Jojo Moyes: Riikinkukon paratiisi
The Peacock Emporium, 2004
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 23.3.2024
Kuvaus:
Athene Forster oli säkenöivä 60-luvun nuori: kaunis, hemmoteltu ja holtiton. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta, kun Athene asteli avioliiton satamaan, mutta pian juorut alkoivat taas levitä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Suzanna Peacock yrittää päästä sinuiksi äitinsä maineen kanssa. Perustettuaan Riikinkukon paratiisi -nimisen kahvilapuodin hän saa ystäviä ja kohtaa komean Alejandron. Äidin haamu kuitenkin häilyy Suzannan onnen yllä.
Kommentti:
Niin paljon kuin olenkin tykännyt Jojo Moyesin kirjoista, tähän tarinaan en oikein lopultakaan päässyt sisälle. Toki luin kirjaa lyhyissä pätkissä, mutta missään vaiheessa tarina ei imaissut mukaansa. Jotenkin kovin sekava tämä oli, jonkinlainen tiivistäminen ja karsiminen olisi mielestäni tehnyt tarinalle hyvää.
Tämähän onkin Moyesin varhaista tuotantoa, vaikka vasta nyt suomennettu.
(511 sivua.)
Kymmenen puikkoa langalla
Ennen neuleblogi, nykyään kirjapäiväkirjani.
maanantai 25. maaliskuuta 2024
tiistai 12. maaliskuuta 2024
Saarela, Sara: Mun on pakko
Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024
Kuvaus:
Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.
Kommentti:
Nuortenkirja.
(152 sivua.)
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024
Kuvaus:
Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.
Kommentti:
Nuortenkirja.
(152 sivua.)
Tunnisteet:
anoreksia,
esikoisteos,
lasten/nuorten,
lukupäiväkirja2024,
nuoret aikuiset,
suomalainen,
syömishäiriö
lauantai 9. maaliskuuta 2024
Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023
Kuvaus:
Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024
Kommentti:
Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.
Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.
Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.
Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.
(267 sivua)
Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023
Kuvaus:
Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024
Kommentti:
Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.
Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.
Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.
Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.
(267 sivua)
Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö
Tunnisteet:
autofiktio,
elämäkerta,
Finlandiavoittaja,
historia,
lukupäiväkirja2024,
sukuromaani,
suomalainen
sunnuntai 25. helmikuuta 2024
Härkönen, Anna-Leena: Kissapsykoosi
Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi
Otava, 2024
Luin ~ 25.2.2024
Kuvaus:
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa sumeilematta kaikesta, mistä hän on ärtynyt, huvittunut tai huolestunut.
Miksi äidit istuvat aina syytettyjen penkillä? Miksi ravintola tarjoaa friteerattua jäkälää tai punajuuripölyä, niin että kotona on voideltava nälkään meetvurstileipä?
Onko virkistyspäivänä virkistyttävä juuri työnantajan määräämällä tavalla, kuten vetämällä laivalla kännit, heräämällä väärissä hyteissä ja sotkemalla kaikkien asiat?
Vanhemmat ikäluokat ovat nuorten mielestä emotionaalisesti epäkypsiä, mutta miten kermassa haudutettujen all inclusive -koteihin tottuneiden nuorten puheisiin voi suhtautua kypsästi?
Kissapsykoosiin on koottu 25 jäljittelemättömän tarkkanäköistä kolumnia.
Kommentti:
Tykkään aina vaan Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylistä.
Kirja tarttui mukaan kirjaston pikalaina- eli VIPPI-hyllystä.
(93 sivua.)
Otava, 2024
Luin ~ 25.2.2024
Kuvaus:
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa sumeilematta kaikesta, mistä hän on ärtynyt, huvittunut tai huolestunut.
Miksi äidit istuvat aina syytettyjen penkillä? Miksi ravintola tarjoaa friteerattua jäkälää tai punajuuripölyä, niin että kotona on voideltava nälkään meetvurstileipä?
Onko virkistyspäivänä virkistyttävä juuri työnantajan määräämällä tavalla, kuten vetämällä laivalla kännit, heräämällä väärissä hyteissä ja sotkemalla kaikkien asiat?
Vanhemmat ikäluokat ovat nuorten mielestä emotionaalisesti epäkypsiä, mutta miten kermassa haudutettujen all inclusive -koteihin tottuneiden nuorten puheisiin voi suhtautua kypsästi?
Kissapsykoosiin on koottu 25 jäljittelemättömän tarkkanäköistä kolumnia.
Kommentti:
Tykkään aina vaan Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylistä.
Kirja tarttui mukaan kirjaston pikalaina- eli VIPPI-hyllystä.
(93 sivua.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2024,
novellit,
suomalainen,
uutuus
lauantai 24. helmikuuta 2024
French, Nicci: Sunnuntai sarastaa
Nicci French: Sunnuntai sarastaa
Sunday Morning Coming Down, 2017
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon / Docendo, 2024
Viikonpäivä-sarjan 7.osa (Frieda Klein-sarja)
Luin ~ 24.2.2024
Kuvaus:
Julma viesti menneisyydestä kertoo, ettei piina ole ohi.
Psykoterapeutti Frieda Kleinin talon lattialautojen alta löydetään ruumis. Kyseessä on mies, jonka Frieda on palkannut suojelemaan itseään.
Frieda on aina tiennyt, että hänen piinaajansa sarjamurhaaja Dean Reeve on edelleen hengissä, vaikka poliisi ei sitä uskokaan. Lattian alta löytynyt ruumis on myös viesti Friedalle. Vaino muuttuu yhä henkilökohtaisemmaksi, ja jos Frieda ei löydä Deania nopeasti, hänen perheensä ja ystävänsä ovat vaarassa.
Frieda Klein pääsee lähemmäs kuin koskaan vainoojaa, joka on jahdannut häntä seitsemän loistavan kirjan ajan.
Nicci Frenchin Frieda Klein -sarjassa unettomuudesta kärsivä psykoterapeutti pureutuu potilaidensa mielten synkimpiin sopukoihin ratkaistakseen rikoksia yhdessä Lontoon poliisin kanssa. Hän joutuu kohtaamaan kerta toisensa jälkeen pahimmat pelkonsa jahdatessaan murhaajia ja muita rikollisia.
Kommentti:
Hyytävä sarja, mutta tykkään. Jäljellä on vielä sarjan viimeinen osa, jonka kääntämistä pitää odotella.
Lukiessa toivoin, että kirjassa olisi ollut aluksi lyhyt lista tärkeimmistä aiemmin esiintyneistä henkilöistä, koska kirjojen välissä ehtii aina jonkun heistä unohtaa. No, kirjan luettuani löysin listan takaliepeestä.
(341 sivua.)
Sunday Morning Coming Down, 2017
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon / Docendo, 2024
Viikonpäivä-sarjan 7.osa (Frieda Klein-sarja)
Luin ~ 24.2.2024
Kuvaus:
Julma viesti menneisyydestä kertoo, ettei piina ole ohi.
Psykoterapeutti Frieda Kleinin talon lattialautojen alta löydetään ruumis. Kyseessä on mies, jonka Frieda on palkannut suojelemaan itseään.
Frieda on aina tiennyt, että hänen piinaajansa sarjamurhaaja Dean Reeve on edelleen hengissä, vaikka poliisi ei sitä uskokaan. Lattian alta löytynyt ruumis on myös viesti Friedalle. Vaino muuttuu yhä henkilökohtaisemmaksi, ja jos Frieda ei löydä Deania nopeasti, hänen perheensä ja ystävänsä ovat vaarassa.
Frieda Klein pääsee lähemmäs kuin koskaan vainoojaa, joka on jahdannut häntä seitsemän loistavan kirjan ajan.
Nicci Frenchin Frieda Klein -sarjassa unettomuudesta kärsivä psykoterapeutti pureutuu potilaidensa mielten synkimpiin sopukoihin ratkaistakseen rikoksia yhdessä Lontoon poliisin kanssa. Hän joutuu kohtaamaan kerta toisensa jälkeen pahimmat pelkonsa jahdatessaan murhaajia ja muita rikollisia.
Kommentti:
Hyytävä sarja, mutta tykkään. Jäljellä on vielä sarjan viimeinen osa, jonka kääntämistä pitää odotella.
Lukiessa toivoin, että kirjassa olisi ollut aluksi lyhyt lista tärkeimmistä aiemmin esiintyneistä henkilöistä, koska kirjojen välissä ehtii aina jonkun heistä unohtaa. No, kirjan luettuani löysin listan takaliepeestä.
(341 sivua.)
torstai 22. helmikuuta 2024
Lehtikanto, Katariina: Tyttö joka sai kaulapannan
Katariina Lehtikanto: Tyttö joka sai kaulapannan:
suomalaisen ihmiskaupan uhrin tarina
Docendo, 2023
Luin ~ 22.2.2024
Kuvaus:
Järkyttävä tosikertomus suomalaisesta tytöstä, joka joutui ihmiskaupan uhriksi. Hyväksikäytön rakkaudeksi naamioinut keski-ikäinen mies alisti alaikäistä Minttua vuosien ajan. Miten on mahdollista, että kaikki turvaverkot pettivät tytön?
Mintun kohtalo järkytti suomalaisia rikoksen paljastuttua vuonna 2016. Puhutteleva dokumenttiromaani kertoo koko tarinan otsikoiden takana. Se vastaa siihen, miksi kokematon 14-vuotias ajautui viisikymppisen yliopistolehtorin hyväksikäyttämäksi ja alistamaksi seksiorjaksi.
Minttu sai mieheltä 15-vuotislahjaksi koiran kaulapannan ja joutui myymään seksiä sadoille miehille eri puolilla Suomea. Läheiset, koulu, terveydenhoito ja lastensuojelu eivät nähneet eivätkä puuttuneet.
Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä Minttu onnistui irrottautumaan häntä pahoin traumatisoineesta elämänvaiheesta, mutta siitä huolimatta Mintun elämässä jatkuivat monenlaiset vaikeat ongelmat. Hyväksikäyttäjä tuomittiin lopulta 11 vuodeksi vankeuteen. Mies pääsi avovankilaan ennen kuin Minttu psykoterapiaan.
Minttu on ensimmäinen suomalainen ihmiskaupan uhri, joka kertoo avoimesti tarinansa.
Kommentti:
Surullinen tositarina. Hämmentävää on, miten tällainen on saanut tapahtua ja miten kukaan lähellä olevista aikuisista ei havahtunut M:n tilanteeseen.
M:n tausta toki selittää jotain, sillä hänen lähipiirinsä ja lapsuutensa ongelmat ja hänen syrjäytyneisyytensä ja ongelmat tekivät hänet otolliseksi uhriksi hyväksikäyttäjille.
Toki M. myös halusi itse alaikäisenä välttää kaikki puuttumiset, joten hän valehteli asioista kysyttäessä aekä lähipiirilleen että viranomaisille, joita kyllä hänen perheensä lähellä toimi. Muiden ongelmat kuitenkin veivät aina huomion.
(393 sivua.)
suomalaisen ihmiskaupan uhrin tarina
Docendo, 2023
Luin ~ 22.2.2024
Kuvaus:
Järkyttävä tosikertomus suomalaisesta tytöstä, joka joutui ihmiskaupan uhriksi. Hyväksikäytön rakkaudeksi naamioinut keski-ikäinen mies alisti alaikäistä Minttua vuosien ajan. Miten on mahdollista, että kaikki turvaverkot pettivät tytön?
Mintun kohtalo järkytti suomalaisia rikoksen paljastuttua vuonna 2016. Puhutteleva dokumenttiromaani kertoo koko tarinan otsikoiden takana. Se vastaa siihen, miksi kokematon 14-vuotias ajautui viisikymppisen yliopistolehtorin hyväksikäyttämäksi ja alistamaksi seksiorjaksi.
Minttu sai mieheltä 15-vuotislahjaksi koiran kaulapannan ja joutui myymään seksiä sadoille miehille eri puolilla Suomea. Läheiset, koulu, terveydenhoito ja lastensuojelu eivät nähneet eivätkä puuttuneet.
Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä Minttu onnistui irrottautumaan häntä pahoin traumatisoineesta elämänvaiheesta, mutta siitä huolimatta Mintun elämässä jatkuivat monenlaiset vaikeat ongelmat. Hyväksikäyttäjä tuomittiin lopulta 11 vuodeksi vankeuteen. Mies pääsi avovankilaan ennen kuin Minttu psykoterapiaan.
Minttu on ensimmäinen suomalainen ihmiskaupan uhri, joka kertoo avoimesti tarinansa.
Kommentti:
Surullinen tositarina. Hämmentävää on, miten tällainen on saanut tapahtua ja miten kukaan lähellä olevista aikuisista ei havahtunut M:n tilanteeseen.
M:n tausta toki selittää jotain, sillä hänen lähipiirinsä ja lapsuutensa ongelmat ja hänen syrjäytyneisyytensä ja ongelmat tekivät hänet otolliseksi uhriksi hyväksikäyttäjille.
Toki M. myös halusi itse alaikäisenä välttää kaikki puuttumiset, joten hän valehteli asioista kysyttäessä aekä lähipiirilleen että viranomaisille, joita kyllä hänen perheensä lähellä toimi. Muiden ongelmat kuitenkin veivät aina huomion.
(393 sivua.)
Tunnisteet:
autofiktio,
ihmiskauppa,
lukupäiväkirja2024,
suomalainen,
tosi
sunnuntai 18. helmikuuta 2024
Hunter, Cara: Kaivattu kuolema
Cara Hunter: Kaivattu kuolema
Hope to Die, 2022
Suom. Enni Vanhatapio
Otava, 2024
Adam Fawley-sarjan 6.osa
Luin ~ 18.2.2024
Kuvaus:
Kuolema ei aina ole pahin vaihtoehto.
Poliisi hälytetään myöhään illalla syrjäiselle maatilalle. Perillä odottaa järkyttävä näky: nuori mies on ammuttu lähietäisyydeltä. Tilalla asuva vanha pariskunta sanoo ampuneensa murtovarkaan itsepuolustukseksi, mutta Fawley tiimeineen ei pidä selitystä uskottavana.
Kun yhteys kymmenen vuoden takaiseen selvittämättömään murhaan paljastuu, on Fawleyn otettava kaikki keinot käyttöön tapauksen ratkaisemiseksi. Runsaista aineksista muodostuu nerokas rikosmysteeri, joka pitää tiiviisti otteessaan.
Kommentti:
Cara Hunterin dekkarisarja komisario Adam Fawleysta ja hänen ryhmästään selvittämässä rikoksia on ihan huippusarja.
Mielenkiintoisia käänteitä, mutta onneksi tällä kertaa Fawley ja hänen perheensä eivät olleet uhattuina.
Aluksi lukemista häiritsi jonkin verran sinuttelun puute. Jotenkin sitä pitää niin itsestäänselvänä, että brittiviranomaiset teitittelevät paitsi toisiaan, myös etenkin kuulustelemiaan (tai haastattelemiaan) ihmisiä, että sinuttelu tosiaan pisti korvaan (eli silmään ;).
Mutta olipahan taas vetävä ja mutkikas juoni.
(431 sivua.)
Hope to Die, 2022
Suom. Enni Vanhatapio
Otava, 2024
Adam Fawley-sarjan 6.osa
Luin ~ 18.2.2024
Kuvaus:
Kuolema ei aina ole pahin vaihtoehto.
Poliisi hälytetään myöhään illalla syrjäiselle maatilalle. Perillä odottaa järkyttävä näky: nuori mies on ammuttu lähietäisyydeltä. Tilalla asuva vanha pariskunta sanoo ampuneensa murtovarkaan itsepuolustukseksi, mutta Fawley tiimeineen ei pidä selitystä uskottavana.
Kun yhteys kymmenen vuoden takaiseen selvittämättömään murhaan paljastuu, on Fawleyn otettava kaikki keinot käyttöön tapauksen ratkaisemiseksi. Runsaista aineksista muodostuu nerokas rikosmysteeri, joka pitää tiiviisti otteessaan.
Kommentti:
Cara Hunterin dekkarisarja komisario Adam Fawleysta ja hänen ryhmästään selvittämässä rikoksia on ihan huippusarja.
Mielenkiintoisia käänteitä, mutta onneksi tällä kertaa Fawley ja hänen perheensä eivät olleet uhattuina.
Aluksi lukemista häiritsi jonkin verran sinuttelun puute. Jotenkin sitä pitää niin itsestäänselvänä, että brittiviranomaiset teitittelevät paitsi toisiaan, myös etenkin kuulustelemiaan (tai haastattelemiaan) ihmisiä, että sinuttelu tosiaan pisti korvaan (eli silmään ;).
Mutta olipahan taas vetävä ja mutkikas juoni.
(431 sivua.)
Tunnisteet:
6.osa,
dekkari,
lukupäiväkirja2024,
murha,
sarja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)