maanantai 20. tammikuuta 2020

Linna-Aho, Anna-Kaisa: Paperijoutsen

Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen
Otava, 2019
Luin ~ 20.1.2020



Kuvaus:

Herkkä ikä ja kaipaus sytyttävät tunteet roihuun, joka kärventää. Esikoisromaani pienen kylän ihmissuhteista jatkosodan aikaan.
Kokematon helsinkiläistyttö Lydia tulee pulaa pakoon sukulaisiin maalle kesällä -43. Täti Gunhild on Korpivuoren matriarkka, joka näkee kaiken. Hänen upseeripoikansa ovat sodassa, ja on tultava toimeen Annan, ei-toivotun morsiamen kanssa. Lydia saa Annan asuintoverikseen, ja tytöt ystävystyvät. Anna on hyvä työihminen, jonka kauneus avaa ovet kaikkialle paitsi Gunhildin sydämeen. Pian upseeripojat ystävineen pääsevät lomalle, ja eläväinen Anna järjestää Lydialle yllätyksen.
Nuoria naisia ja miehiä iässä, jossa sydämet särkyvät. Voiko omaa kohtaloaan paeta?



Kommentti:

Tykkään lukea sota-ajan kuvauksia, mutta tällä kertaa oli kirjan alkuvaiheessa jostain syystä vähän sellainen fiilis, että noinkohan mitään uutta siitä aiheesta on kerrottavana. Todellakin pääsin yllättymään, sillä kyllä tässä oli useitakin uusia näkökantoja.
Kirjassa kuvattiin kotirintaman kokemuksia ja rintamalta lomalle tulleiden tuntemuksia, ei niinkään rintamaoloja. Mutta kyllähän sota kosketti kaikkia suomalaisia, ja kokemuksia on niin monenlaisia.
Tykkäsin todella paljon kirjoitustyylistä, se oli selkeää ja kuvailevaa, nautittavaa - ja sitten vielä kaunista ja sopivalla tavalla lähes runollistakin, kun tilanteeseen sopi.
Henkilökuvaus oli jotenkin lämmintä, tykkään kun kirjan henkilöt tuodaan tällä tavalla lähelle ja läheisiksi. Kaikilla oli omat särönsä ja surunsa, kuten meillä ihmisillä - ja sota-aikana ja sen jälkeen erityisesti.
Ja sitten kirjan yllätykset. Wau! Enpä olisi arvannut!

(edit. muokkasin tekstiä vähäsen 25.1.)

(315 sivua.)

1 kommentti:

Mai Laakso kirjoitti...

kiitos kivasta lukuvinkistä. Tämän kirjan voisi lukeakin, vaikka en niin kauheasti tykkää sota-ajan kirjoista.