua.)

James, Peter: Kuolema ei riitä

Peter James: Kuolema ei riitä
Not Dead Enough, 2007
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2011
Luin ~ 23.7.2024

Kuvaus:

Roy Grace selvittää seurapiirirouvan raakaa murhaa, josta epäillään aviomiestä. Tällä on kuitenkin alibi.
Samana yönä kun Brian Bishop tappaa vaimonsa Brightonin kodissaan, hän on todistettavasti Lontoossa. Ainakin siltä tilanne näyttää rikosylikomisario Roy Gracen ryhtyessä tutkimaan seurapiirirouva Katie Bishopin raakaa murhaa. Grace joutuu toteamaan, että Bishop on jotenkin onnistunut tekemään mahdottoman tempun ja ollut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Onko joku varastanut hänen henkilöllisyytensä vai onko Bishop yksinkertaisesti mestarivalehtelija?
Kun vielä kaksi muutakin naista löytyy murhattuina, on Brightonin poliisilla kiire saada tilanne hallintaan, ennen kuin huhut sarjamurhaajasta aiheuttavat yleistä paniikkia. Tutkimusten edetessä myös rikosylikomisarion oma elämä uhkaa suistua pahasti raiteiltaan.

Kommentti:

Koukuttava tarina, joka karmeudestaan huolimatta on todella hyvää viihdettä. Tämän olen tainnut nähdä telkkaristakin, mutta ei haitannut ollenkaan.

(497 sivua.)

Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret

Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024

Kuvaus:

Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.

Kommentti:

Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.

(410 sivua.)

Magga, Inga: Puolikas

Inga Magga: Puolikas
Bealleoassi
Like Kustannus Oy (Otava), 2024
Luin ~ 18.7.2024

Kuvaus:

Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista, nykypäivän kaupunkisaamelaisuudesta ja omista juurista.
Ibbá palaa Kutturaan, sukunsa kotipaikkaan, missä hän on viettänyt lomansa lapsuudesta lähtien. Saamenmaalla hänen sisintään kalvaa vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi vanhemmat välttelevät aihetta.
Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella ja saamen kielellä hänelle on.

Kommentti:

Hieno kirja nykypäivän saamelaisen näkökulmasta. Lasten koulutus, saamen kielen asema. Saamelainen identiteetti; onko se kiinni ayntymäpaikasta, asuinpaikasta, suvun vaiheista, kielestä?

Tähän kirjaan olisin ummikkona kaivannut pientä saamenkielisten sanojen sanastoa, sillä (ainakin) sukulaisuussanat menivät itseltäni välillä sekaisin, kun hypättiin nykyhetkeen aiemmista vaiheista. Välillä piti erikseen miettiä, kenen henkilön vaiheista ja esim. jälkeläisistä olikaan kysymys.

(283 sivua.)

Sparks, Nicholas: Paluu

Nicholas Sparks: Paluu
The Return, 2020
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2023
Luin ~ 15.7.2024

Kuvaus:

Joskus eteenpäin pääsee vain kulkemalla lähtöruudun kautta.
Koskettava romaani loukkaantuneesta armeijan lääkäristä ja kahdesta arvoituksellisesta naisesta, jotka muuttavat hänen elämänsä.
Trevor Bensonin ei koskaan pitänyt palata takaisin kotiseudulleen Pohjois-Carolinaan. Mutta kun hänet passitetaan kranaatin vammauttamana Afganistanista kotiin, vaikuttaa isoisältä peritty mökki sopivan rauhalliselta paikalta toipua ja keskittyä hoitamaan mehiläispesiä. Tutustuessaan paikallisiin Trevor tulee kuitenkin imetyksi valheiden verkkoon. Sitä setviessään hän oppii rakkauden ja anteeksiannon todellisen merkityksen. Ja sen, että päästäksemme elämässä eteenpäin meidän on usein palattava sinne, mistä kaikki alkoi.

Kommentti:

Ensinnäkin, olipa mielenkiintoista lukea vaihteeksi mieskirjoittajan kirjoittama rakkausromaani. Toiseksi, en yhtään ihmettele, että Sparksin kirjoista on tehty elokuvia - jonkun niistä olen nähnytkin, ainakin Notebookin.
Todella kivaa lomalukemista. Hetkellisesti tuli välillä vaikutelma, että oliko kirja tarkoitettu parin erilaisen käyttäytymisterapiamuodon opaskirjaseksi, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan.
(Päivitän nämä lomakirjat nyt putkeen parin kuluneen viikon ajalta.)
(397 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Suloisimmat hetket

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket
Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024

Kuvaus:

Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.

Kommentti:

Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.

(284 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Tunteita ja tuulenpuuskia

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia
Karisto, 2023
Rantakylä-sarjan 3. osa
Luin ~ 10.7.2024

Kuvaus:

Riemastuttavia sattumuksia ja värikkäitä persoonia Rantakylän tutulla raitilla.
Sinkkuna viihtynyt Riittaliisa hullaantuu ystävänsä häissä sulhasen serkkuun ja järjestää itsensä Rantakylään tätinsä alivuokralaiseksi. Töitäkin löytyy paikkakunnan juhlapalvelusta. Ruskeasilmäinen hurmuri on kotoisin kylältä mutta tuntuu katselevan aivan muualle kuin toivorikkaan tulokkaan suuntaan.
Unelmien prinssin sijaan Riittaliisan elämän huippuhetkiä ja valitettavasti myös nolostuttavia kommelluksia todistamaan osuu kiusallisen usein avulias ritari Atte. Mutta ei kai Riittaliisaa kukaan sentään niin vain viekoittele kesäjuhlien eukonkantokisaan!

Kommentti:

Kivaa kesäromantiikkaa ilman aikahyppelyitä ja muita kommervenkkejä. Tykkään.
Myös sarjan edellisten osien henkilöt vilahtavat ohimennen tarinassa.

287 sivua.

Cook, Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024

Kuvaus:

Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.

Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.

Kommentti:

Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.

(464 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024

Kuvaus:

Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.

Kommentti:

Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.

(204 sivua.)

O´Farrell, Maggie: Hamnet

Maggie O´Farrell: Hamnet
Hamnet, 2020
Suom. Arja Kantele
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 24.6.2024

Kuvaus:

Palkitun Maggie O'Farrellin tunteita herättävä romaani tarjoilee todellisen lukuelämyksen. Kriitikoiden ja lukijoiden rakastama teos kertoo William Shakespearen perhetragediasta, 11-vuotiaan Hamnet-pojan menehtymisestä. Se on avioliiton muotokuva ja kuvaus menetyksiä kokeneesta perheestä – mutta eritoten se on herkkä tulkinta pojasta, jonka nimi elää kautta aikain kuuluisimman näytelmän nimessä.
Englanti 1580-luvulla: musta surma tekee tuhojaan. Nuori latinanopettaja rakastuu itseään hieman vanhempaan, eksentriseen neitoon. Agnes on villi ja vapaa, kulkee mailla ja mannuilla haukka hansikoidulla kädellään. Hänet tunnetaan parantajana sekä kasvien ja eläinten tuntijana, joka ymmärtää luontoa ehkä paremmin kuin ihmisiä ympärillään.
Agnesin suostuttua latinanopettajan puolisoksi pariskunta asettuu asumaan Stratford-upon-Avoniin miehen perheen kanssa. Agnesista kasvaa suojeleva perheenäiti sekä puolisonsa vakaa tukija ja kannustaja. Mutta samaan aikaan kun miehen ura Lontoon teatterimaailmassa lähtee nousukiitoon, perheen rakastettu nuori poika menehtyy äkillisen kuumeen nujertamana.
Hamnet on todellinen lukuelämys, koskettava avioliiton muotokuva, kertomus perheestä jota menetys raatelee, ja samalla herkkä tulkinta eräästä pojasta joka nuoresta iästään huolimatta on kaikkea muuta kuin unohdettu: eläähän hänen nimensä kaikkien aikojen tunnetuimman näytelmän nimessä.

Kommentti:

Tälle tarinalle ei tehnyt oikeutta se, että lukuaikaa oli vain pienissä pätkissä. Pidin kirjan kuvailevasta kielestä, jonka suomentaja oli mielestäni kääntänyt todella hyvin ja kauniisti! Etenkin Agnesin erityislaatuisuus nousee juuri tekstin avulla hienosti esiin.
Mielenkiintoinen fiktiivinen tarina oikeista henkilöistä.
Kirjailija jää kiinnostamaan, pitää tarkistaa, löytyykö muita suomennoksia.
Tämä teos on ilmestynyt suurena pandemiavuonna, se tuo tietenkin oman mausteensa tekstiin ja koko aiheeseen.
(382 sivua.)